


Yhteistyökumppanin mainos:


Koulussa oli terveystietoa ja opettaja kyseli oppilailta mitä lääkkeitä nämä tietävät.
Pikku-Liisa viittasi ja selitti:
- Mummi käyttää nitroja, jos ottaa sydämeen.
Pikku-Risto viittasi ja selitti:
- Voi ottaa aspiriinia jos on pää kipeä.
Opettaja totesi:
- Oikein hyvä! Entäs sinä Kalle?
Pikku-Kalle selitti:
- Viagraa käytetään ripuliin.
Opettaja kauhistui ja tivasi Kallelta:
- Mistä olet moista kuullut!?
Kalle:
- No kun viime yönä kuulin kun äiti sanoi isälle, että tässä on nyt taas tunti yritetty ja tota paskaa ei saa kovaksi sitten millään, joten hanki nyt sitä Viagraa!
Pikku-Kalle:
- Äiti, olen tappanut neljä kärpästä. Kolme urosta ja yhden naaraan.
Äiti:
- Mistä tiesit, kumpaa sukupuolta ne ovat?
Pikku-Kalle:
- Ihan helposti. Kolme istui kaljapullolla ja yksi peilin päällä.
”Äiti, millainen hedelmä on vihkoosi?” Pikku-Kalle kysyy. ”Miten niin? Eihän sellaista hedelmää ole”, äiti kummastelee. ”No kun opettaja antoi tehtäväksi piirtää vihkoosi, ananas, omena ja banaani.”
Pikku-Kalle seisoi kylätien varrella. Vanha setä ilmestyi paikalle polkupyörällä ja pysähtyi.
- Paljonko kello on, poikaseni?
- Kaksitoista.
- Vai niin, minä kun luulin, että se olisi ollut jo enemmän.
- Ei se täällä päin ole koskaan sen enempää, sillä sen jälkeen aloitetaan taas ykkösestä.
Pikku-Kalle oli kyllästynyt elämään vitseissä, joten hän kehitteli ilkeän kostosuunnitelman.
Hän päätti keksiä vitsin, jossa ei ole mitään hauskaa, ja jonka lukija joutuu kuitenkin lukemaan.
Jäit juuri Pikku-Kallen ansaan. Kukas nyt nauraa, hä?!
Koulussa oli uskonnon tunti,opettaja kysyi oppilailta, että kuka särki Jerikon muurit, luokkaan syvä tuli hiljaisuus.
Lopulta opettaja kysyi Pikku-Kallelta, että kuka särki Jerikon muurit.
Kalle sanoi itku kurkussa ettei hän ole särkenyt niitä.
Opettaja sanoi, älähän Kalle itke kyllä opettaja uskoo ettet sinä niitä särkenyt.
Meni viikko, opettaja tapasi kylällä Kallen isän ja kertoi mitä uskontotunnilla oli tapahtunut.
Siihen Kallen isä sanoi, että jos Kalle kerta on sanonut ettei se ole särkenyt niitä, niin Kalle ei ole sitten kans särkenyt niitä.
Opettaja meni ihan hiljaiseksi eikä osannut sanoa enää mitään Kallen isälle.
Meni pari viikkoa tästä ja opettaja kysyi kunnanvaltuuston kokouksessa kunnanjohtajalta, että minkälaista porukkaa Kallen perhe oikein on, kun hän uskonnon tunnilla kysyi Kallelta, että kuka rikkoi Jerikon muurit niin Kalle puskahti itkuun ja sanoi ettei hän niitä rikkonut.
Kun hän myöhemmin kertoi asiasta Kallen isälle, niin isä sanoi että jos Kalle sanoi ettei hän niitä särkenyt niin Kalle ei ole särkenyt niitä.
Kunnanjohtaja sanoi opetajalle, että ollaan mekin ihan hiljaa asiasta ja maksetaan ne kunnan varoista.
Tunnilla keskusteltiin tulevaisuudesta.
Opettaja kysyi:
- Mitäs sinä Pikku-Kalle aiot tehdä, kun kasvat yhtä isoksi kuin opettaja?
Pikku-Kalle vastasi:
- Aloitan laihdutuskuurin.
Pikku-Kalle tuli koulusta ja sanoi:
- Isä! Isä! Opin koulussa monta uutta sanaa!
Isä kysyi:
-No, oliko teillä äidinkieltä?
Pikku-Kalle vastasi:
- Ei, vaan opettaja kompastui kynnykseen!
Pikku-Kalle meni kouluun mustaksi maalatun kananmunan kanssa ja heitti kananmunan lattialle.
Opettaja kysyy ihmeissään:
- Mitäs tuo oikein oli?
Pikku-Kalle vastaa:
- Mustaksi maalattu kananmuna.
Oletteko kuulleet sen vitsin missä Pikku-Kalle hiipi kellariin?
En minäkään, koska se hiipi niin hiljaa.
Pikku-Kalle meni kauppaan. Hän osti sieltä kurkun, kananmunia ja kaksisataa grammaa maksaa. Kaupasta poistuttuaan auto töytäisi Pikku-Kallen kumoon suojatiellä.
Hätääntynyt autoilija säntäsi autostaan ulos, ja kysyi Pikku-Kallelta tämän vointia.
Pikku-Kalle vastasi:
- Kurkku meni poikki, munat meni rikki ja maksa lensi ulos.
Pikku-Kalle oli isänsä kanssa iltakävelyllä.
Pikku-Kalle näki kun katulamppu syttyi ja siinä samassa hän huusi isälleen:
- Isä soita palokunta! Katulamppu palaa!








