


Yhteistyökumppanin mainos:


Vanha Neuvostoliittolainen partahöylä oli niin nerokas, ettei siinä tarvinnut edes vettä eikä partavaahtoa:
Vesi tuli silmistä ja vaahto suupielistä.
Kaksi pikkupoikaa kinastelivat:
- Minun isäni on parempi kuin sinun isäsi.
- Eikä ole!
- Minun isoveljeni on parempi kuin sinun veljesi.
- Eipäs ole!
- Minun äitini on parempi kuin sinun äitisi.
- Jaa... siinä ehkä olet oikeassa. Isäkin väittää samaa.
Kenenkä nimeä ei osattu päättää?
- PasiAnssi
Mistä italialaisesta ruoasta verovirkailijat tykkäävät?
- Veronalaisesta padasta!
Miksi Englannissa ei pelata shakkia:
- Koska heillä ei ole kuningatarta.
Isokokoinen poika nimeltä Iso-Tero matkusti bussilla joka päivä.
Aina bussiin noustessa hän sanoi kuljettajalle:
- Iso-Tero ei maksa.
Kuljettaja ei uskaltanut tehdä mitään, koska Iso-Tero oli niin iso ja voimakas. Näin tapahtui joka päivä.
Lopulta kuljettaja alkoi nostella painoja ja vetää douppia, jotta hän tulisi voimakkaammaksi ja voisi vaatia Iso-Teroa maksamaan.
Puolen vuoden kuluttua kuljettaja olikin voimakkaampi kuin Iso-Tero. Niinpä eräänä päivänä kun Iso-Tero tuli jälleen bussiin ja sanoi, kuten aina ennenkin:
- Iso-Tero ei maksa.
Niin kuljettaja uskalsi nyt kysyä häneltä:
- Ja miksi sinä et maksa?
Iso-Tero katsoi kuljettajaa hämmästyneenä ja sanoi:
- Iso-Terolla on kuukausikortti.
Mies kyttäsi ruohikossa sorsia haulikon kanssa.
Kävi niin, että paikalle osui sattumalta metsästyksenvalvoja, joka miehen nähdessään sanoi:
- Ettekö tiedä, että nyt on vesilinnuilla rauhoitusaika?
Samalla hetkellä mies tähtäsi haulikollaan lintuparvea ja ampua jysäytti! Parvesta putosi yksi lintu alas veteen.
Mies sanoin:
- Joo, kyllä tiedän minä... Taas rauhoittui yksi.
Parhaimmat iskurepliikit baarissa:
- Hampaasi ovat kuin kapakkapianon koskettimet. Eivät yhtä valkoiset, mutta yhtä epätasaiset.
- Silmäsi ovat kuin tähdet. Eivät yhtä kirkkaat, mutta yhtä kaukana toisistaan.
Kaksi melkolailla vaiteliasta maalaisukkoa, tapasivat käydä joskus harvoin toistensa luona kylässä.
Toinen ukoista koputti pitkästä aikaa naapurinsa ovea ja asteli tupaan.
Meni varmaan kolme varttia, kunnes talon isäntä kiikkustuolissa istuen rohkeni kysyä:
- No onkos ulkona kylmä?
Siihen vieras vastasi:
- Mitä nyt pari astetta pakkasta.
Johon isäntä:
- Siitä nyt ei kannata paljon puhua.
Vieras sanoi:
- En minä olis puhunutkaan, jos sinä et olis kysynyt.
Mies istui käräjillä, syytettynä veden myynnistä “Ikuisen nuoruuden“- lääkkeenä.
Tuomari kysyi tuimana:
- Oletko aiemmin ollut syytettynä samasta asiasta?
Syytetty vastasi:
- Juu kyllä, herra tuomari, kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran 1767 ja toisen 1899.











