


Yhteistyökumppanin mainos:


Mikä on Ruotsin armeijan salainen ase suomalaisia vastaan?
- Clearasil, mot finnar.
Mitä yhteistä on vauvoilla ja upseereilla?
- Kummatkin luulevat, että he saavat mitä tahtovat kun vain huutavat tarpeeksi kovaa.
Armeijan leirillä alokas Möttönen on vartiovuorossa. Alikersantti tulee tarkastamaan vartiopaikkaa.
”Kuka siellä?” huutaa Möttönen.
”Alikersantti Salminen”
”Kuka siellä?” huutaa Möttönen uudestaan.
”ALIKERSANTTI SALMINEN!”
”Kuka siellä?” huutaa Möttönen kolmannen kerran.
”Minähän olen vastannut jo kaksi kertaa! Ettekö tunne ohjesääntöä?” vastaa Alikersantti.
”Tunnen, tunnen. Minun tulee huutaa kolme kertaa kuka siellä ja sitten ampua.” vastaa Möttönen.
Mikä on armeijan suosituin suklaapatukka?
- Mars, Mars.
Varuskuntaan saapui asepalvelustaan suorittamaan nuorukainen, jolla oli erikoinen tapa.
Aina nähdessään pöydällä, maassa, roskakorissa tai muualla paperinpalan, hän nosti sen ylös, tutki sitä tarkkaan ja huusi sitten:
- Ei se ole tämä! viskaten paperin menemään.
Touhua jatkui pari viikkoa, eikä alokkaan käytökselle löytynyt mitään järjellistä selitystä. Vaikka toiminta oli harmitonta, oli se kuitenkin sen verran erikoista, että varmuuden vuoksi nuorukainen päätettiin vapauttaa palveluksesta.
Hänen käteensä ojennettiin vapauttamistodistus ja jäätiin odottamaan tuttua huutoa ja sitä, että alokas heittäisi paperin menemään.
Tällä kerralla hän kuitenkin paperin luettuaan huusikin hilpeästi:
- Tämä se on!
Ja sen jälkeen hän taitteli paperin siististi taskuunsa.
Alokkaiden tuvasta kuuluu illalla kamala mekkala.
Alikersantti saapuu tupaan ja huutaa:
- Alokas Salminen, kun sanomme hyvää yötä se tarkoittaa turpa kiinni! Onko sinulla jotain sanomista siihen?
Alokas Salminen vastaa:
- Hyvää yötä HERRA ALIKERSANTTI!
Kolme sotilasta oli menettänyt yhden ruumiinosan.
Yhdeltä oli katkennut jalka, toiselta käsi, ja kolmannelta mulkku.
He menivät kirurgin luo:
- Onko täällä jalkoja? kysyi ensimmäinen.
- Ei ole kuin naisten käsiä, kelpaako? kysyi kirurgi.
- Ihan hyvin, vastasi sotilas.
- Onko täällä käsiä? kysyi toinen.
- Ei ole kuin naisten jalkoja, kelpaako? kysyi kirurgi.
- Mainiosti, vastasi sotilas.
- Onko täällä mulkkuja? kysyi kolmas.
- Nyt ovat valitettavasti mulkut päässeet loppumaan, mutta tuossa vastapäätä olevassa eläintarhassa on kuollut norsunpoikanen, kelpaako kärsä? kysyi kirurgi.
- No, kyllä se ihan hyvin saattaisi sopia, vastasi sotilas.
Kaikki kolme tulivat myöhemmin valittamaan ruumiinosistaan.
- Minun jalkani ei ole hyvä, aina kun tanssin valssia, niin jalka vie väärään suuntaan, sanoi ensimmäinen.
- Seuraava! huusi kirurgi.
- Minun käteni ei ole hyvä, aina kun menen aamulla kuselle, käsi havittelee mulkkuani, sanoi toinen.
- Seuraava, huusi kirurgi.
- No, mitäs sinulla on valittamista mulkustasi? kysyi kirurgi.
- Ei tässä muuta, mutta aina jos kävelen liian lähelle ruohoaluetta puistossa, kärsä tulee housusta esiin ja työntää tukon ruohoa perseeseeni.
Pieni sotilaslentokone kuljetti kenraalia. Kun matka oli puolivälissä, kone alkoi äkkiä pudota jyrkästi.
Lentäjä ilmoitti:
-Moottori on rikki. Me putoamme!
Kenraali kauhistui:
- Eikä meillä ole laskuvarjoja, eikö mitään ole tehtävissä?
Lentäjä:
- Valitettavasti ei mitään.
Kenraali:
- Eikö yhtään mitään? Tekisin mitä tahansa...
Lentäjä:
- No hyvä on. Ottakaa housunne pois.
Kenraali totteli heti.
Lentäjä jatkoi:
- Nyt työntäkää ohjaussauva takapuoleenne.
Kenraali oli niin hädissään, että totteli.
Kenraali tuskaisena sovitellessaan ohjaussauvaa ahteriinsa:
- Auttaako tämä varmasti?
Lentäjä:
- Ei, mutta onpahan tutkijalautakunnalla ihmettelemistä.
Muistoja armeijasta:
- Kääpälän Sirkka antoi vain kahdelle: minulle ja Karjalan Prikaatille.
Montako Hitleriä tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?
- Kaksi. Yksi vaihtaa lampun ja toinen ampuu itsensä.











