Nenä puhtaana intissä

Poimintoja aiheesta Armeijavitsit

Miehet juttelivat torikahvion pöydässä:
- Minun poika pääsi heti seuraavana viikonloppuna armeijasta lomalle, koska olenhan minä ylilääkäri.

Johon toinen mies vastasi:
- Minunpa poika ei päässyt, koska olen kersantti.

Venäjän sotajoukoilta jäi paljon ammuksia jälkeensä, kun he vetäytyivät karkuun taisteluista.

Ne kuitenkin palautettiin luodin nopeudella takaisin Venäjälle Ukrainan toimesta.

Intissä tupakaverilla oli melkoisen pitkä, kookas elin, sellainen haarojen välissä roikkuva letku.
Joskus jäi hänellä kävellessä jopa kantapään alle kivuliaasti.

Lopulta hän vaimonsa kanssa meni kirurgin juttusille:
- Onnistuisiko tuon elimen korjaaminen, kun tosiaan välillä se jää kantapään alle ja sen jälkeen sillä ei kyllä voi tehdä mitään kuukauteen. Vaimokin kärsii jo siitä puutteesta.

Kirurgi vastasi:
- Kyllä voi. Se on yksinkertainen kirurginen toimenpide ja sänkyhommiin pääsee jo viikon sisällä operaatiosta.

Inttikaverin vaimo tähän silmät pyöreänä:
- Viikon päästä! Se on kyllä todella nopeasti. Mutta kai niitä kainalosauvoja on kuitenkin käytettävä pidempään kuin viikon ajan?

Kirurgi:
- Ai kuinka, miksi kainalosauvoja?

Vaimo:
- Noh. Kai te jatkatte noita jalkoja?

Alokkaat oli laitettu marssimaan tahdissa kasarmia ympäri alikersantin johdolla:
- Vasen, vasen, vasen kaks, kol...

Kesken kaiken kuului alokkaan ääni:
- Herra alikersantti, saisinko käyttää välillä myös oikeaa jalkaa.

Kapteeni karjui:
- Kersantti! Ettekö ole lainkaan lukenut teille annettuja ohjeita?!

Kersantti:
- En lukenut, herra kapteeni.

Kapteeni:
- Miksi hemmetissä ette?!

Kersantti vastasi:
- Siinä päällä luki että ”Salainen”.

Vartiopäällikkö pysäytti sotilaan kasarmin portilla ja pyysi saada nähdä, mitä tällä oli kassissaan. Sotilas kaivoi kassista esiin pullon konjakkia.

Vartiopäällikkö:
- Ettekö te tiedä, että alkoholin tuominen kasarmille on kiellettyä? Kaatakaa pullon sisältö maahan!

Sotamies teki työtä käskettyä.

Vartiopäällikkö:
- No niin! Onko sotamiehellä valittamista?

Sotamies:
- Ei ole, herra luutnantti. Mutta eversti taitaa kyllä pettyä pahan kerran.

Vääpeli oli pitämässä alokkaille ensimmäistä kaappitarkastusta.

Alokkaita neuvottiin esittelemään kaappi sanomalla:
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi.

Vääpeli pysähtyi ensimmäisen vuoteen vieressä seisovan alokkaan eteen ilmoitusta odottaen.

Tällöin alokas teki asennon niin kuin oli opetettu ja karjaisi kovalla äänellä:
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi.

Vääpeli huusi:
- Ei tietenkään noin, vaan sano siinä oma nimesi sen-ja-sen tilalle!

Alokas huusi takaisin:
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi!

Vääpeli karjui:
- Oletteko aivan tomppeli? Mikä on teidän nimenne?

Alokas vastasi:
- Alokas Senjanen, herra vääpeli.

Kenraali tuli tarkastuskäynnille maastoharjoituksiin ja yhdestä teltasta kuului hirvittävää melua.

Kenraali meni teltalle ja kysyi:
- Saattekos te täällä kiljua heti aamusta?

Teltasta vastattiin:
- Ei herra kenraali, saamme aamulla vain teetä!

Pieni sotilaslentokone kuljetti kenraalia. Kun matka oli puolivälissä, kone alkoi äkkiä pudota jyrkästi.

Lentäjä ilmoitti:
-Moottori on rikki. Me putoamme!

Kenraali kauhistui:
- Eikä meillä ole laskuvarjoja, eikö mitään ole tehtävissä?

Lentäjä:
- Valitettavasti ei mitään.

Kenraali:
- Eikö yhtään mitään? Tekisin mitä tahansa...

Lentäjä:
- No hyvä on. Ottakaa housunne pois.

Kenraali totteli heti.

Lentäjä jatkoi:
- Nyt työntäkää ohjaussauva takapuoleenne.

Kenraali oli niin hädissään, että totteli.

Kenraali tuskaisena sovitellessaan ohjaussauvaa ahteriinsa:
- Auttaako tämä varmasti?

Lentäjä:
- Ei, mutta onpahan tutkijalautakunnalla ihmettelemistä.

Varuskuntaan saapui asepalvelustaan suorittamaan nuorukainen, jolla oli erikoinen tapa.

Aina nähdessään pöydällä, maassa, roskakorissa tai muualla paperinpalan, hän nosti sen ylös, tutki sitä tarkkaan ja huusi sitten:

- Ei se ole tämä! viskaten paperin menemään.

Touhua jatkui pari viikkoa, eikä alokkaan käytökselle löytynyt mitään järjellistä selitystä. Vaikka toiminta oli harmitonta, oli se kuitenkin sen verran erikoista, että varmuuden vuoksi nuorukainen päätettiin vapauttaa palveluksesta.

Hänen käteensä ojennettiin vapauttamistodistus ja jäätiin odottamaan tuttua huutoa ja sitä, että alokas heittäisi paperin menemään.

Tällä kerralla hän kuitenkin paperin luettuaan huusikin hilpeästi:

- Tämä se on!

Ja sen jälkeen hän taitteli paperin siististi taskuunsa.