Mitä yhteistä ja anoppi

Poimintoja aiheesta Anoppivitsit

- Anoppini on oikea enkeli.
- Ai, minun elää vielä...

Miten anoppia tulee kohdella?
– Kuin kallista ruusua. Häntä tulee säilyttää pimeässä, kylmässä ja kosteassa kellarissa kaulaansa myöten kylmään veteen upotettuna.

Mies lähti merille hukuttaakseen murheensa.
- Viikon kuluttua anoppi ajautui rantaan.

Anoppi tyttärelleen:
- Miehesi taitaa pitää minusta. Hän lupasi opettaa minulle huomenna minulle jonkin kivan pelin.

Tyrär:
- Aijaa, minkä pelin?

Anoppi:
- Venäläisen ruletin.

Miksi Aatami eli Paratiisissa?
- Hänellä ei ollut anoppia.

Minne piru ei itse kerkiä, sinne se lähettää anopin.

Yliajon uhri oli juuri pääsemässä jaloilleen, kun poliisimies juoksi auttamaan.
– Anoppini yritti ajaa ylitseni! tärisevä mies selitti poliisille.
– Auto töytäisi teitä takaapäin, poliisi sanoi.
– Kuinka te voitte tietää, että se oli anoppinne?
– Tunnistin naurun!

Metsästäjä lähti Safarille vaimonsa ja anoppinsa kanssa. Eräänä iltana syvällä viidakossa rouva heräsi huomaten anopin kadonneen. Rynnäten miehensä luo hän vaati, että he molemmat yrittävät löytää hänen äitinsä. Metsästäjä otti kiväärinsä, otti siivun konjakista ja lähti etsimään häntä. Lähellä leiriä olevalla metsänaukealla, he havaitsivat karmean näyn: anoppi nojasi taaksepäin tiheään läpitunkemattomaan pensaikkoon ja suuri urosleijona seisoi häntä kasvotusten. Vaimo itki:
– Mitä me nyt teemme?
– Emme mitään, sanoi metsästäjä.
– Leijona on aiheuttanut itse sotkunsa, niin hoitakoon itsensä pois siitä.

Anoppi väitti paniikissa, että häntä on viime aikoina seurattu.

Sanoimme että hän on vaan hieman vainoharhainen ja esitimme väitteemme tueksi kattavat videotodisteet viimeiseltä kahdelta viikolta.

Videoissa oli kuvattu anoppia kaikkialla missä hän oli liikkunut tai viettänyt aikaansa, ja niistä huomasi ettei häntä kukaan ollut seurannut. 

Rakas anoppini oli viime viikolla sairaana ja mieheni pyysi minua ostamaan torilta hänelle viinirypäleitä. Koska mieheni on minulle hyvin rakas, päätin tehdä palveluksen ja käydä ostamassa anopille viinirypäleitä palatessani töistä kotiin.

Anoppini on hyvin tarkka lisäaineista ja niinpä varmistin vielä paikalliselta K-kauppiaalta:
– Onko näitä ruiskutettu millään myrkyllisillä lisäaineilla, vien nämä nimittäin anopilleni?

K-kauppias vastasi:
– Ei toki, kyllä te joudutte lisäämään mahdolliset myrkyt itse.