


Yhteistyökumppanin mainos:


Perhe oli palaamassa Lieksan vaskiviikoilta ja oli kahvilla jossain baarissa.
Isoisä oli juuri syönyt suuren hampurilaisen runsaalla sipulilla, kun häneltä pääsi oikein tuhmansävyinen paukahdus.
- Mikä tuo oli? kysyi nuori tyttö kirkkaalla äänellä.
Hänen veljensä katseli ympärilleen ja sanoi:
- Kuulosti bassotorvelta, mutta haisee aivan isoisältä.
Piereminen hissillä on luultavasti pahin asia mitä voit tehdä.
Se on väärin niin monella tasolla.
Muutama pariskunta istuksivat lomakämpän lattialla iltaa istumassa pienen vahvikkeen kera ja juttu luisti ja nauru raikui.
Yhdeltä mieheltä pääsi kesken kaiken rakenteita tärisyttävä pieru.
Hän kääntyi vaimoonsa päin ja vakavana sanoi:
- Emmekös me sopineet lähtiessä, että sinä olet hiljaa.
Frank pieraisi luokassa, joten hänen opettajansa heitti hänet ulos.
Kun hän istui luokan ulkopuolella, hän ei voinut lopettaa nauramista.
Rehtori kävelee ohi ja kysyy: Frank, miksi istut luokkahuoneesi ulkopuolella nauraen?
Frank vastaa, minä pieraisin luokassa, ja opettaja heitti minut ulos.
Rehtori kysyy häneltä uudestaan: No, miksi sitten naurat?
Frank sanoo: Nuo idiootit istuvat luokassa haistaen pieruni, kun itse olen ulkona raikkaassa ilmassa.
Nainen meni lääkäriin vatsavaivojen takia. Lääkäri koputteli ja taputteli vatsaa ja totesi, että ei hätää, ilmavaivoja ne vain ovat.
Kuinkas sattuikaan, nainen synnyttikin sitten kaksoset. Eräänä päivänä hän käveli kaksosvaunujen kanssa kadulla.
Tuli sitten se aiemmin tutkinut lääkäri vastaan, kurkisti vaunuihin ja kysyi:
- Mitäs täällä sitten on?
Nainen tokaisi:
- Pari pientä pierua, myssyt päässä.
Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.
Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.
Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa.
Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.
Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.
Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:
- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.
Siihen kauppias vastasi:
- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.
Kaksi pyllyä juoksi kilpaa. Toinen voitti pierun mitalla.
Pariskunta jutteli keskenään junassa ja vanhempi mies nukkui heitä vastapäätä.
Oli kova ukonilma. Nainen sanoi miehelle, että häntä pierettää. Mies lohdutti vaimoaan ja sanoi, että seuraavan kerran kun jyrähtää voit päästää.
No, nainen seurasi ohjetta ja kun seuraava korviahuumaava jyrähdys tuli, hän paukautti. Vastapäätä istuva mies heräsi jyrähdykseen ja sanoi pelästyneensä hirveästi.
Sitten pariskunta rauhoitti häntä sanomalla sen olleen vain ukkonen.
Vanha mies sanoi:
- Jaha, taisi iskeä paskahuussiin.
Kun olin lapsi, niin joka kerta kun isäni pieraisi, hän kielsi tehneensä sen.
Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että hän oli syyttänyt minua.
Mikä lentää ja laulaa, eikä ole päätä eikä kaulaa?
– Pieru.











