Oulun sarjakakkaaja

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Intiaanipäälliköllä oli ilmavaivoja hän pyysi miestä hakemaan lääkettä.

Mies meni apteekkiin sanoi myyjälle:
- Suuri päällikkö ei pierua.

Seuraavana päivänä mies tuli taas ja sanoi:
- Suuri päällikkö ei pierua.

Seuraavana päivänä lääkäri kysyi oliko lääke tehonnut, johon mies sanoi:
- Suuri pieru ei päällikköä!

Miksi Ronaldo pieraisi?
- Koska halusi että yleisö tuulettaa.

Mikä karkoittaa kärpäset ja lämmittää peiton alla?
- Pieru!

Peräkylän muori oli ikäisekseen hyvässä kunnossa mitä nyt kuulo vähän temppuili.

Muori oli taas kirkonkylän terveyskeskuksessa uusimassa reseptejään ja lääkäri kysyi:
- Onkos muorilla ilmavaivoja?

Mihin muori:
- Herrasiunaa! Miten se lääkärinkloppi kuvittelee että tällaisella köyhällä eläkeläisellä olisi muka varaa ilmalaivoihin?!

Kaksi vastavalmistunutta lääkäriä kävelivät kaupungilla. Heidän edellä käveli mies, joka laahasi jalkaa.

Lääkärit alkoivat arvailla, mikä miestä vaivasi.
- Hän on varmaan menettänyt jalkansa sodassa.
- Sillä on nivelsiteet poikki.

Hetken kinasteltuaan he päättivät mennä kysymään mieheltä, että mikä häntä vaivasi. Mies sattui olemaan pappi.

Pappi nosti käsiään ja sanoi:
- Me kaikki kolme olemme väärässä. Sinä luulit, että olen menettänyt jalkani sodassa ja sinä luulit, että nivelsiteeni on mennyt poikki ja minä luulin, että pieru on kuivaa.

Mitä yhteistä hanurilla ja perseellä on?

- Molemmat soivat!

Parasta opettajana olemisessa on mahdollisuus piereskellä vapaasti töissä ja katsella sitten draaman kehittymistä, kun kaikki lapset yrittävät syyttää toisiaan.

Jos pieraisisit matkustellessasi äänen nopeudella, haistaisitko sen ennen kuin kuulit sen?

Prööt sanoi aasi, kun pieraisi.

Pekka oli markkinoilla myymässä perunoita, kun häneltä äkkiä pääsi valtava pieru. Kaikki markkinoillaolijat räjähtivät nauramaan. Pekka palasi kotiin häpeissään. Häntä hävetti niin kauheasti, että hän lähti kotikaupungistaan ja kierteli ympäri maailmaa vuosikaudet. Viimein hän uskaltautui palaamaan kotikaupunkiinsa luulleen häpeällisen tapahtuman jo unohtuneen. Kotikaupunki oli muuttunut. Taloja oli purettu ja uusia oli rakennettu. Markkina-aluekin oli aivan erinäköinen. Sen reunaan oli ilmestynyt uusi rakennus. Pekka rohkaisi itsensä ja kysyi eräältä mieheltä:
– Milloin tuo talo on rakennettu?
– On siitä jo aikaa. Se rakennettiin kuusi vuotta, kaksi kuukautta ja kahdeksan päivää sen jälkeen, kun Pekka pieraisi markkinoilla.