Mainos:
Gruusialainen oli pistäytymässä Moskovassa ja halusi nähdä Leninin.
Mausoleumin pitkä jono hirvitti, joten mies otti laatikollisen hyvää gruusialaista konjakkia ja meni jututtamaan vahtisotilasta.
Tovin juotettuaan vahtisotilasta humalaan, sotilas julisti:
- Menetkö suoraan jonon ohi sisään vai tuodaanko ukko ulos!
Mies ei halunnut armeijaan ja päätti esittää sokeaa lääkärintarkastuksessa.
Lääkäri kehotti:
- Katsokaa tuohon seinätauluun.
Mies kysyi:
- Mihin tauluun?
Lääkäri:
- Istukaa tähän tuoliin.
Mies:
- Mihin tuoliin?
Lääkäri totesi lopulta:
- Teidät on parasta vapauttaa.
Mies päätti sitten juhlia vapautustaan menemällä elokuviin. Lääkäri sattui myös tulemaan samaan esitykseen ja istahti aivan miehen viereen.
Mies pelkäsi huijauksen paljastuvan ja kysyi lääkäriltä:
- Anteeksi neiti, mutta meneekö tämä bussi Lohjalle?
Venäjänjuutalainen murehti venäläiselle ystävälleen:
- Pelottaa tämä maailmantilanne. Jos sota syttyy, minun pitää äkkiä lähettää perheeni ulkomaille, sitten myydä nopeasti liikkeeni ja tallettaa rahat Sveitsiin, ja lähteä itsekin maasta...
- Niin, huolettaa se minuakin.
- Sinua? Mitä sinulla muka on huolehtimista, otat vain kiväärin ja menet rintamalle!
Ensimmäisenä inttipäivänä:
- Alokas Pösö ilmoittautuu palvelukseen!
Vääpeli kuiskaa komppanian kirjurille:
- Nimi kirjoitetaan sitten Peugeot.
Miksi jokainen Irakiin lähtevä Amerikkalaissotilas saa mukaansa palan hiekkapaperia?
- Vieraassa maastossa tarvitaan karttaa.
Varuskuntaan saapui asepalvelustaan suorittamaan nuorukainen, jolla oli erikoinen tapa.
Aina nähdessään pöydällä, maassa, roskakorissa tai muualla paperinpalan, hän nosti sen ylös, tutki sitä tarkkaan ja huusi sitten:
- Ei se ole tämä! viskaten paperin menemään.
Touhua jatkui pari viikkoa, eikä alokkaan käytökselle löytynyt mitään järjellistä selitystä. Vaikka toiminta oli harmitonta, oli se kuitenkin sen verran erikoista, että varmuuden vuoksi nuorukainen päätettiin vapauttaa palveluksesta.
Hänen käteensä ojennettiin vapauttamistodistus ja jäätiin odottamaan tuttua huutoa ja sitä, että alokas heittäisi paperin menemään.
Tällä kerralla hän kuitenkin paperin luettuaan huusikin hilpeästi:
- Tämä se on!
Ja sen jälkeen hän taitteli paperin siististi taskuunsa.
Muistoja armeijasta:
- Kääpälän Sirkka antoi vain kahdelle: minulle ja Karjalan Prikaatille.
Päivystävä upseeri oli vimmoissaan kun yksitoista iltalomalle lähtenyttä palasi myöhässä. Luutnantti otti miehet yksitellen puhutteluun ja kysyi syytä.
Ensimmäinen mies aloitti:
- Herra luutnantti, äkillisen lakon vuoksi viimeinen bussi ei kulkenutkaan, joten minun piti ottaa taksi. Puolimatkassa taksi meni kuitenkin rikki, ja niin astelin läheiseen maataloon ja suostuttelin isännän myymään minulle hevosen. Viidentoista kilometrin päässä kasarmilta hevonen kuitenkin äkkiä kuoli, ja niin jouduin tulemaan loppumatkan jalkaisin.
Selitys oli niin mielikuvituksellinen, että luutnantti päästi miehen pelkällä varoituksella. Mutta kun kaikki miehet kertoivat saman tarinan alkoi luutnantti hermostua.
Niinpä hän kysyi viimeiseltä mieheltä:
- Miten te myöhästyitte?
Mies aloitti:
- Herra luutnantti, äkillisen bussilakon sattuessa minun oli turvauduttava taksiin...
Luutnantti karjaisi:
- Nyt riittää! Älkää vain sanoko että auto hajosi!
Mies vastasi:
- Ei, auto ei hajonnut. Mutta kun tiellä lojui niin paljon kuolleita hevosia, matka kesti huomattavasti kauemmin kuin tavallisesti.
Mitä Ruotsin armeijan miehet tekevät tauoilla?
- Imevät kessua.
Alikersantti tuli tekemään tuvassa aamuherätyksen.
Hän huusi kurkku suorana:
- Kaikki laiskurit, heti ylös punkasta!
Tuvassa syntyi kova hässäkkä, jonka rauhoituttua alikersantti huomasi alokas Virtasen venyttelevän edelleen raukeana punkassaan.
Alikersantti syöksyi Virtasen luokse ja oli aloittamassa raivokkaan kurinpalautuksen, mutta siihen alokas Virtanen tokaisi:
- Herra alikersantti, eikö teitäkin ihmetytä, että tähän tupaan on sattunut noin monta laiskuria.
Jaa VitsienVitsit.fi |
