Pieru vs imuri

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Muutama pariskunta istuksivat lomakämpän lattialla iltaa istumassa pienen vahvikkeen kera ja juttu luisti ja nauru raikui.

Yhdeltä mieheltä pääsi kesken kaiken rakenteita tärisyttävä pieru.

Hän kääntyi vaimoonsa päin ja vakavana sanoi:
- Emmekös me sopineet lähtiessä, että sinä olet hiljaa.

Mistä tietää että pieru on todella pahan hajuinen, vaikka olisi nenä tukossa?
- Siitä, että silmien kirvelyn lisäksi kynnetkin sulaa!

Miksi on huono idea pieraista kirkossa?
Koska sinun täytyy istua omassa penkissäsi.

Lätkäfani tuli Hockey Nightin TV:stä katsottuaan vuoteeseen jo nukkuvan vaimonsa viereen.

Mieheltä pääsi äänekäs pieru, joka herätti vaimon.

- Mitä se oli? vaimo kysyi unisena.
- Ilves teki maalin. Tilanne yksi nolla, mies vastasi.

Vaimo käänsi kylkeä, mutta parin minuutin päästä häneltä pääsi pieru.

- Tappara tasoitti yhteen yhteen, vaimo sanoi.

Mies punnersi kaikkensa saadakseen pierun tulemaan. Hän yritti niin ankarasti, että lakanoille valahti lasti.

Taas unen päästä kiinni saanut vaimo havahtui ääneen ja kysyi:
- Mikä ihme tuo oli?
- Erätauko, mies vastasi. Seuraavaksi vaihdetaan puolia.

Pieraisin tänään ja neljä ihmistä kääntyi.
Tuntui kuin olisin ollut The Voice of Finlandissa...

Muori oli kutsuttu oikeuteen todistamaan torilla tapahtunutta ryöstöä.

Tuomari kysyi:
- Näittekö tapauksen?

Muori vastasi:
- En herra tuomari, mutta minä kuulin sen.

Tuomari ajoi muorin pois salista ja huusi tylysti perään:
- Ei oikeus kuulemisia usko!

Muori pieraisi raikuvasti käräjätuvan ovella mennessään.

Tuomari komensi muorin takaisin ja sanoi:
- Tehän halveksitte oikeutta, siitä tulee kova rangaistus!

Muori kysyi:
- Näittekö te sen?

Tuomari:
- En, mutta kuulin kyllä.

Muori kumarsi ja poistuessaan vielä totesi rennosti:
- Eihän oikeus kuulemisia usko...

Olipa kerran demokraattinen kansantasavalta. Tämä onnellisten ihmisten maa joutui kuitenkin pahojen voimien valtaan. Järjestettiin näennäiset presidentinvaalit, joissa ihmiset saivat äänestää kahta kovana piereskelijänä tunnettua henkilöä.

Vaaleissa molemmat ehdokkaat saivat yhtä monta ääntä ja maata johtavat herrat olivat ihmeissään. Siispä päätettiin ratkaista asia pierukilpailulla.

Ensimmäinen ehdokas aloitti ja pieru kuulosti siltä, kuin valas olisi röyhtäissyt tunnelissa. Se oli komeaa!

Toisen ehdokkaan vuoro tuli, mutta pitkän odottelun jälkeen ei vieläkään kuulunut mitään!?!

Tuomarit ihmettelivät ja varoittivat toista ehdokasta, ettei kohta ehdi edes yrittää?

Toinen ehdokas vastasi:
- Kai jouran mää...

Ja sitten kaikki alkoivat hurraamaan ja taputtamaan kovasti.

Toinen ehdokas nimittäin osasi puhua pieruillaan, ja hän olikin koko vaalien ajan seissyt käsillään päästämällä peräpäästään pierunhuuruista puhettansa. Sitä ei vaan kukaan vielä ollut tuolloin hoksannut, koska toisen ehdokkaan peppua ja päätä ei erottanut toisistaan.

Hänestä tuli siis uusi presidentti tähän kaukaiseen maahan, minne aurinko ei paista.

Vanha mummo meni lääkäriin ja sanoi:
– Kuulkaas nuori mies, kun minulla on tällainen ihmeellinen vaiva. Minua pierettää aivan koko ajan, mutta ne ovat täysin äänettömiä ja kaiken kukkuraksi vielä hajuttomia. Nytkin olen jo päästellyt ainakin kymmenen kunnon pierua tässä teidän huoneessanne.
Lääkäri katsoi mummoa hetken, kirjoitti reseptin ja pyysi tulemaan takaisin viikon kuluttua. Mummo tuli takaisin raivoissaan:
– Mitä ihmeen lääkettä te minulle määräsitte? Nythän pierut haisevat aivan kauhean saastaisille. En kestä tätä loputonta p*skanhajua.
Lääkäri sanoi:
– No, nyt kun ollaan saatu rouvan nenä auki, voidaan keskittyä tuohon kuulo-ongelmaan.

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.

Miksi kaikki huomasivat, kun Bill Gates piereskeli Apple-kaupassa?
Koska heillä ei ollut Windowsia.