


Mainos:


-Kauanko anoppi kerää vielä mansikoita? kysyi Esa.
-Pari tuntia, vastasi Jaana.
-Hyvä! Sitten ei tarvitse laittaa linnunpelätintä..
Mies näki kadulla merkillisen hautajaissaattueen. Siihen kuului ruumisarkku, mustiin pukeutunut mies joka piteli ketjussa valtavaa susikoiraa sekä miehen jäljessä astelevat parikymmentä muuta miestä.
- Anteeksi, ihmettelijä ei voinut olla kysymättä. - Mitä on tapahtunut?
- Anoppini on kuollut.
- Mites se tapahtui?
- Koirani repi hänet kappaleiksi.
Mies mietti hetken ja kysyi ääntään alentaen:
- Voisinko saada koiraanne lainaksi?
- Totta kai, surupukuinen vastasi. - Menkää vain jonon päähän.
Mies lähti merille hukuttaakseen murheensa.
- Viikon kuluttua anoppi ajautui rantaan.
Miksi anopille ei kerrota vitsejä?
– Koska nauru pidentää ikää.
Yliajon uhri oli juuri pääsemässä jaloilleen, kun poliisimies juoksi auttamaan.
– Anoppini yritti ajaa ylitseni! tärisevä mies selitti poliisille.
– Auto töytäisi teitä takaapäin, poliisi sanoi.
– Kuinka te voitte tietää, että se oli anoppinne?
– Tunnistin naurun!
Miksi Aatami eli Paratiisissa?
- Hänellä ei ollut anoppia.
Mitä heitetään hukkuvalle anopille?
– Iso kivi.
Tiedätkö, miten estetään anoppia hukkumasta?
– En.
– Hyvä.
Miten anoppia tulee kohdella?
– Kuin kallista ruusua. Häntä tulee säilyttää pimeässä, kylmässä ja kosteassa kellarissa kaulaansa myöten kylmään veteen upotettuna.
Mehiläistenhoitajan paras kesä:
huono sato, mutta pistivät anoppia ainakin neljä kertaa.
Naapuri:
-Anoppinne tippui juuri kaivoon!
Minä:
-Ei se mitään, meillä on nykyään vesijohto.
Poika toi miniän ensivisiitille vanhempien luo. Anoppi aloitti ruuan laiton ja pyysi miniää hakemaan perunoita puutarhasta, niin saataisiin pöytään uutta perunaa.
Miniä seiso hetken ja kysyi sitten:
- Kasvaaks perunat puus vai maas?








