Pelottava pieru

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Svanten ja Håkanin suhde oli mennyt perustavanlaatuiseen kriisiin.

Svante mököttää olohuoneen sohvalla ja Håkan kiskoo lenkkareita jalkaansa eteisessä pylly pystyssä.

Håkanilta pääsee pieru, johon Svante tuhahtaa loukkaantuneena sohvan pohjalta:

- Nyt on vähän myöhäistä lähetellä lentosuukkoja...

Pieru on ruuansulatuskanavan lahja ihmiskunnalle.

Luettelo yleisimmistä pieruista.

1. Tuhnu, äänetön, mutta mukavasti tuoksuva. Tuhnuttelia voi pysytellä porukassa tuntemattomana.

2. Sukupieru, rehellisin ja kovaäänisin pieru, saa usein aikaan naurunremakan. Kaikki saavat nauttia äänestä sekä aromeista.

3. Krapulapieru. Esiintyy usein juhlaillan jälkeen. Pieru on hyvin pieni lyhytkestoinen (poks) tai jopa äänetön. Eroaa Tuhnusta juuri koon perusteella sekä kestosta; Siinä missä tuhnussa saattaa pierua tulla pitkä ja hidas aromirikas kaasupurkaus, on krapulapieru lyhyt ja ytimekäs, kuiin pieni kaasuherne vilahtaisi ulos. Krapula pieru ei haihdu helposti isossakaan tilassa, se jää tahmeana, hyvin rikkaana ja vahvana tuoksuna ilmaan hyvin pitkäksi aikaa.

4. Märkäpieru. Tämä pieru sisältää kiintoainetta ja vettä yli kymmeneosan pierun tilavuudesta ja jätää jäljen housuihin. Ääni tunnistettava.

Mikä Kari pörisee ja lemuaa?
- Pierumaakari

Pierut ovat kuin lapsia.
Omat eivät haittaa, mutta et voi sietää muiden.

Miten helpotus tavataan?
– P-I-E-R-U.

Pikku-Kalle matkusti isänsä kanssa junassa. Heitä vastapäätä nukkui mies, joka kuorsasi kovasti.

- Mitä tuo setä tekee? kysyi Pikku-Kalle.
- Setä se siinä sahailee hirsiä, vastasi isä.

Sitten nukkujalta pääsi pahuksenmoinen pieru.

- Olikos tuo sitten oksanpaikka? kysyi Pikku-Kalle.

Mikä on niin terävä, että se menee kaiken läpi?
- Pieru.

Intiaanipäälliköllä oli ilmavaivoja hän pyysi miestä hakemaan lääkettä.

Mies meni apteekkiin sanoi myyjälle:
- Suuri päällikkö ei pierua.

Seuraavana päivänä mies tuli taas ja sanoi:
- Suuri päällikkö ei pierua.

Seuraavana päivänä lääkäri kysyi oliko lääke tehonnut, johon mies sanoi:
- Suuri pieru ei päällikköä!

- Hei, otatko kesäkeittoa?
- En voi, saan siitä ilmavaivoja.
- Ikävä kuulla.
- Kyllä sitä vielä kuuntelee, mutta haju on ihan kamala.

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.