Oulun sarjakakkaaja

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Kun pelle pieree, haiseeko se hauskasti?

- Tohtori, kuuloni on huonontunut. En kuule edes omaa pieruani.
Lääkäri kirjoitti reseptin.
- Paraneeko kuuloni varmasti tällä lääkkeenä?
- Ei, mutta pierut kovenee.

Jos Kirsi ja Kalle pieraisevat yhtäaikaa, miltä pieru haisee?
- Kirsikalle.

Miksi pierut eivät koskaan eksy?
- Koska he seuraavat aina hajuaan.

Mitä eroa on musiikkikriitikoiden ja viiniarvostelijoiden reaktioissa pieruun?

Musiikkikriitikot saavat enemmän nautintoa pierujen eri sävelistä, kun taas viiniarvostelijat pitävät enemmän pierun tuoksujen eri vivahteista.

Perusduunari taas nauttii molemmista yhtä paljon ja nauraa sekä tuoksuville tuhnuille että hajuttomille pruuttauksille.

Mikä on terävintä maailmassa?
- Pieru! Se tulee kevyesti läpi kaksista housuista, eikä tee reikää.

Pariskunta jutteli keskenään junassa ja vanhempi mies nukkui heitä vastapäätä.

Oli kova ukonilma. Nainen sanoi miehelle, että häntä pierettää. Mies lohdutti vaimoaan ja sanoi, että seuraavan kerran kun jyrähtää voit päästää.

No, nainen seurasi ohjetta ja kun seuraava korviahuumaava jyrähdys tuli, hän paukautti. Vastapäätä istuva mies heräsi jyrähdykseen ja sanoi pelästyneensä hirveästi.

Sitten pariskunta rauhoitti häntä sanomalla sen olleen vain ukkonen.

Vanha mies sanoi:
- Jaha, taisi iskeä paskahuussiin.

Mummo oli menossa kauppakeskuksessa hissillä ylimpään kerrokseen, kun toisesta kerroksesta tuli hienosti pukeutunut nainen mukaan hissiin.

Mummo haisteli hänen hajuvettä, jolloin nainen sanoi:
- Dior 250 euroa.

Kolmannesta kerroksesta tuli toinen hieno nainen hissiin.

Mummo haisteli hänenkin hajuvettä, jolloin nainen sanoi:
- Schanelo 300 euroa.

Sen jälkeen mummo pieraisi oikein kovaa ja sanoi:
- Pirkka mämmi 1,95 euroa.

Mikä on niin terävä, että se menee kaiken läpi?
- Pieru.

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.