


Yhteistyökumppanin mainos:


Pääministeri Sipilä oli maaseudulla vihkimässä uutta vanhainkotia.
Paikallinen vaari, entinen aktiivimaalaisliittolainen, pudisteli ministerin kättä ja sanoi:
- Jos minulla olisi valtaa, niin antaisin teille erään asian, joka on hyvin lähellä sydäntäni.
Ministeri myhäili hyvillään:
- Jaa-a... Mikähän se mahtaisi olla?
Vaari:
- Veritulppa.
Puhelin soi…
– Sanna Marin
– Onko pääministerillä?
– En ole enää pääministeri, kuulemiin.
Hetken päästä puhelin soi uudelleen…
– Sanna Marin
– Onko pääministerillä?
– En ole enää pääministeri!
Taas menee hetki ja puhelin soi…
– Sanna Marin
– Onko pääministerillä?
– Kuulkaas nyt! Te olette soittaneet jo useita kertoja. Olen jokaisella kerralla
sanonut etten ole enää pääministeri!
– Ette niin, mutta kun se on niin kiva kuulla uudelleen ja uudelleen!
Mitä yhteistä on poliitikoilla ja krokotiileillä?
- Suuri suu, muttei korvia.
Lapsi kysyi isältä:
- Isä, alkaako kaikki sadut “Olipa kerran...“?
Isä vastasi:
- Ei, toiset alkavat “Jos äänestätte minua, niin lupaan...“
Miksi Sanna Marin tuli pois sillan alta?
- Koska hän kävi hakemassa jauhot Sillanpäältä.
Timo Soini oli ulkoministeriaikanaan myös viikon työmatkalla Japanissa. Hän oli matkallaan enemmän kuin tyytyväinen.
Hänellä oli huoneena hulppea sviitti jossa hän saattoi rauhassa lepäillä. Häntä ei esimerkiksi vaivattu millään tyhjänpäiväisillä virallisilla tapaamisilla, kokouksilla tai tutustumiskäynneillä eri kohteisiin.
Ruokaa ja upeita aterioita sen sijaan kannettiin hänen eteensä pitkin päivää...
Matkaviikon päättyessä eräs japanilaisista isännistä lähestyi Soinia hienotunteisesti kysyen:
- Milloin mestari on oikein aikeissa otella?
Hallitus meni sitten poistamaan eläkeputken. Huono homma...
Ennen kaikki oli niin selvää:
Siemenputkessa ja emätinputkessa matkustelun jälkeen mentiin koulutusputkeen.
Sitten siirryttiin uraputkeen ja lopulta odottelemaan eläkeputkea.
Onneksi vielä on tarjolla sentään ryyppyputki, josta on edelleen sujuva siirtymä koiranputkeen.
Kun Sanna Marinilta loppui yökerhossa vauhti, niin hän tarvitsi Uuttavirtaa.
Väyrynen ilmestyi tatskapuotiin ja ilmoitti haluavansa oikeaan otsalohkoonsa tosi ison, monimuotoisen, ruskean tatuoinnin.
Vähän asiaa ihmetellen ajeli tatuoitsia Väyryseltä tukan pois oikealta puolelta otsaa ja alkoi tatuoida siihen ison musteläiskän näköistä länttiä.
Parin tunnin kuluttua tatuointi oli valmis ja hirveän näköinen muodoton läiskä punersi vielä verestäen Väyrysen otsassa.
Kun Paavo kaiveli tiskillä lompsaansa maksaakseen, ei puodin pitäjä malttanut olla kysymättä, oliko Paavolla joku erityinen syy tatuoittaa tuollainen mitään tarkoittamaton läiskä loppuelämäkseen otsaansa.
Tähän Väyrynen vakavana:
- No, olimme taannoin Mihail Gorbatshovin kanssa illallisella keskustelemassa Suomen ja Neuvostoliiton suhteista ja puheenvuoroni jälkeen nousi Gorbatshov kunnioittavasti ylös tuolistaan, naputti omaa ruskeaa läikkäänsä otsassaan ja sanoi:
“...taitaa toveri Väyryseltä puuttua täältä jotain?“
Mikä oli Martti Ahtisaaren kissan nimi?
- Mara-katti.











