Miten laihialaiset säästävät sokeria?

Poimintoja aiheesta Laihialaisvitsit

Laihialainen emäntä kysyy isännältä:
- Paljonko kello on?

Johon isäntä:
- Se on saman verran kun eilen tähän aikaan, meillä kun kello pysähtyy vuorokaudeksi ettei se kulu.

Pohjalaisen yleisönosasto oli täynnä vihastuneita korotuksia linja-autojen taksojen noustua. Ainoastaan Laihialla taksojen korotus sai kiitosta, sillä hinnankorotusten jälkeen tuli entistä edullisemmaksi kävellä Laihialta Vaasaan.

Laihialaiskaveri oli ostanut pimeän pullon.

Tuttavan kanssa sitten juopottelemaan ruvetessa, kuitenkin alkoi epäilyttämään epämääräisen pullon todellinen sisältö.

- Kaadetaan litkut varmuudeksi maahan.

- Älä ihmeessä, annetaan pullo sokealle enolle!

Laihialaisisäntä teki kattoremonttia ja emäntä valmisti samaan aikaa keittiössä ruokaa.
Isäntä liukastui ja putosi katolta.

Pudotessaan näki ikkunasta vaimonsa ruoanlaittopuuhissa ja huusi hänelle:
- Laita ruokaa vain itsellesi, minä syön sairaalassa.

Mistä tietää että lentokone kulkee Laihian yltä?
- Vessapaperia roikkuu pyykkinaruilla kuivumassa.

Miksi laihialaiset katsovat pornovideota takaperin?
- He haluavat nähdä ilotytön antavan rahat takaisin.

Laihialaisisäntä tapasi kylän raitilla miehen, joka pelasti hänen poikansa hukkumasta Laihianjokeen.
– ”Sinäkö se pelastit poikani hukkumasta?”

johon pelastaja sitten vastasi:
– Juu, minä se olin.

Isäntä jatkoi sitten, että
–”Sitä minä vaan että missä sen pojan pipo on?”

Pari laihilaista poikaa oli lääkärin vastaanotolla.
Lääkäri kysyi toiselta että mikä häntä vaivaa?
Poika kertoi nielaisseensa vahingossa kolikon.
Lääkäri kysyi sitten toiselta pohjalta minkä häntä vaivasi?
Hän vastasi että ”Se oli minun kolikko”.

Laihialla aiotaan korjata junarataa.
Säästösyistä osa laihialaisista haluaisi vain yhden kiskon.

Eräs laihialainen konsultti oli toiminut innokkaasti henkilökunnan vähentämiseksi monessa yrityksessä.

Kuolema korjasi hänet ennen aikojaan ja hautajaisia sitten pidettiin. Kun arkkua lähdettiin kantamaan ulos siunauskappelista, arkusta kuului koputusta ja heikko ääni kysyi:

- Mitäs miehiä te olette?
- Ollaanpahan vaan ruumiinkantajia.
- Montako teitä on?
- Kuusi, kuten aina.
- Kaksi pois, kyllä se menee neljälläkin.