Ota mitä haluat!

Poimintoja aiheesta Yleisvitsit

Kolme kaveria meni kioskille.

Ensimmäinen sanoi myyjälle:
- Salmiakkimerkkareita eurolla.

Myyjä otti tikkaat ja kiipesi hakemaan purkin ylähyllyltä, antoi salmiakit ja laittoi purkin takaisin.

Toinen poika vuorostaan: 
- Salmiakkimerkkareita eurolla.

Jälleen myyjä kiipesi hakemaan purkin ylähyllyltä, antoi salmiakit ja kysyi kolmannelta pojalta:
- Otatko sinäkin salmiakkimerkkareita markalla?

Kolmas poika vastasi:
- En.

Myyjä kiipesi tikkailla jälleen ja laittoi purkin takaisin ylähyllylle.

Kun myyjä palasi takaisin tiskille, kolmas poika sanoi:
- Salmiakkimerkkareita kahdella eurolla!

Miksi sinä pyysit siskoasi lopettamaan pianon soiton ja aloittamaan huilutunnit?
- Huilua soittaessa sisko ei voi samalla laulaa.

Kolme vampyyriä tapasivat ravintolassa ja rupesivat vertailemaan tilauksiaan.

- Mitäs sä otit?

- Mä otin kylmän veren. Just tulin treeneistä ja tarvitsen jotain kylmää. Entäs sä?

- Mulla vähän tota flunssaa pukkaa, niin otin kuuman veren.

Molemmat kääntyvät katsomaan kolmatta, jolla oli vain lasi kuumaa vettä, ja kysyvät:

- Ootsä jollain tipattomalla?

Kolmas vampyyri kaivaa käytetyn tamponin taskustaan ja sanoo:

- Mulla on nyt rahat vähän vähissä, joten täytyy tyytyä teehen.

Muuan bassolaulaja oli päässyt aivan liki tyttöä, hieroi hänen rintojaan ja samalla hoki:

- Minä rakastan sinua!

Tyttöä alkoi vähän kutiamaan, kun samasta paikasta vain hyväiltiin. Sitten tyttö lopulta sanoi:

- Ota vähän alempaa...

Poika teki työtä käskettyä ja sanoi hyvin möreällä äänellä:

- MINÄ RAKASTAN SINUA!

Kaveri kysyi toiselta:
- Mitä eroa on verholla ja wc-paperilla?

Toinen vastasi:
- En tiedä.

Kaveri:
- Ahaa! Se olit siis sinä.

Mies kyttäsi ruohikossa sorsia haulikon kanssa.

Kävi niin, että paikalle osui sattumalta metsästyksenvalvoja, joka miehen nähdessään sanoi:
- Ettekö tiedä, että nyt on vesilinnuilla rauhoitusaika?

Samalla hetkellä mies tähtäsi haulikollaan lintuparvea ja ampua jysäytti! Parvesta putosi yksi lintu alas veteen.

Mies sanoin:
- Joo, kyllä tiedän minä... Taas rauhoittui yksi.

Matkustajakoneen lennolla, korkealla ilmassa ollessaan, siitä yhtäkkiä irtosi lattia penkkeineen.

Kaikki matkustajat ehtivät tarttua käsillään riipumaan kiinni, kuka mihinkin.

Ohjaamosta tuli kuulutus:
- Täällä puhuu lentokapteeni. Jos yksi heittää irti koneesta, niin hän pelastaa muut.

Kukaan ei suostunut heittäytymään...

Odotettiin vähän aikaa, löytyisikö vapaaehtoinen ja lopulta yksi sanoi:
- Minä voin jättäytyä irti koneesta...

Ja niin kaikki muut ympärillä ryhtyivät taputtamaan käsiään.

Tiesittekö, että kun taivaalla ukkostaa, niin Tony Halme se vaan tekee siellä tv-lupatarkastuksia.

Mies oli ammatiltaan maanviljelijä ja uutta peltoa raivatessaan esteeksi oli tullut iso kivi, jonka keskelle hän oli kiviporalla porannut reiän räjäyttääkseen möhkäleen taivaan tuuliin.

Hän meni pellolle nallien ja dynamiittipötköjen kanssa ja mukana oli hänen keskenkasvuinen poikansa.

Isä putsasi reiän ja työnsi kepillä dynamiitit ja nallin kiven sisään ja sitten hiekkaa reiän tukkeeksi. Poika seurasi tarkasti isän toimia oppiakseen homman.

Isä antoi pojalle tulitikut ja näytti sytytyslangan pään mihin piti laittaa tuli juuri silloin, kun hän alkaa huutamaan, että ammutaan.

Poika sanoi isälleen:
- Joo ymmärrän...

“Ammutaan,ammutaan,ammutaan!“, isä huusi kurkku suorana ja juoksi sen minkä kintuista lähti ladon taakse suojaan. Poika juoksi hädissään isänsä perään.

Meni minuutti ja toinenkin, eikä pamausta kuulunut...

Isä lopulta kysyi pojaltaan:
- Saitko sinä tulen siihen lankaan?

Poika vastasi:
- En minä ehtinyt...

Kaksi liikemiestä, Hannes ja Toivo, kävelivät kadulla.

Hannes huomasi maassa koiran paskan ja tarjosi Toivolle 100 euroa, jos hän haukkaisi siitä palasen.

Toivo mittaili torttua hetken, ja yllytyshenkisenä otti suupalallisen paskaa ja söi sen.

Hannes antoi satasen Toivolle ja kaverukset jatkoivat matkaa.

Edettiin siinä pari korttelia ja nyt Toivo huomasi maassa koiran jätöksen. Tällä kertaa hän puolestaan tarjosi Hannekselle 100 euroa, jos tämä haukkaisi paskaa.

Hannes tuumaili hetken ja ajatteli, että saapahan rahansa takaisin ja nieli suupalan koiran kakkaa.

Toivo maksoi Hannekselle sovitun satasen, ja liikemiehet jatkoivat kulkua.

Korttelin päästä Toivo pysähtyi ja tokaisi:

- Ei jumalauta, tajusitko että me molemmat syötiin koiranpaskaa, eikä kumpikaan edes netonnut siitä yhtään mitään.

Hanneksella oli kokeneena liikemiehenä tietenkin vastaus valmiina:

- Mutta tehtiin sentään kaksisataa liikevaihtoa!

Ja noin tyytyväisenä miehet jatkoivat matkaansa.