


Yhteistyökumppanin mainos:


Villeltä oli seonnut tahti marssin aikana armeijassa.
Vierustovesi kuiskasi Villelle:
- Vaihda jalkaa.
Ville vastasi:
- Kenen kanssa?
Varusmiehet valittivat, että heille tarjottu leipä oli kuivunutta ja kovaa.
Kersantti huusi:
- Voi teitä hemmoteltuja lellipoikia! 30-vuotisessa sodassa tuo leipä olisi ollut mitä suurinta herkkua!
Joku vastasi:
- No, silloin se olikin tuoretta!
Sotaharjoituksissa joku heitti vääpeliä kävyllä ja tämä hirmustui ja huusi:
- Kaikkien lomat on peruttu, kunnes syyllinen saadaan selville!
Mutta kävyn heittäjää ei löytynyt, vaikka vääpeli kuinka uhkaili.
Niinpä hän muutti ovelana miehenä taktiikkaa ja sanoi:
- No, korpraali Konttinen. Teitä minä en rankaise, jos kerrotte syyllisen.
Konttinen vastasi:
- Minä se olin, herra vääpeli.
Viisi korkea-arvoista upseeria oli matkalla sotaharjoituksiin. He huomasivat autonsa ikkunasta armeijan kuorma-auton, joka oli juuttunut liejuun.
Upseerit päättivät iskeä saappaansa saveen, kääriä hihansa ja auttaa auton takaisin kovalle maalle. Aikansa hikoiltuaan ja uurastettuaan he onnistuivatkin.
Yksi upseereista kysyi autonkuljettajalta:
- Olipa yllättävän raskasta! Mitä sinulla oikein on kyydissä?
Kuljettaja vastasi:
- Kolmisenkymmentä sotamiestä.
Venäläisen upseerikoulun taisteluoppaassa luki:
- Atomiräjähdyksen sattuessa osoita pistoolilla räjähdyksen suuntaan.
Eräs upseerioppilas kysyi kouluttajalta tämän ohjeen tarkoitusta, sillä sen tarkoitus vaikutti hänestä käsittämättömältä.
Kouluttaja vastasi:
- Yksinkertaista. Räjähdyksen lämpösäteily sulattaa pistoolin metallin, ja jos pistooli on kotelossa, sula asemetalli valuu jalkaa pitkin saappaaseen, aiheuttaen epäsotilaallista käytöstä.
Kolme sotilasta oli menettänyt yhden ruumiinosan.
Yhdeltä oli katkennut jalka, toiselta käsi, ja kolmannelta mulkku.
He menivät kirurgin luo:
- Onko täällä jalkoja? kysyi ensimmäinen.
- Ei ole kuin naisten käsiä, kelpaako? kysyi kirurgi.
- Ihan hyvin, vastasi sotilas.
- Onko täällä käsiä? kysyi toinen.
- Ei ole kuin naisten jalkoja, kelpaako? kysyi kirurgi.
- Mainiosti, vastasi sotilas.
- Onko täällä mulkkuja? kysyi kolmas.
- Nyt ovat valitettavasti mulkut päässeet loppumaan, mutta tuossa vastapäätä olevassa eläintarhassa on kuollut norsunpoikanen, kelpaako kärsä? kysyi kirurgi.
- No, kyllä se ihan hyvin saattaisi sopia, vastasi sotilas.
Kaikki kolme tulivat myöhemmin valittamaan ruumiinosistaan.
- Minun jalkani ei ole hyvä, aina kun tanssin valssia, niin jalka vie väärään suuntaan, sanoi ensimmäinen.
- Seuraava! huusi kirurgi.
- Minun käteni ei ole hyvä, aina kun menen aamulla kuselle, käsi havittelee mulkkuani, sanoi toinen.
- Seuraava, huusi kirurgi.
- No, mitäs sinulla on valittamista mulkustasi? kysyi kirurgi.
- Ei tässä muuta, mutta aina jos kävelen liian lähelle ruohoaluetta puistossa, kärsä tulee housusta esiin ja työntää tukon ruohoa perseeseeni.
Sopiiko asetakki?
- Kyllä, herra kersantti.
Sopivatko housut?
- Kyllä, herra kersantti.
Sopivatko lakki ja saappaatkin?
- Kyllä sopivat, herra kersantti.
Miten teidän on hyväksytty armeijaan?
- Miten niin, herra kersantti?
Teidän ruumiinrakenne täytyy olla epämuodostunut...
Mitä ruotsalainen varusmies tekee tauolla?
- Imee kessua.
Uudet naisalokkaat olivat tupatarkastuksessa. Yhdeltä alokkaista oli nappi jäänyt takista auki.
Alikersantti kysyy:
- Imettääkö alokas Nieminen?
Naisalokas Nieminen vastaa:
- Kyllä herra alikersantti.
Alikersantti tähän:
- Tämä tullaan tarkistamaaan välittömästi. Muut alokkaat Poistukaa!
Vääpeli oli pitämässä alokkaille ensimmäistä kaappitarkastusta.
Alokkaita neuvottiin esittelemään kaappi sanomalla:
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi.
Vääpeli pysähtyi ensimmäisen vuoteen vieressä seisovan alokkaan eteen ilmoitusta odottaen.
Tällöin alokas teki asennon niin kuin oli opetettu ja karjaisi kovalla äänellä:
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi.
Vääpeli huusi:
- Ei tietenkään noin, vaan sano siinä oma nimesi sen-ja-sen tilalle!
Alokas huusi takaisin:
- Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi!
Vääpeli karjui:
- Oletteko aivan tomppeli? Mikä on teidän nimenne?
Alokas vastasi:
- Alokas Senjanen, herra vääpeli.











