Mitä Jeesus sanoi kun sai sukset?

Poimintoja aiheesta Uskonto vitsit

Ortodoksimies oli Lapissa pyhiinvaelluksella, kun alkoi tehdä mieli evääksi mukaansa ottamia pääsiäisherkkuja.

Niinpä hän kaivoi repustaan pari pakettia, istui kannolle ja alkoi syödä.

Paikalle tuli lapinäijä, joka pysähtyi ja katsoi kummissaan.

Vaeltaja selitti:
- Tässä minä vain pashalla...

Lappalainen tuhahti:
- Emmä metkään sitä H:ta ihan joka paikhaan laita!

Jeesus sovitti syntimme.
- Mutta kuka sävelsi ne?

Jumala tunsi olevansa loman tarpeessa ja meni taivaalliseen matkatoimistoon. Matkatoimiston virkailija suositteli matkaa maapallolle.

Jumala sanoi:

- Ei, kyllä minä menen jonnekin muualle. Kävin siellä kerran parituhatta vuotta sitten, ja minulla oli yksi lyhyt säätö erään Marian kanssa, ja ne puhuvat siitä vielä tänäkin päivänä.

Helvetin enkelten jäsen kuoli ja joutui taivaaseen.

Taivaan portilla Mooses sanoi:
– Taivaassa ei saa olla Harrikkaa, nahkatakkia eikä pitkää lettiä.

Sitten Helvetin Enkeli lähti kulkemaan taivaan ikuisilla poluilla. Vähän aikaa kuljettuaan hän istahti puun alle. Äkkiä hän oli kuulevinaan Harrikan ääntä. Seuraavassa hetkessä hän näki miehen kiiltelevän Harrikan selässä, pitkä letti hulmuten.
Hän meni kyselemään Moosekselta, mistä se johtui.

Mooses sanoi:
– En voi mitään. Omistajan poika!

Mikä on vilja-allerginen, mutta soijasta tykkäävä saarnamies?
- No tietysti Evankeliaakikkoman.

Jumala sanoi:
- Tulkoon valo.

Paholainen sanoi:
- Tulkoon pimeys.

Jumala sanoi:
- Tulkoon valo.

Paholainen sanoi:
- Tulkoon pimeys.

Jeesus huusi:
- Älkää rämpytelkö sitä valokatkaisinta!

Äiti ja hänen poikansa Ton oli pihalla odottamassa pastoria. Ton alkoi ajankuluksi kiipeillä puussa.

Pastorin saapuessa paikalle äiti huusi pojallensa:

- Alas Ton! Pastori tulee!

Jeesus ja opetuslapset kävelivät Genetsaretin järven rannalla, kunnes äkkiä opetuslapset huomasivat hirvittävän karhun lähipuskasta ja säntäsivät karkuun.

Mutta Jeesus sanoi:
- Älkää peljätkö. Se on täytetty!

Mitä Jeesus sanoi Johannes Kastajalle?

“Minä olen jo märkä!“

Kirkonkylälle oli tullut uusi haudankaivaja, joka kaiveli hautoja yötäpäivää urakalla niin, että viimeisiä leposijoja alkoi olla yli tarpeen.

Kyläläiset päättivät, että jollain keinolla pitäisi saada tuo homma loppumaan. He ostivat pakan valkoista lakanakangasta ja tekivät siitä kaavut päälleen silmänreikineen.

Menivät sitten aidan yli kirkkomaalle ja huusivat puitten takaa:
- Huu huu huu!

Haudankaivaja kuuli sen, kapusi tikapuita pitkin montusta ylös ja nojasi lapioonsa. Katsoi siinä hetken tuota kaapujen touhua ja ennen kuin jatkoi taas töitään, huusi:

- Jaloitella saatte, mutta alueelta ette saa poistua!