Parittelevat koirat

Poimintoja aiheesta Pikku-Kalle vitsit

Isä kuuli, kun Pikku-Kalle luki iltarukouksen ja lopuksi vielä pyysi:
- Siunaa mummoa ja ota vaari vastaan!

Seuraavana päivänä vaari kuoli.
Isä ihmetteli, mistä poika tiesi kuolemasta jo edellisiltana rukousta lukiessaan.

Kului päiviä ja asia ehti unohtua jo isältäkin, kunnes hän kuuli Kallen sanovan iltarukouksensa päätteeksi:
- Siunaa äitiä ja ota isä vastaan!

Nyt isä pelästyi eikä uskaltanut nukahtaakaan seuraavana yönä.
Aamulla hän käveli väsyneenä töihin, auton jätti kotiin kaiken varalta.
Hän varoi autoja, hän käveli seinän vieriä pitkin ja pelkäsi, että joku ampuu hänet.
Hän istui koko päivän toimistohuoneessaan ovi lukittuna eikä käynyt missään edes ruokatunnilla. Töiden jälkeen isä käveli kotiin samoin kuin aamulla, varovasti, ympärilleen pälyillen.

Kotona hän totesi äidille:
- Voi että oli rankka päivä tänään töissä!

Äiti huokaisi:
- Rankkaa se on ollut kotonakin, postinkantaja kuoli tuohon portaisiin.

Pikkukalle meni mummonsa kanssa kauppaan. Matkalla Kalle löysi maasta kolikon. Kalle kysyi mummoltaan, saanko pitää tämän kolikon? Et. Mummo vastasi Miksi en? Kalle kysyi. Mihinkään maassa olevaan ei saa koskea. Mummo sanoi. Hetken käveltyään mummo kompastui puunjuureen. Sitten mummo kysyi: Kalle, voisitko auttaa minut ylös? Sitten kalle vastasi: Mihinkään maassa olevaan ei saanut koskea.

Pikku-Kalle:
- Äiti, olen tappanut neljä kärpästä. Kolme urosta ja yhden naaraan.

Äiti:
- Mistä tiesit, kumpaa sukupuolta ne ovat?

Pikku-Kalle:
- Ihan helposti. Kolme istui kaljapullolla ja yksi peilin päällä.

”Äiti, millainen hedelmä on vihkoosi?” Pikku-Kalle kysyy. ”Miten niin? Eihän sellaista hedelmää ole”, äiti kummastelee. ”No kun opettaja antoi tehtäväksi piirtää vihkoosi, ananas, omena ja banaani.”

Pikku-Kalle oli kiivennyt puuhun ja lauloi:
- Mä oksalla ylimmällä...

Räks...

- Mä oksalla keskimmällä...

Räks...

- Mä oksalla alimmalla...

Räks...

- Maa on niin kaunis...

Humps...

- Me madot mullassa möyritään...

Pikku-Kalle tuli maitokaupasta kantaen useaa maitotölkkiä sylissään.

Pikku-Kallen isä kysyi:
- Miten sinä jaksat kantaa noin painavia maitotölkkejä?

Pikku-Kalle vastasi:
- Nämä ovat KEVYTMAITOA!

Pikku-Kalle oli juuri päässyt koulusta ja meni kaupan kalatiskille. Siellä hän otti itsellensä numerolapun. Kun hänen vuoronsa sitten koitti, hän huusi BINGO.

Myyjä:
- Onneksi olkoon! Voitit itsellesi kilon perkeitä.

Pikku-Kalle sai perkeet paperipussiin ja laittoi ne reppuunsa.

Seuraavana päivänä:

Opettaja:
- Mikäs täällä nyt niin pahalta haisee; pieraisiko joku?

Pikku-Liisa:
- Ei, Kallen repusta tuo löyhkä tulee.

Opettaja:
- Niin niin, mietinkin miksi tuo haisee niin mädältä. Mutta Kalle, selitäppäs!

Pikku-Kalle:
- Äiti unohti muistuttaa.

Koulukuraattori keskusteli Pikku-Kallen kanssa:
- Kalle, mikä sinun isäsi on?
- Hän on sairas.
- Ei, en minä sitä tarkoittanut. Mitä sinun isäsi tekee?
- Hän yskii.
- Ei, minä tarkoitan, mitä hän tekee silloin, kun hän ei yski?
- Silloin hän vain makaa vuoteessa.
- En minä sitä tarkoita. Mitä hän on silloin, kun ei ole sairas eikä yski eikä makaa vuoteessa?
- Hän on terve.

Pikku-Kalle kysyi ruotsalaisilta turisteilta:
- Mikä erottaa ihmiset apinoista?

Ruotsalaiset kysyivät:
- No mikä?

Pikku-Kalle vastasi:
- Pohjanlahti.

Pikku kalle oli suihkussa äitinsä kanssa ja hänen äitinsä sanoo, “älä sitten katso navan alle“.

“Mitä siellä on?“, Pikku Kalle kysyy.

“Siellä on viidakko“, äiti tokaisee.

Seuraavana päivänä pikku kalle on isänsä kanssa suihkussa, ja isä sanoo “älä sitten katso navan alle“.

“Mitä siellä on?“, Pikku kalle kysyy.

“Siellä on karva-mato“, isä vastaa.

Seuraavana päivänä pikku Kallea pelottaa nukkua yksin, ja hän menee isän ja äidin väliin nukkumaan.

“Älä sitten katso peiton alle“, isä ja äiti komentavat. Pikku Kalle nyökkää.

Myöhemmin pikku Kalle katsoo peiton alle ja huutaa “ääk! Karva-mato hyökkää viidakkoon!“