Pierukilpailu

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Mikä lentää ja laulaa, eikä ole päätä eikä kaulaa?
– Pieru.

Nainen kävelee kauppaan, jossa myydään hyvin kalliita persialaisia mattoja.

Hän katselee ympärilleen, huomaa täydellisen maton ja asteleen sen luokse tutkiakseen sitä lähemmin.

Kumartuessaan tunnustelemaan maton koostumusta hän pieraisee kuuluvasti.

Hyvin nolona hän alkaa katselemaan ympärilleen samalla toivoen, ettei kukaan kuullut sitä, eikä myyjä ilmestyisi paikalle, ainakaan ihan vielä.

Kääntyessään takaisin maton puoleen hän huomaa myyjän ilmestyneen seisomaan viereensä:
- Hyvää päivää hyvä rouva. Kuinka voi auttaa teitä tänään?

Nainen, hyvin vaivautuneena:
- Paljonko tämä matto maksaa?

Myyjä vastaa:
- Hyvä rouva, jos te pierasitte pelkästään koskettaessanne sitä, tulette paskomaan housunne kun kuulette sen hinnan.

Mitä eroa on musiikkikriitikoiden ja viiniarvostelijoiden reaktioissa pieruun?

Musiikkikriitikot saavat enemmän nautintoa pierujen eri sävelistä, kun taas viiniarvostelijat pitävät enemmän pierun tuoksujen eri vivahteista.

Perusduunari taas nauttii molemmista yhtä paljon ja nauraa sekä tuoksuville tuhnuille että hajuttomille pruuttauksille.

Mitä tapahtuisi jos olisit Uranuksen ytimessä ja planeetta päästäisi pierun?

- Lentäisit seuraavaan aurinkokuntaan!

Poika kysyi isältään:
- Isä, miten paljon pieru painaa?

Isä vastasi:
- Ei yhtään mitään.

Poika mietti hetken ja totesi lopulta:
- No sitten minulla on paskat housussa.

Pieru on kuin menestys.
Se häiritsee sinua vain silloin, kun se ei ole sinun.

Mikä on tuhkainen ja haisee?

- Tuhkainen pieru!

Mikä on niin terävä, että se menee kaiken läpi?
- Pieru.

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.

Einari syötti porkkanaa hevoselle ja mietti, kummasta päästä syöttää sen.
No hän alkoi syöttää sitä takapuolesta. Hevonen pieraisi ja Einari sanoi:
– Älä puhalla, ei se kuumaa ole.