Parittelevat koirat

Poimintoja aiheesta Pikku-Kalle vitsit

Tapahtui koulussa eräällä oppitunnilla.

Pikku-Liisa sanoi:
- Opettaja! Opettaja! Kalle pieraisi.

Opettaja sanoi:
- Hiljaa!

Pikku-Liisa sanoi:
- Ei kun kovaa!

Pikku-Kalle:
- Äiti, miten tehdään oliiviöljyä?

Äiti:
- Varmaan puristetaan niitä oliiveja niin kauan kunnes öljy on tullut.

Pikku-Kalle:
- Selvä, nyt sitten tiedän miten tehdään vauvaöljyä!

Pikku Kalle meni kauppaan hän osti sieltä munia, maksaa ja kurkkua.
Kun hän oli maksanut ostokset hän lähti kotia kohti.
Menomatkalla autoilija ajoi Pikku Kallen päältä.
Autoilija säikähti kovasti ja kysyi mitä tapahtui.

Pikku Kalle vastasi:
- Ei mitään, mutta kurkku katkesi, maksa lensi ulos, ja munat meni rikki.

Pikku-Kalle ja ukki olivat saunassa. Ukilla oli saunakalja, mitä sitten nautiskeli löylyjen lomassa.

Pikku-Kalle kysyi ukilta:
- Saanko hörön?

Ukki sanoi:
- Ota vaan pikku hörppy.

Pikku-Kalle otti kaljan, joi sen kokonaan kaljan ja antoi tyhjän tölkin takaisin ukille.

Ukki huomasi että tölkki oli tyhjä ja sanoi Pikku-Kallelle:
- Voi helvetti Pikku-Kalle, joit sitten kaikki oluet, alappas käydä ostamassa uusi tilalle.

Pikku-Kalle vastasi:
- En minä voi, koska olen vasta 4-vuotias, mutta voin minä toki yrittää käydä ostamassa.

Sitten Pikku-Kalle meni kauppaan ja kysyi myyjältä:
- Missä on kaljaosasto?

Myyjä torui:
- Kuules nulikka, et ole vielä tarpeeksi vanha ostamaan kaljaa.

Pikku-Kalle meni kotiin ja sanoi ukille ettei myyjä anna ostaa olutta.

Tuohon ukki neuvoi Kallea sanomaan kaupassa:
- Sano sille myyjälle että minä olen 69-vuotias ja minulla on 5 lasta ja vaimo on sairaalassa, puhelin oli tippunut metsään, että eiköhän sitä kaljaa nyt kuule pidä saada!

Sitten Pikku-Kalle meni kauppaan ja sanoi myyjälle:
- Minä olen 5-vuotias ja minulla on 69 lasta ja vaimo on metsikössä ja puhelin sairaalassa.

Arvatkaapa tuliko kaljaa vai ei?!

Isä kuuli, kun Pikku-Kalle luki iltarukouksen ja lopuksi vielä pyysi:
- Siunaa mummoa ja ota vaari vastaan!

Seuraavana päivänä vaari kuoli.
Isä ihmetteli, mistä poika tiesi kuolemasta jo edellisiltana rukousta lukiessaan.

Kului päiviä ja asia ehti unohtua jo isältäkin, kunnes hän kuuli Kallen sanovan iltarukouksensa päätteeksi:
- Siunaa äitiä ja ota isä vastaan!

Nyt isä pelästyi eikä uskaltanut nukahtaakaan seuraavana yönä.
Aamulla hän käveli väsyneenä töihin, auton jätti kotiin kaiken varalta.
Hän varoi autoja, hän käveli seinän vieriä pitkin ja pelkäsi, että joku ampuu hänet.
Hän istui koko päivän toimistohuoneessaan ovi lukittuna eikä käynyt missään edes ruokatunnilla. Töiden jälkeen isä käveli kotiin samoin kuin aamulla, varovasti, ympärilleen pälyillen.

Kotona hän totesi äidille:
- Voi että oli rankka päivä tänään töissä!

Äiti huokaisi:
- Rankkaa se on ollut kotonakin, postinkantaja kuoli tuohon portaisiin.

Pikku-Kallella oli äidinkielen tunti. Opettaja kysyi mikä on adjektiivi.

Pikku-Kalle nosti reippaasti kätensä ja huusi riemastuneena:
- Se on kun minusta kasvaa Iso-Kalle, pitkä parta ja isot munat.

Äiti lähetti Pikku-Kallen kauppaan ostamaan persiljaa. Matkalla Pikku-Kalle kuitenkin unohti tuotteen nimen, ja niinpä hän kysyi kaupassa myyjältä: ”Onko teillä pyllyheinää?”

Pikku-Kalle, pikku Liisa ja pikku Pekka kilpailivat, että kuka pystyy olemaan pisimpään saunassa.

Pikku Pekka oli 2 sekuntia ja lähti pois saunasta.

Pikku Liisa oli 2 minuuttia ja lähti pois saunasta.

Mutta Pikku-Kalle oli viipynyt saunassa jo 2 tuntia.

Pikku Liisa ja Pekka menivät saunan ovelle ja kysyivät, että onko kaikki hyvin.

Pikku-Kalle huusi:
- En voi tulla pois, koska pippelini on jäänyt lauteiden väliin!

Pikku-Kallelta kysyttiin, mitä eroa on miehellä ja naisella.

- Ei paljon mitään. Takaa ovat samanlaisia ja edestä sopivat hyvin yhteen.

Pikku-Kalle ajoi pyörällä korttelia ympäri ja äiti katseli portailta.

Ensin Pikku-Kalle huusi:
- Katso äiti, minä osaan ajaa vain yhdellä jalalla.

Toisella kierroksella Pikku-Kalle huusi:
- Katso äiti, minä osaan ajaa yhdellä kädellä!

Kolmannella kierroksella Pikku-Kalle huusi:
- Katso äiti, minä osaan ajaa ilman käsiä!

Seuraavan kerran kun Pikku-Kalle tuli äitinsä kohdalle hän sanoi:
- Katfo äiti, minä ofaan ajaa ilman hampaifa.