Pierukilpailu

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Mikä leijuu kaupassa hyllyjen välissä, mutta kukaan ei tiedä kenen se on?
- Pieru

Perhe oli palaamassa Lieksan vaskiviikoilta ja oli kahvilla jossain baarissa.
Isoisä oli juuri syönyt suuren hampurilaisen runsaalla sipulilla, kun häneltä pääsi oikein tuhmansävyinen paukahdus.

- Mikä tuo oli? kysyi nuori tyttö kirkkaalla äänellä.

Hänen veljensä katseli ympärilleen ja sanoi:

- Kuulosti bassotorvelta, mutta haisee aivan isoisältä.

Miksi naisen pieru on niin ujo?
– Se tulee kolmion takaa.

Miksi pieru haisee?
- Että kuurotkin tajuavat, mille nauretaan.

Vanha mummo meni lääkäriin ja sanoi:
– Kuulkaas nuori mies, kun minulla on tällainen ihmeellinen vaiva. Minua pierettää aivan koko ajan, mutta ne ovat täysin äänettömiä ja kaiken kukkuraksi vielä hajuttomia. Nytkin olen jo päästellyt ainakin kymmenen kunnon pierua tässä teidän huoneessanne.
Lääkäri katsoi mummoa hetken, kirjoitti reseptin ja pyysi tulemaan takaisin viikon kuluttua. Mummo tuli takaisin raivoissaan:
– Mitä ihmeen lääkettä te minulle määräsitte? Nythän pierut haisevat aivan kauhean saastaisille. En kestä tätä loputonta p*skanhajua.
Lääkäri sanoi:
– No, nyt kun ollaan saatu rouvan nenä auki, voidaan keskittyä tuohon kuulo-ongelmaan.

Miksi pierut tuoksuvat?
Siksi, että myös kuurot voivat nauttia niistä.

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.

Frank pieraisi luokassa, joten hänen opettajansa heitti hänet ulos.
Kun hän istui luokan ulkopuolella, hän ei voinut lopettaa nauramista.

Rehtori kävelee ohi ja kysyy: Frank, miksi istut luokkahuoneesi ulkopuolella nauraen?

Frank vastaa, minä pieraisin luokassa, ja opettaja heitti minut ulos.

Rehtori kysyy häneltä uudestaan: No, miksi sitten naurat?

Frank sanoo: Nuo idiootit istuvat luokassa haistaen pieruni, kun itse olen ulkona raikkaassa ilmassa.

Rakkaus on kuin pieru.
- Jos sitä yrittää väkisin, niin lopputulos on pelkkää paskaa.

Miksi pieru haisee?
– Että huonokuuloisetkin tietäisivät, milloin paukahti.