Oulun sarjakakkaaja

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Olipa kerran demokraattinen kansantasavalta. Tämä onnellisten ihmisten maa joutui kuitenkin pahojen voimien valtaan. Järjestettiin näennäiset presidentinvaalit, joissa ihmiset saivat äänestää kahta kovana piereskelijänä tunnettua henkilöä.

Vaaleissa molemmat ehdokkaat saivat yhtä monta ääntä ja maata johtavat herrat olivat ihmeissään. Siispä päätettiin ratkaista asia pierukilpailulla.

Ensimmäinen ehdokas aloitti ja pieru kuulosti siltä, kuin valas olisi röyhtäissyt tunnelissa. Se oli komeaa!

Toisen ehdokkaan vuoro tuli, mutta pitkän odottelun jälkeen ei vieläkään kuulunut mitään!?!

Tuomarit ihmettelivät ja varoittivat toista ehdokasta, ettei kohta ehdi edes yrittää?

Toinen ehdokas vastasi:
- Kai jouran mää...

Ja sitten kaikki alkoivat hurraamaan ja taputtamaan kovasti.

Toinen ehdokas nimittäin osasi puhua pieruillaan, ja hän olikin koko vaalien ajan seissyt käsillään päästämällä peräpäästään pierunhuuruista puhettansa. Sitä ei vaan kukaan vielä ollut tuolloin hoksannut, koska toisen ehdokkaan peppua ja päätä ei erottanut toisistaan.

Hänestä tuli siis uusi presidentti tähän kaukaiseen maahan, minne aurinko ei paista.

Oma pieru haisee aina parhaimmalta.

Kun olin lapsi, niin joka kerta kun isäni pieraisi, hän kielsi tehneensä sen.
Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että hän oli syyttänyt minua.

Mikä Kari pörisee ja lemuaa?
- Pierumaakari

Mistä puhaltaa maailman vahvin tuuli?
– Takapuolesta.

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.

Pieru kysyi tomaatilta erityiskykyä.

Tomaatti siihen:
- Minä punastun helposti. Mikä sinun erityiskykysi on?

Pieru:
- Olen läsnä, vaikka minua ei nähtäisi.

Miten kävi, kun Teemu Selänne söi hernekeittoa?

- Teemusta tuli korkeapaineen Selänne.

Eräs lihava mies meni kutsuille. Häntä rupesi pierettämään kamalasti. Mies huomasi sohvan, jonka alla makasi koira. Mies ajatteli, että jos hän menisi istumaan sohvalle ja pieraisisi sitten. No hän istahti ja pieraisi. Kutsujen emäntä sanoi:
- Musti!
Mies ajatteli, että tämähän oli hyvä. Pieru pantiin koiran syyksi. Mies pieraisi uudestaan, vähän kovempaa. Isäntä huusi:
- Musti!
Mies pieraisi vielä kerran, todella lujaa. Emäntä huusi:
- Musti! Tule alta pois ennen kuin se mies paskoo sun päälle!

Svanten ja Håkanin suhde oli mennyt perustavanlaatuiseen kriisiin.

Svante mököttää olohuoneen sohvalla ja Håkan kiskoo lenkkareita jalkaansa eteisessä pylly pystyssä.

Håkanilta pääsee pieru, johon Svante tuhahtaa loukkaantuneena sohvan pohjalta:

- Nyt on vähän myöhäistä lähetellä lentosuukkoja...