


Yhteistyökumppanin mainos:


Kolme miestä istuu junassa.
Yksi miehistä on parimetrinen, bodattu, härkäniskainen korsto.
Toinen on tavallinen, keskikokoinen ja keskimittainen mies.
Kolmas on pieni, hintelä äijänrääpäle.
Korsto kysyy kahdelta muulta tyypiltä:
- Mi-mi-mitä-hä-hän ke-ke-kello o-o-on?
Keskikokoinen mies vastaa:
- Minulla ei ole kelloa.
Korsto ja keskikokoinen mies huomaavat, että pikkumiehen ranteessa, hihan alta pilkistää kello.
Korsto kysyy pikkumieheltä:
- Pa-pa-paljon-ko-ko ke-ke-kello o-on?
Pikku mies on aivan hiljaa ja katselee vain ikkunasta eikä ole huomaavinaankaan. Korsto toistaa kysymyksensä, mutta mies on edelleen hiljaa.
Pian tulee pysäkki ja korsto poistuu junasta.
Keskikokoinen mies kysyy pikkumieheltä ihmeissään:
- Miksi et vastannut korstolle, vaikka sinulla on kello ranteessa?
Pikkumies vastaa:
- O-o-olisitk-k-ko i-i-itse ha-ha-halunnut sa-sa-saada tu-tu-turpiin?
Isokokoinen poika nimeltä Iso-Tero matkusti bussilla joka päivä.
Aina bussiin noustessa hän sanoi kuljettajalle:
- Iso-Tero ei maksa.
Kuljettaja ei uskaltanut tehdä mitään, koska Iso-Tero oli niin iso ja voimakas. Näin tapahtui joka päivä.
Lopulta kuljettaja alkoi nostella painoja ja vetää douppia, jotta hän tulisi voimakkaammaksi ja voisi vaatia Iso-Teroa maksamaan.
Puolen vuoden kuluttua kuljettaja olikin voimakkaampi kuin Iso-Tero. Niinpä eräänä päivänä kun Iso-Tero tuli jälleen bussiin ja sanoi, kuten aina ennenkin:
- Iso-Tero ei maksa.
Niin kuljettaja uskalsi nyt kysyä häneltä:
- Ja miksi sinä et maksa?
Iso-Tero katsoi kuljettajaa hämmästyneenä ja sanoi:
- Iso-Terolla on kuukausikortti.
Mies meni villieläinsafarille oppaan kanssa. Yllättäen polulla tuli vihaisen näköinen karhu vastaan. Opas rupesi sitten äkkiä kiristämään lenkkareidensa nauhoja.
Mies kysyi oppaalta:
- Meinaatko että me päästään juoksemalla karhua karkuun?
Opas tokaisi:
- Riittää että juoksen sinua nopeammin.
Pikkupoika kysyy häissä äidiltään:
- Miksi morsian pukeutuu valkoiseen väriin?
Äiti vastaa:
- Koska valkoinen on ilon ja rakkauden väri.
Poika:
- No miksi sulhasella on musta puku?
Kaksi melkolailla vaiteliasta maalaisukkoa, tapasivat käydä joskus harvoin toistensa luona kylässä.
Toinen ukoista koputti pitkästä aikaa naapurinsa ovea ja asteli tupaan.
Meni varmaan kolme varttia, kunnes talon isäntä kiikkustuolissa istuen rohkeni kysyä:
- No onkos ulkona kylmä?
Siihen vieras vastasi:
- Mitä nyt pari astetta pakkasta.
Johon isäntä:
- Siitä nyt ei kannata paljon puhua.
Vieras sanoi:
- En minä olis puhunutkaan, jos sinä et olis kysynyt.
Otin viagran eilen ja pilleri jumittu kurkkuun.
Nyt on niska täysin jäykkänä.
Kaksi ilmapalloa leijui aavikolla.
Toinen sanoi ilmapallo huusi:
- Varo, kaktusssshh...
Kaksi liikemiestä, Hannes ja Toivo, kävelivät kadulla.
Hannes huomasi maassa koiran paskan ja tarjosi Toivolle 100 euroa, jos hän haukkaisi siitä palasen.
Toivo mittaili torttua hetken, ja yllytyshenkisenä otti suupalallisen paskaa ja söi sen.
Hannes antoi satasen Toivolle ja kaverukset jatkoivat matkaa.
Edettiin siinä pari korttelia ja nyt Toivo huomasi maassa koiran jätöksen. Tällä kertaa hän puolestaan tarjosi Hannekselle 100 euroa, jos tämä haukkaisi paskaa.
Hannes tuumaili hetken ja ajatteli, että saapahan rahansa takaisin ja nieli suupalan koiran kakkaa.
Toivo maksoi Hannekselle sovitun satasen, ja liikemiehet jatkoivat kulkua.
Korttelin päästä Toivo pysähtyi ja tokaisi:
- Ei jumalauta, tajusitko että me molemmat syötiin koiranpaskaa, eikä kumpikaan edes netonnut siitä yhtään mitään.
Hanneksella oli kokeneena liikemiehenä tietenkin vastaus valmiina:
- Mutta tehtiin sentään kaksisataa liikevaihtoa!
Ja noin tyytyväisenä miehet jatkoivat matkaansa.
Mitä kaikki sanoi kun puliukko kuoli?
- RIP-puli
Sattuipa kerran, että muuan mies ajeli täyssähköisellä Hyundai Kona -katumaasturillaan maantiellä menemään.
Kuinka ollakaan, Konaan tuli moottorivika ja matka katkesi. Onneksi Kona oli viisaasti hajonnut juurikin autokorjaamon viereen.
Ei muuta kuin autoa korjaamolle työntämään.
Ikävä kyllä, korjaamo paljastui Volvon merkkihuolloksi, mutta ystävällinen korjaamopäällikkö lupasi kuitenkin hoitaa Konan kuntoon. Antoipa vielä kahvimukin käteen, ohjasi nojatuoliin istumaan ja pyysi odottamaan puolituntia.
Puolen tunnin päästä mies saikin autonsa. Hän lähti ajamaan ja ihmetteli, kuinka tehokas moottorista olikaan tullut. Kiihtyvyys oli aivan toista luokkaa kuin ennen!
Kahdensadan metrin ajon jälkeen Kona kuitenkin pysähtyi kuin seinään. Mies ihmetteli hetken ja kokeili käynnistää uudelleen. Taas auto kulki kuin unelma, mutta vain kaksisataa metriä.
Lopulta mies käänsi Konansa ja ajoi kahdensadan metrin töksäyksin takaisin korjaamolle. Meni sitten valittamaan korjaamopäällikölle koneessa olevan vikaa.
Korjaamopäällikkö antoi uuden kahvimukin ja sanoi, että viidentoista minuutin päästä Kona on varmasti kunnossa.
Ja niin kävikin. Varttitunnin päästä mies sai rakkaan katumaasturinsa, teki koeajolenkin ja auto kulki kuin unelma. Ei enää töksähdyksiäkään.
Uteliaana hän kysyi korjaamopäälliköltä, mikä koneessa oli oikein ollut vikana.
Korjaamopäällikkö selitti, että eihän heillä Hyundain täyssähkömoottoreita varastossa ollut, oli pitänyt laittaa Volvon tuulilasinpyyhkimen moottori.
Ensiasennuksessa asentaja oli vain unohtanut sen tihkuasentoon.











