Paavo Lipponen ja Jumala

Poimintoja aiheesta Politiikkavitsit

Mikä on Suomen huonoin cocktail?
- Sekaisin Marinista

Toimittaja:
- Herra pääministeri, mitä teillä on sanottavaa budjetista?

Pääministeri:
- Ei mitään.

Toimittaja:
- Tiedän, mutta tarkoitinkin, miten muotoilette lausuntonne?

Poliitikon iltarukous:
- Jumalani, anna sanojeni olla makeita ja tuoreita, sillä voi olla, että huomenna joudun syömään ne.

Marinin jauhonkatkuisia ja hieman humalluttavia letkautuksia vaalitentissä:

- Urallani on ollut nousuja ja laskuja.

- Minulla on aivan puhtaat jauhot pussissa.

- En ota nokkiini, kovasti....

- Oikeilla jauhoilla tekee aina mieli leipoa piirakkaa ja toisinaan munkkeja.

- Rentoudun imuroimalla vapaa-aikana.

Urho Kekkosella oli 70-vuotiaana 40-vuotiaan kunto.

Niin huonossa kunnossa 40-vuotiaat olivat 70-luvulla.

Montako ministeriä tarvitaan vaihtamaan lamppu?

- Kaksi. Toinen sanoo kansalle, että kaikki mahdollinen tehdään ja toinen kiertää lampun vesihanaan.

Kekkonen meni lähimpien alaistensa kanssa ravintolaan.

Tarjoilija:
- Mitäs presidentille saisi olla?

Kekkonen:
- Talon pippuripihvi, kiitos.

Tarjoilija:
- Entäs kasvikset?

Kekkonen:
- Kasvikset ottaa saman.

Elinkeinoministeri meni sukelluskurssille.
Ministeri kuitenkin valitti sukellusopettajalle, että hänen sukellusmaski menee koko ajan huuruun.

Vaikka sukellusopettaja neuvoi parhaansa mukaan, lopputulos oli kuitenkin se, että ministeri lopetti kurssin alkumetreillä.

Syynä oli se, että opettajan ohjeista huolimatta ministeri totesi, ettei hänellä koskaan ole tapana sylkeä lasiin.

Kuka on Anne Kalmarin paras ystävä?
- Minna Mustekala.

Vihreä poliitikko saapui taivaan portille. Portilla Pietari vilkaisi saapujaa ja selaili isoa kirjaansa kiivaasti edes takaisin, samalla päätään raapien.

Pietari lopulta totesi: 
- Mitäs ihmettä te täällä nyt jo teette, teidän kuolinaikanne ei pitäisi olla vielä lähelläkään.

Poliitikko:
- Katsos kun kävelin iltakävelyllä hiekkarantaa pitkin ja satuin löytämään hiekasta pienen lyhdyn. Pyyhkäisin siitä hieman tomua pois ja sieltä ilmestyi henki. Henki totesi että perinteisesti saat yhden toivomuksen koska vapautit minut lampusta mutta voit toivoa vain asioita jotka hyödyttävät muita kuin itseäsi...

Pietari katsoi poliitikkoa ihmeissään ja odotti kovasti jutun jatkuvan.

Poliitikko jatkoi tarinaansa:
- Mietin sitten siinä hetken ja toivoin että maailmasta katoaisi se asia, joka haittaa eniten Suomen ympäristönsuojelua...
... Ja seuraavaksi huomasinkin olevani taivaan portilla.

Satiainen soitti satiaisten auttavaan puhelimeen ja sanoi että pitäisi saada uusi kortteeri ja hätäseen.

Auttava puhelin kysyi:
- No, mikäs on ongelma?

Satiainen vastasi:
- Olen yhden demarimiehen viiksissä ja hän puhuu niin paljon skeidaa, että en enää kertakaikkiaan pysty kuuntelemaan hetkeäkään.

Auttava puhelin lupasi:
- Ymmärrän, me hoidetaan homma, pääsetkin heti asumaan yhden 20v opiskelijaneidon kivaan alapöheikköön.

Ja niin tapahtui.

Noh, viikon kuluttua satiainen soitti taas auttavaan puhelimeen ihan hermona.

Auttava puhelin kysyi:
- Mutta mikäs nyt on ongelmana?

Satiainen vastasi:
- No mä olen taas sen demarimiehen viiksissä.

Timo Soini oli ulkoministeriaikanaan myös viikon työmatkalla Japanissa. Hän oli matkallaan enemmän kuin tyytyväinen.

Hänellä oli huoneena hulppea sviitti jossa hän saattoi rauhassa lepäillä. Häntä ei esimerkiksi vaivattu millään tyhjänpäiväisillä virallisilla tapaamisilla, kokouksilla tai tutustumiskäynneillä eri kohteisiin.

Ruokaa ja upeita aterioita sen sijaan kannettiin hänen eteensä pitkin päivää...

Matkaviikon päättyessä eräs japanilaisista isännistä lähestyi Soinia hienotunteisesti kysyen:

- Milloin mestari on oikein aikeissa otella?