Mainos:
Varuskuntaan saapui asepalvelustaan suorittamaan nuorukainen, jolla oli erikoinen tapa.
Aina nähdessään pöydällä, maassa, roskakorissa tai muualla paperinpalan, hän nosti sen ylös, tutki sitä tarkkaan ja huusi sitten:
- Ei se ole tämä! viskaten paperin menemään.
Touhua jatkui pari viikkoa, eikä alokkaan käytökselle löytynyt mitään järjellistä selitystä. Vaikka toiminta oli harmitonta, oli se kuitenkin sen verran erikoista, että varmuuden vuoksi nuorukainen päätettiin vapauttaa palveluksesta.
Hänen käteensä ojennettiin vapauttamistodistus ja jäätiin odottamaan tuttua huutoa ja sitä, että alokas heittäisi paperin menemään.
Tällä kerralla hän kuitenkin paperin luettuaan huusikin hilpeästi:
- Tämä se on!
Ja sen jälkeen hän taitteli paperin siististi taskuunsa.
Alokas Juutinen heräsi ensimmäiseen aamuunsa armeijan harmaissa. Aamutoimien jälkeen hän marssi kapteenin juttusille.
Alokas valitti närkästyneenä:
- Anteeksi, mutta vuodettani ei ole edelleenkään pedattu!
Taysin kyltymätön nymfomaani, venäläinen uusrikas leski ei saanut miehestä koskaan tarpeekseen. Hän kuuli, että suomalainen sotilas vastaa kymmentä ryssää myös sängyssä.
Hän ei uskonut, mutta päätti kuitenkin kokeilla.
Suomalainen riisui asetakkinsa sängyn päätyyn ja aloitti rakkauden työt.
Kaksikymmentä varvia leski kesti ja sitten pyörtyi ensimmäisen kerran elämässään.
Herättyään aamulla tainnuksista, hän soitti palvelijansa ja kysyi minne suomalainen sotilas oli hävinnyt.
Palvelija vastasi:
- Se vetää käteen tuolla käytävällä.
Miksi jokainen Irakiin lähtevä Amerikkalaissotilas saa mukaansa palan hiekkapaperia?
- Vieraassa maastossa tarvitaan karttaa.
Päivystävä upseeri oli vimmoissaan kun yksitoista iltalomalle lähtenyttä palasi myöhässä. Luutnantti otti miehet yksitellen puhutteluun ja kysyi syytä.
Ensimmäinen mies aloitti:
- Herra luutnantti, äkillisen lakon vuoksi viimeinen bussi ei kulkenutkaan, joten minun piti ottaa taksi. Puolimatkassa taksi meni kuitenkin rikki, ja niin astelin läheiseen maataloon ja suostuttelin isännän myymään minulle hevosen. Viidentoista kilometrin päässä kasarmilta hevonen kuitenkin äkkiä kuoli, ja niin jouduin tulemaan loppumatkan jalkaisin.
Selitys oli niin mielikuvituksellinen, että luutnantti päästi miehen pelkällä varoituksella. Mutta kun kaikki miehet kertoivat saman tarinan alkoi luutnantti hermostua.
Niinpä hän kysyi viimeiseltä mieheltä:
- Miten te myöhästyitte?
Mies aloitti:
- Herra luutnantti, äkillisen bussilakon sattuessa minun oli turvauduttava taksiin...
Luutnantti karjaisi:
- Nyt riittää! Älkää vain sanoko että auto hajosi!
Mies vastasi:
- Ei, auto ei hajonnut. Mutta kun tiellä lojui niin paljon kuolleita hevosia, matka kesti huomattavasti kauemmin kuin tavallisesti.
Uudet naisalokkaat olivat tupatarkastuksessa. Yhdeltä alokkaista oli nappi jäänyt takista auki.
Alikersantti kysyy:
- Imettääkö alokas Nieminen?
Naisalokas Nieminen vastaa:
- Kyllä herra alikersantti.
Alikersantti tähän:
- Tämä tullaan tarkistamaaan välittömästi. Muut alokkaat Poistukaa!
Ruotsin armeijan oppitunnilla kuultua.
Vääpeli:
- Miten vihollista voi hämätä ?
Alokas:
- Herra vääpeli, esimerkiksi kun panokset loppuvat, niin jatketaan ampumista, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Vääpeli:
- Entä miten estäisitte vihollista käyttämästä maan rautateitä?
Alokas:
- Polttaisin kaikki matkaliput, herra vääpeli.
Mikä on Ruotsin armeijan salainen ase suomalaisia vastaan?
- Clearasil, mot finnar.
Kapteeni:
- Tykkimies Möttönen, saako varusmies nauttia alkoholia palvelusaikana?
Möttöinen:
- Ei saa, herra kapteeni.
Kapteeni:
- Miksi ei?
Möttönen:
- Sitä minäkin ihmettelen, sanoi tykkimies.
Alokas esittelee itsensä:
- Olen alokas Aalgvist.
Majuri esittelee:
- Olen majuri Muulgvist.
Jaa VitsienVitsit.fi |
