


Mainos:


Sattuipa kerran, että muuan mies ajeli täyssähköisellä Hyundai Kona -katumaasturillaan maantiellä menemään.
Kuinka ollakaan, Konaan tuli moottorivika ja matka katkesi. Onneksi Kona oli viisaasti hajonnut juurikin autokorjaamon viereen.
Ei muuta kuin autoa korjaamolle työntämään.
Ikävä kyllä, korjaamo paljastui Volvon merkkihuolloksi, mutta ystävällinen korjaamopäällikkö lupasi kuitenkin hoitaa Konan kuntoon. Antoipa vielä kahvimukin käteen, ohjasi nojatuoliin istumaan ja pyysi odottamaan puolituntia.
Puolen tunnin päästä mies saikin autonsa. Hän lähti ajamaan ja ihmetteli, kuinka tehokas moottorista olikaan tullut. Kiihtyvyys oli aivan toista luokkaa kuin ennen!
Kahdensadan metrin ajon jälkeen Kona kuitenkin pysähtyi kuin seinään. Mies ihmetteli hetken ja kokeili käynnistää uudelleen. Taas auto kulki kuin unelma, mutta vain kaksisataa metriä.
Lopulta mies käänsi Konansa ja ajoi kahdensadan metrin töksäyksin takaisin korjaamolle. Meni sitten valittamaan korjaamopäällikölle koneessa olevan vikaa.
Korjaamopäällikkö antoi uuden kahvimukin ja sanoi, että viidentoista minuutin päästä Kona on varmasti kunnossa.
Ja niin kävikin. Varttitunnin päästä mies sai rakkaan katumaasturinsa, teki koeajolenkin ja auto kulki kuin unelma. Ei enää töksähdyksiäkään.
Uteliaana hän kysyi korjaamopäälliköltä, mikä koneessa oli oikein ollut vikana.
Korjaamopäällikkö selitti, että eihän heillä Hyundain täyssähkömoottoreita varastossa ollut, oli pitänyt laittaa Volvon tuulilasinpyyhkimen moottori.
Ensiasennuksessa asentaja oli vain unohtanut sen tihkuasentoon.
Topi oli varsin kokematon kirvesmies ja meni ensimmäistä päivää rakennustyömaalle.
Työpäivä sujui iltaan varsin hyvin ja sitten illalla ruokapöydässä vaimo kysyi Topilta:
- Kuinka eka päivä sujui?
Mies ylpeänä vastasi:
- Pomo sanoi minua hyväksi mieheksi.
Vaimo ei uskonut ja sanoi:
- Älä nyt viitsi.
Topi jatkoi:
- Joo joo, sanoi se! Heti kun minä aloitin työt, niin pomo sanoi
“älä hyvä mies hakkaa vatupassilla nauloja“.
Vuoden 1000 ja risat tienoilla joukko Ruotsissa ryöstöretkellä olleita suomalaisia joutui ruotsalaisten viikinkien vangeiksi.
Kuningas Eerik Verinen tuumi mitä tehdä. Helpointa olisi panna päät poikki tai myydä vangit orjiksi. Kuningas ajatteli kuitenkin, että hän voisi suojata valtakuntaansa suomalaisten rosvoretkiltä kiduttamalla näitä ennenkuulumattoman kauhealla tavalla. Sitten heidät voisi päästää kotiin varoittavina esimerkkeinä.
Kuningas Eerik Verinen kutsui luokseen pääkiduttajansa Orm Kyysilmän määräten tämän suunnittelemaan kaikkia entisiä hirveämmän kidutuslaitteen.
Laite valmistui aikanaan. Siinä oli avanto ja rannalle rakennettu pieni hirsimökki, jossa oli tuliseksi kuumennettu kivikasa ja lautatelineet. Lautatelineillä oli kasa oksakimppuja, jotka oli tuotu lampaille varatusta kerppuvarastosta.
Kidutus alkoi kuningas Eerik Verisen edessä. Suomalaiset pakotettiin riisuutumaan ja ajettiin keihäillä pistellen lautatelineille. Kivikasalle heitettiin vettä, jolloin suomalaiset olivat läkähtyä höyryyn. Savun ja höyryn seassa heidän oli pakko ruoskia toisiaan oksakimpuilla.
Vähän ajan kuluttua suomalaiset ajettiin kuumuudesta avantoon uimaan. Muutamat pakotettiin jopa pyörimään lumessa. Sitten suomalaiset ajettiin taas kuumaan hirsipirttiin ruoskimaan toisiaan ja sieltä jälleen avantoon.
Näin jatkettiin kymmenkunta kertaa. Kun kidutus loppui ja vähissä hengissä olevat suomalaiset lähetettiin uhkausten saattelemina kotiin, kuningas Eerik Verinen otti ranteestaan kultarenkaan, antoi sen Ormille ja sanoi:
- Mainiota työtä! Tätä opetusta suomalaiset eivät tule unohtamaan ainakaan tuhanteen vuoteen!
Matkustajakoneen lennolla, korkealla ilmassa ollessaan, siitä yhtäkkiä irtosi lattia penkkeineen.
Kaikki matkustajat ehtivät tarttua käsillään riipumaan kiinni, kuka mihinkin.
Ohjaamosta tuli kuulutus:
- Täällä puhuu lentokapteeni. Jos yksi heittää irti koneesta, niin hän pelastaa muut.
Kukaan ei suostunut heittäytymään...
Odotettiin vähän aikaa, löytyisikö vapaaehtoinen ja lopulta yksi sanoi:
- Minä voin jättäytyä irti koneesta...
Ja niin kaikki muut ympärillä ryhtyivät taputtamaan käsiään.
Rainer kertoi kaverilleen:
- Kun minä aamulla lähden kotoa töihin, niin läpsäisen hellan ääressä seisovaa vaimoani Jasmiinaa, pepulle. Ja kun minä palaan töistäni kotiin, näen minä vaimoni vielä seisovan siinä hellan äärellä, ja yhä hänen pakaransa väreilevät siitä, kun minä lähtiessäni häntä läpsäisin.
Kaveri:
- Ohhoh, onko hän niin lihava?!
Rainer:
- Ei, ei vaimoni lihava ole! On vain niin lyhyet työpäivät.
Koiran nimi on Reikä ja talon nimi on Peppu,
reikä katoaa ja talon omistaja soittaa poliiseille ja sanoo:
- Olemme täällä pepussa emmekä löydä reikää.
Kolme vampyyria meni baariin.
Ensimmäinen tilasi pienen lasillisen verta, toinen tilasi ison lasin verta ja kolmas vampyyri pyysi kupillisen kuumaa vettä.
Kaksi muuta ihmettelivät verilasit käsissään ja kysyivät:
- Miksi otit kuumaa vettä?
Kolmas vampyyri otti taskustaan käytetyn tampoonin ja sanoi:
- Minä juon nykyään teetä.
Renki teki naisiin lähtöä ja kysyi isännältä taskulamppua matkaan.
Isäntä sanoi, että en sitä minäkään taskulamppua tarvinnut kun tuon oman emännän hain taloon.
Renki siihen, että juu, sen kyllä näkee sinun emännästä.
Vieras mies istuu lentokoneessa pienen tytön vieressä.
Mies puhuttelee tyttöä:
- Jutellaanpas vähän. Olen kuullut, että aika kuluu nopeammin, jos puhutaan naapurin kanssa.
Pieni tyttö, joka oli juuri avanut kirjansa, sulkee sen hitaasti ja sanoo miehelle:
- Mistä haluat puhua?
Mies vastaa:
- En tiedä... Miten jos puhuisimme ydinvoimasta?
Tyttö sanoo:
- OK. Tämä on mielenkiintoinen aihe. Mutta sallitko ensin yhden kysymyksen?
Hevonen, lehmä ja kauris syövät kaikki sitä samaa tavaraa, nimittäin ruohoa.
Mutta kauris ulostaa papanoita, lehmä litteän lantakasan ja hevonen taas kakkaroita.
Tiedätkö, mistä tämä johtuu?
Mies miettii vähän ja vastaa sitten:
- Enpäs tiedä.
Tyttö:
- Uskotko olevasi riittävän pätevä puhumaan ydinvoimasta, kun et tiedä edes paskasta mitää.
On kolmenlaisia ihmisiä:
- Ihmisiä jotka osaavat laskea ja ihmisiä jotka eivät.











