Nainen meni lääkärille

Poimintoja aiheesta Lääkärivitsit

Kannattaako patologisen valehtelijan hakeutua patologin ammattiin?

Kaksi lääkäriä keskustelee.

- Minä menetin lempipotilaani.
- Sääli, Miksi hän kuoli?
- Ei hän kuollut... Hän parani.

Ukko makasi liikkumattomana sängyssä.

Lääkäri tuli paikalle ja teki diagnoosin:
- Hän on kuollut.

Ukko sanoi yllättäen:
- Enkä ole...

Ukon vaimo tiuskaisi:
- Ole hiljaa! Kyllähän lääkäri tietää nämä asiat paremmin.

Topi oli ikänsä ollut työtä vieroksuva.
Hän meni lääkäriin ja valitti vatsakipuja ja peräaukon kutinaa.

Lääkärin diagnoosi oli:
- Mato viihtyy Topissa erittäin hyvin.

- Potilas kertoo, että veri ollut punaista jo pari päivää.

- Potilas kertoo, että puhe on ollut lässytystä ja kävelee apinamaisesti. Kotona kävelee seiniä pitkin.

- Kun potilas menee WC:een, joutuu istumaan siellä tunnin, että jaksaa lähteä pois.

- Tänä aamuna potilas mennyt vessaan. Tuolloin tullut kumma tunne siitä, että ollut siellä aikaisemminkin.

- 23-vuotias tuoteryhmäasiantuntija S-Marketissa. Työkseen kantelee juomakoreja.

Mies meni lääkärin vastaanotolle ja istahti lääkärin huoneessa olevaan tuoliin.

Ennen kuin mies kerkesi sanoa mitään vaivastaan, lääkäri tokaisi hänelle:
- Sinun pitäisi lopettaa masturbointi!

Johon mies vastasi huudahtaen:
- Ja minkäköhän takia?

Lääkäri:
- Jotta minä voisin alkaa tutkimaan vaivaasi.

Mies oli ollut työpaikan määräaikaisessa lääkärintarkastuksessa.

Miehen kollega tiedusteli:
- Selvisikö siellä jotain?

Mies:
- Juu selvisi, että mun pitää ensiksi päästä huonoon kuntoon!

Kollega:
- Häh, mitä ihmettä?

Mies:
- Lääkäri kertoi, että olen nyt erittäin huonossa kunnossa ja siitä pitäisi hieman skarpata.

Mitä eroa on rektaali- ja kainalokuumemittareilla? 
- Maku.

Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.

Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.

Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.

Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.

Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:

- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?

Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.

Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:

- Äiti, missä mun pesukinnas on!?

Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.

Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.

Vihtori oli hoidettavana psykiatrisessa hoitolaitoksessa.

Yöhoitaja piipahti hänen huoneessaan ja totesi, että Vihtori oli kiinnittänyt peltisen pesuvadin seinälle roikkumaan, pohjapuoli huoneeseen päin.

Kun potilas näytti olevan hereillä, yöhoitaja kysäisi:
- No minkäs vuoksi Vihtori on kiinnittänyt pesuvadin seinälle roikkumaan?

- Se on minun seinäkelloni, kun muutakaan ajannäyttäjää ei minulla ole.

- Vai niin... No, osaakos hän nyt sitten sanoa, paljonko kello on tällä hetkellä?

Vihtori otti yöastian ja pamautti sillä vatia niin että seinä tärisi. Naapurihuoneesta kuului huuto:

- Jumalauta! Kello on puoli kaksi yöllä ja taas se hullu hakkaa seinään!