


Mainos:


Ruotsalainen oli museossa.
Opas selitti:
- Tämä miekka on yli 2000 vuotta vanha.
Ruotsalainen ihmetteli kovin ja kysyi lopulta:
- Miten se on mahdollista? Mehän elämme vasta vuotta 1993.
Miksi ruotsalaiset eivät juo kahvia?
- Heidän mielestään kahvin keittäminen on sähkön tuhlausta.
Miksi ruotsalainen tarvitsee Saharassa santapaperia?
- Käyttää sitä karttana.
Johan lensi, sanoi Sven, kun Wissmannilla keppiä heitti.
Mikä on maailman lyhin kirja?
– Ruotsalaiset sotasankarit
Ruotsalainen menee valittamaan marketin neuvontaan:
- Teidän juustopaketissanne luki, että sen viimeinen käyttöpäivä on 15. kesäkuuta.
Asiakasneuvoja kysyy:
- Mikäs siinä sitten on vikana?
Ruotsalainen:
- Se loppui jo kesäkuun kahdeksantena.
Ruotsin kuninkaan Kaarle XVI Kustaan puhelin soi.
Hänen majesteettinsa meni vastaamaan:
- Täällä kuningas.
Soittaja:
- Kuka?
Kaarle-Kustaa:
- Kuningas.
Soittaja:
- Anteeksi, kuka?
Kaarle-Kustaa:
- Kuningas.
Soittaja nolona:
- Minä... tuota... anteeksi, mikä olikaan numeronne?
Kaarle-Kustaa vastasi kärsivällisesti:
- Kuudestoista...
Ruotsalainen kuuli psykologiltaan neuvon:
- Sun täytyy saada elämääsi jotain suurta jännitettä.
No tästä ruotsalainen otti neuvosta vaarin.
Seuraavana aamuna hän käveli sähköpylvään juurelle, nousi ylös, otti kiinni sähkölangasta, piti kiinni pylväästä, sai sähköiskun ja kuoli.
Kaksi ruotsalaista oli hirvimetsällä. Toinen heistä lyyhistyi yhtäkkiä maahan ja meni tajuttomaksi.
Hänen toverinsa soitti heti kännykällä hätänumeroon ja sanoi:
”Kaverini kuoli! Mitä minä teen?”
Hätänumerosta vastatiin rauhoittelevalla äänellä:
”Älä hätäile, minä autan. Varmista ensin, että hän tosiaan on kuollut.”
Puhelin vaikeni, kunnes kuului kova pamaus.
Turkulaiset veljekset Sven ja Åke päättivät tehdä oikein kunnon metsästysreissun Afrikkaan. Matka varattiin ja reissupäivä koitti. Afrikan savanneille saavuttuaan veljekset päättivät hajaantua erikseen paremman saaliin toivossa. Vaikka Turusta olivatkin, sopivat kuitenkin pienenä varokeinona että jos jompikumpi joutuu hätään tai he eivät löydä toisiaan, niin ammutaan ilmaan ja näin toinen voi paikantaa toisen.
No päivä kului poikien etsiessä saalista kumpikin omalla tahollaan. Kun ilta sitten alkoi laskeutua savannin ylle ja julmat pedot heräilivät puskistaan, eivätkä veljekset olleet toisiinsa törmänneet, alkoi Sven hieman hätääntyä ja ampui ilmaan. Odotteli aikansa, mutta kun veikkaa ei näkynyt eikä kuulunut, hän päätti ampua uudestaan ilmaan. Taas kului pitkä tovi, eikä Åkesta havaintoakaan.
Juuri kun Sven oli ampumassa vielä kerran ilmaan, Åke ilmaantui paikalle kuin tyhjästä. Sven huokaisi hartaasti ja sanoi: ”Hyvä että tulit, minulla on enää yksi nuoli jäljellä.”











