Ota mitä haluat!

Poimintoja aiheesta Yleisvitsit

Mistä lapset saavat kaiken sen energiansa?
- Ne imevät sen vanhemmistaan.

Mitä sipuli sanoi toiselle uimarannalla?
- Sipulikoidaanko vedessä?

- Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa...

Tuumi Suomipoika merellä, kun ruotsinlaivan kaiteesta roikkui.

Virtanen avautui Koistiselle pikkutunneilla pubissa:

- On se kumma, kun menen kotiin ja riisun kenkäni, hiivin mahdollisimman äänettömästi ja sujahdan sänkyyn henkeä pidättäen, niin eukko herää siitä huolimatta ja taas alkaa se sama virsi: “Jassoo... Missäs sitä ollaan taas oltu...“

Koistinen katsoo myötätuntoisesti Virtasta ja sanoo:

- Tee niin kuin minäkin. Kolistele sisään mennessäsi oikein kunnolla, niin että eukko hoksaa, että sieltä se tulee. Sitten otat eukkosi kainaloosi ja kuiskaat hänen korvaansa että: “Rakas nukutko jo, mitä jos rakasteltais oikein kunnolla?“ ... Niin takaan että eukkosi nukahtaa siinä samassa ja nukkuu koko yön sikeästi ja hiljaa.

Pariskunnan vauva on suvulle esiteltävänä.

- Kumman näköinen se on?

- No on kyllä, mutta onneksi on kuitenkin terve.

Muuan bassolaulaja oli päässyt aivan liki tyttöä, hieroi hänen rintojaan ja samalla hoki:

- Minä rakastan sinua!

Tyttöä alkoi vähän kutiamaan, kun samasta paikasta vain hyväiltiin. Sitten tyttö lopulta sanoi:

- Ota vähän alempaa...

Poika teki työtä käskettyä ja sanoi hyvin möreällä äänellä:

- MINÄ RAKASTAN SINUA!

Milloin Pinokkio sai tietää olevansa puusta tehty?
- Kun hänen käsi syttyi palamaan.

Mikä on maailman myrkyllisin silakka?
- Kynsilakka

Kehonrakentaja meni bodaamaan kuntosalille ja parin tunnin hikisen punttitreenin jälkeen meni pukuhuoneeseen ja hänen kaikki vaatteensa oli varastettu...

Seuraavalla kerralla bodari laittoi vaatteensa samalle penkille ja päälle lapun, jossa luki:

- Älä vie vaatteitani, olen raskaan sarjan painija!

Hänen vaatteensa oli kuitenkin jälleen varastettu ja lappu oli käännetty toisinpäin ja siinä luki:

- Minä otin vaatteesi, olen pitkän matkan juoksija!

Savolainen mäkkärissä:

- Ja mitäs teille?
- Mitteepä tässä, kiitos vuan kysymästä.

- Tarkoitan siis, mitä te syötte?
- Purkkoo. Tästä on kyllä männä jo maku.

- Mutta mitä te tilaatte nyt?
- Savon Sanomia ja Aku Ankkoo, mutta nyt ottaesin hampurilaesen.

- Selvä. Ja minkähän hampurilaisen?
- No se on se systeemi, jossa on pihvi ja kaks kuorta. Pitäs teijän tiällä tietee.

- Syötkö täällä?
- Sillon tällön.

- Öh... siis syötkö täällä nyt tällä hetkellä?
- Purkkoo vieläkiin, mutta maku on männä jo.

- Puhun tilaamastasi hampurilaisesta. Tuleeko se mukaan?
- Kah, jos se vuan tahtoo.

- Siis otatko mukaan?
- Tule vuan, jos halluut.

- Selkeä kysymys: syötkö tilaamasi ruoan täällä?
- Onko siellä tilloo? Aattelin kyllä että tuolla pöyvässä...

- Hyvä on. Saako laittaa kaikki mausteet?
- Jos ne vuan mahtuu, vähän kyllä eppäelen.

- Eli, kaikkia mausteita vai ei kaikkia mausteita?
- Joo... vuan kanelin suap jättee poekkeen.

- Eipä sitä kyllä yleensä... no, kaikkia muita saa siis panna?
- No sepä oli aeka suora ja hävytön kysymys, hävetkee nyt vähäsen.

- Voi helvetti teidän kanssa!!
- Vai niin, että tällasta palavelua. Taijanpa sitten jättee tilloomatta ja hakkee torilta muikkukukon...

Mistä Alistair Maclean sai idean kirjaansa “Kotkat kuuntelevat“?

- Hän oli puhelimessa ja raollaan olevan oven takana oli keittiössä samaan aikaan anoppi ja naapurin täti.

Kaveri kysyi toiselta:
- Mitä eroa on verholla ja wc-paperilla?

Toinen vastasi:
- En tiedä.

Kaveri:
- Ahaa! Se olit siis sinä.