


Mainos:


Aatami ja Eeva olivat kumpikin tahoillaan Eedenin puutarhassa, kun Herra Jumala käski Aatamia menemään Eevan luo ja puristamaan tämän kättä.
Aatami kysyi:
- Mitä on puristaminen, Herra?
Herra Jumala selitti, minkä jälkeen Aatami meni ja puristi Eevan kättä.
Sitten Herra käski Aatamia suutelemaan Eevaa. Aatami joutui taas ymmälleen ja pyysi selitystä, jonka saikin. Ja niin Aatami meni Eevan luo ja suuteli häntä.
Sitten Aatami sai käskyn lisääntyä ja täyttää maan. Eikä kestänyt kauaa, kun hän tuli takaisin.
Aatami kysyi ihmeissään:
- Herra, mitä on päänsärky?
Jumala sanoi:
- Tulkoon valo!
Saatana sanoi:
- Tulkoon pimeys!
Jumala sanoi:
- Tulkoon valo!
Saatana sanoi:
- Tulkoon pimeys!
Pyhä Pietari sanoi:
- Antakaa nyt pojat sen valokatkaisija jo olla!
Jeesus sovitti syntimme.
- Mutta kuka sävelsi ne?
Helsinkiläisten siunauskaava:
- Maalta olet sinä tullut ja maalle pitää sinun jälleen palaaman.
- Nooa oli maailman kovin mies!
- Miten niin?
- No, kun tavalliset ihmiset suojautuvat maailmanloppua (Covid) vastaan kantamalla kotiin säkkitolkulla vessapaperia, selvisi Nooa vain yhdellä arkilla.
Kuolemaa tekevä vanha isäntä halusi viimeisenä toivomuksenaan kaksi pappia kuolonvuoteensa äärelle toinen toiselle puolelle sänkyä ja toinen toiselle puolelle.
Häneltä kysyttiin, että miksi näin. Vanha isäntä vastasi:
- Kuolihan Jeesuskin kahden ryövärin keskellä.
Miksi nunna sai rangaistuksen?
- Siksi, koska oli väsyneenä pannut maata.
Kolme viisasta tietäjää seurasivat tähteä taivaalla ja etsivät Jumalan poikaa, heti tämän syntymän jälkeen.
Astuessaan sisään talliin, yksi tietäjä oli muita pitempi ja kolautti päänsä kipeästi ovenpieleen.
Hän kiljaisi:
- Jeesus Kristus!
Joosef katsahti Mariaan päin ja sanoi:
- Pane tuo muistiin, on se ainakin sitä sinun Menachemiasi parempi.
Autokorjaamon omistaja oli kuollut ja saapui taivaan portille Pietarin eteen.
Autokorjaamon omistaja surkutteli:
- Oli surullista kuolla näin nuorena...
Pietari:
- Nuorena? Olen poiminut laskuistasi työtuntiesi määrän, ja niitten mukaan sinä olet elänyt sataviisikymmentä vuotta!
Kirkonkylälle oli tullut uusi haudankaivaja, joka kaiveli hautoja yötäpäivää urakalla niin, että viimeisiä leposijoja alkoi olla yli tarpeen.
Kyläläiset päättivät, että jollain keinolla pitäisi saada tuo homma loppumaan. He ostivat pakan valkoista lakanakangasta ja tekivät siitä kaavut päälleen silmänreikineen.
Menivät sitten aidan yli kirkkomaalle ja huusivat puitten takaa:
- Huu huu huu!
Haudankaivaja kuuli sen, kapusi tikapuita pitkin montusta ylös ja nojasi lapioonsa. Katsoi siinä hetken tuota kaapujen touhua ja ennen kuin jatkoi taas töitään, huusi:
- Jaloitella saatte, mutta alueelta ette saa poistua!








