Nerokas Neuvostoliittolainen partahöylä

Poimintoja aiheesta Yleisvitsit

Pikkukylällä asui varasteluun taipuvainen mies.

Milloin oli olutpullo povitaskussa kaupasta varastettu, mihin löytyi selitys:
- Otin sen, ennen kuin joku muu kerkiää.

Hautausmaalta varastettuihin kukkiin löytyi vastaus:
- Otin ne, ennen kuin kerkiävät kuolla.

Pyykkinarulta otettuihin naisten alusvaatteisiin löytyi vastaus:
- Joutaahan tuo ostaa jo uudet. Ihan hyvyyttänihän minä otan.

Skootteri ja kuplavolkkari törmäsivät Intiassa, 38 joutui sairaalaan.

Mitä narkkari sanoi baarin pitäjälle, kun kahvia tilasi?
- Laitahan piri pintaan.

Mihin raha lentää, kun ostaa raketteja?
-Taivaan tuulin.

Lentokone teki pakkolaskun mereen, vain kaksi miestä ja yksi nainen pelastui autiolle saarelle.

Meni viikko ja nainen sanoi:
- Nyt saa tää sikailu loppua!

Ja nainen tappoi itsensä.

Meni viikko ja toinen miehistä sanoi:
- Nyt saa tää sikailu loppua!

Ja mies hautasi naisen ruumiin.

Meni viikko ja toinen miehistä vuorostaan sanoi:
- Nyt saa tää sikailu loppua!

Ja kaivoi ruumiin ylös.

Mikä tämä nuorison käyttämä lyhenne “EMT“ on?
- En minä tiedä.
- Miksei kukaan muka tiedä, olen kysynyt jo vaikka keneltä.

Turisti kysyi kaupungilla neuvoa ohikulkijalta:
- Anteeksi, mutta missä on lähin pankkiautomaatti?
- I don`t know.
- Mitä se tarkoittaa?
- En tiedä.
- Miksi sitten puhut tuollaista siansaksaa jos et tiedä mitä se tarkoittaa?

Pieni tyttö kaivoi takapihalla kuoppaa.

Naapuri tuli paikalle ja kysyi:
- Miksi kaivat kuoppaa?

Tyttö vastasi:
- Kultakalani kuoli.

Naapuri:
- Tuo on aika iso kuoppa kultakalalle?

Tyttö vastasi:
- Niin, mutta se kultakala on sun kissasi vatsassa!

Rainer kertoi kaverilleen:
- Kun minä aamulla lähden kotoa töihin, niin läpsäisen hellan ääressä seisovaa vaimoani Jasmiinaa, pepulle. Ja kun minä palaan töistäni kotiin, näen minä vaimoni vielä seisovan siinä hellan äärellä, ja yhä hänen pakaransa väreilevät siitä, kun minä lähtiessäni häntä läpsäisin.

Kaveri:
- Ohhoh, onko hän niin lihava?!

Rainer:
- Ei, ei vaimoni lihava ole! On vain niin lyhyet työpäivät.

Kaksi melkolailla vaiteliasta maalaisukkoa, tapasivat käydä joskus harvoin toistensa luona kylässä.

Toinen ukoista koputti pitkästä aikaa naapurinsa ovea ja asteli tupaan.

Meni varmaan kolme varttia, kunnes talon isäntä kiikkustuolissa istuen rohkeni kysyä:
- No onkos ulkona kylmä?

Siihen vieras vastasi:
- Mitä nyt pari astetta pakkasta.

Johon isäntä:
- Siitä nyt ei kannata paljon puhua.

Vieras sanoi:
- En minä olis puhunutkaan, jos sinä et olis kysynyt.