Otteita lääkäreiden saneluista 6

Poimintoja aiheesta Lääkärivitsit

Kylään oli muuttanut uusi eläinlääkäri, joka oli pahuksen hyvä vatsastapuhuja.

Muuan isäntä kutsui eläinlääkärin katsomaan eläimiään. Koska lääkärin maine ei ollut vielä kiirinyt isännän korviin, eläinlääkäri päätti yllättää uuden asiakkaansa.

Navetassa hän kysyi hevoselta:
- No mitäs vanhalle Pollelle kuuluu?

- No kiitos hyvää, mikäs tässä on ollessa, hevonen vastasi ystävällisesti.

Isäntä yllättyi aivan valtavasti. Eläinlääkäri jatkoi leikkiä ja kyseli lehmien ja kanojen voinnit ja sai aina eläimiltä miellyttäviä vastauksia.

Sitten tultiin suuren emakon luo ja eläinlääkäri kysyi siltä:
– Milloinkas se rouva on viimeksi miestä saanut?

Vastausta ei ehtinyt tulla, kun isäntä hyppäsi puukko kourassa karsinaan ja sanoi:
– Jos saatana kerrot, niin joulua et näe!

Mies oli ollut työpaikan määräaikaisessa lääkärintarkastuksessa.

Miehen kollega tiedusteli:
- Selvisikö siellä jotain?

Mies:
- Juu selvisi, että mun pitää ensiksi päästä huonoon kuntoon!

Kollega:
- Häh, mitä ihmettä?

Mies:
- Lääkäri kertoi, että olen nyt erittäin huonossa kunnossa ja siitä pitäisi hieman skarpata.

- Omatoimisesti noin 10 tuntia sitten pahoinpidelty.

- Potilas autonkuljettaja. Muutoin terve.

- Pärjäilee kotona täysin omatoiminen siivooja kerran viikossa.

- Tullut tunne, että pää puolittunut ja lopettanut lääkityksen.

- Huumeiden käyttäjä, ei muuta säännöllistä lääkitystä.

Potilas:
- En saa öitäni nukutuksi, herra tohtori.

Lääkäri:
- Pelkäättekö ehkä painajaista?

Potilas:
- En toki, hän nukkuu toisessa huoneessa.

Mitä lääkäri sanoi punastuneelle erektiovikaiselle miespotilaalle?
- On tainnut mennä veri väärää nuppiin.

Lääkäri oli vapaa-ajallaan innokas metsämies.

Vaimo kysyi lääkärin palattua metsäreissulta kotiin:
- No, tuliko saalista?

Lääkäri:
- Joo, aika hyvin. Tuli kaksi jänistä ja viisi uutta potilasta.

Taunon autosta puhkesi rengas mielisairaalan kohdalla. Jotenkin mies onnistui hukkaamaan rengaspultit ja haikaili miten tästä nyt selvitään.

Aidan toiselta puolelta hoidokki ehdotti:
- Ota kolmesta muusta renkaasta yksi pultti vararenkaan kiinnittämiseen, näin selviät ainakin varaosaliikkeelle asti!

Tauno ihmetteli:
- Ethän sinä mikään hullu ole...

Hoidokki siihen:
- Kyllä minä hullu olen, mutten tyhmä!

Vihtori oli hoidettavana psykiatrisessa hoitolaitoksessa.

Yöhoitaja piipahti hänen huoneessaan ja totesi, että Vihtori oli kiinnittänyt peltisen pesuvadin seinälle roikkumaan, pohjapuoli huoneeseen päin.

Kun potilas näytti olevan hereillä, yöhoitaja kysäisi:
- No minkäs vuoksi Vihtori on kiinnittänyt pesuvadin seinälle roikkumaan?

- Se on minun seinäkelloni, kun muutakaan ajannäyttäjää ei minulla ole.

- Vai niin... No, osaakos hän nyt sitten sanoa, paljonko kello on tällä hetkellä?

Vihtori otti yöastian ja pamautti sillä vatia niin että seinä tärisi. Naapurihuoneesta kuului huuto:

- Jumalauta! Kello on puoli kaksi yöllä ja taas se hullu hakkaa seinään!

Potilas epätoivoisena kysyi lääkäriltä:
- Olisiko unissakävelyyni jotain lääkettä? 

Lääkäri:
- Ei! Jos lopettaisit senkin, et harrastaisi liikuntaa ollenkaan!

Perheenäiti soitti gynekologin ajanvaraukseen. Peruutusaika oli jo tunnin päästä ja hän otti sen, vaikka se tiesikin melkoista kiirettä.

Onneksi lapset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Silti aikaa oli niukalti, sillä matkakin kesti lähes puoli tuntia.

Kaikilla naisillahan on vastaavassa tilanteessa tapana kiinnittää hygienia-asioihin vähän tavallista enemmän huomiota, ja niinpä hänkin riisuutui, kipaisi kylpyhuoneeseen ja kasteli altaan reunalta löytämänsä pesukintaan ja pesaisi kiireesti alapäänsä varmistaakseen olevansa jotakuinkin näyttökunnossa.

Hän viskasi kintaan pyykkikoppaan, etsi kaapista siistit vaatteet, puki ja meikkasi, kiiruhti matkaan ja ehtikin nipin napin vastaanotolle sovittuun aikaan.

Kun hänet kutsuttiin sisään, hän tottuneesti riisui alaruumiinsa paljaaksi asettui tutkimuspöydälle ja kuvitteli olevansa etelän aurinkorannalla tuhansien kilometrien päässä. Hieman hän hämmästyi kuultuaan tohtorin repliikin:

- Voi hyvänen aika! Sitä on nähty vaivaa oikein enemmänkin, vai kuinka?

Nainen ei vastannut mitään, ja kotimatkalla asia jo unohtui. Perillä päivä jatkui normaalipuuhissa, siivotessa ja ruokaa kokatessa.

Pian nuorin tytär, 6-vuotias esikoululainen, palasi kotiin ja alkoi leikkiä huoneessaan. Kohta kylpyhuoneesta kuitenkin kuului huuto:

- Äiti, missä mun pesukinnas on!?

Äiti vastasi:
- Ota puhdas kaapista.

Lapsi:
- Ei! Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä on kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä.