Pikku-Kalle kaljakaupassa

Poimintoja aiheesta Pikku-Kalle vitsit

Pikkukalle meni mummonsa kanssa kauppaan. Matkalla Kalle löysi maasta kolikon. Kalle kysyi mummoltaan, saanko pitää tämän kolikon? Et. Mummo vastasi Miksi en? Kalle kysyi. Mihinkään maassa olevaan ei saa koskea. Mummo sanoi. Hetken käveltyään mummo kompastui puunjuureen. Sitten mummo kysyi: Kalle, voisitko auttaa minut ylös? Sitten kalle vastasi: Mihinkään maassa olevaan ei saanut koskea.

Pikku Kalle sanoi isällen autossa:
- Minua kusettaa.

Isä vastasi:
- Ei pysähdytä pissalle nyt.

Pikku Kalle vastasi:
- Mutta minua kun kusettaa kovasti.

Isä sanoi:
- Sano mieluummin että laulattaa.

Seuraavana päivänä mummolassa Pikku Kalle sanoi mummolle:
- Minua laulattaa.

Mummo sanoi että:
- Ei nyt lauleta.

Pikku Kalle sanoi että:
- Mutta minä haluan kovasti laulaa.

Mummo vastasi:
- No laula hiljaa minun korvaan.

Pikku Kalle sanoi iloisesti:
- Jee minä laulan sinun korvaan.

Pikku-Kalle oli kiivennyt puuhun ja lauloi:
- Mä oksalla ylimmällä...

Räks...

- Mä oksalla keskimmällä...

Räks...

- Mä oksalla alimmalla...

Räks...

- Maa on niin kaunis...

Humps...

- Me madot mullassa möyritään...

Virtasten talossa oli päivällisaika. Isä oli keittiössä kokkaamassa. Yhtäkkiä Pikku-Kalle tuli keittiöön.

Pikku-Kalle näytti mietteliäältä, kun hän istuutui pöydän ääreen.

Isä kysyi:
– Onko mielessäsi jotain, poikani?

Pikku-Kalle vastasi:
– Hmm… on. Miksi sitä kutsutaan, kun kaksi ihmistä makaa toistensa päällä?

Isä nolostui välittömästi ja lehahti tomaatinpunaiseksi. Kukista ja mehiläisistä puhuminen tuntui hieman aikaiselta, mutta samalla hän ei halunnut valehdella pojalleen.

Isä vastasi hieman varovaisesti:
– Sitä kutsutaan rakastelemiseksi.

Pikku-Kalle totesi hetken kuluttua:
– Ei, en usko, että sitä kutsutaan niin.

Nyt isä nolostui entisestään, mutta lopulta sai sanottua:
– Sitä kutsutaan myös naimiseksi.

Pikku-Kalle sanoi:
– Ei, ei sitäkään.

Isä ajatteli, että mikä tuota lasta oikein vaivaa ja tokaisi hermostuneena:
– No mitä helvettiä, sitä kutsutaan nussimiseksi!

Pikku-Kallen silmät alkoivat loistaa ja hän sanoi:
– Nyt keksin! Se on kerrossänky!

Opettaja kysyi:
- Montako ilmansuuntaa on?

Pikku-Kalle vastasi:
- Seitsemän.

Opettaja:
- Väärin. Niitä on kahdeksan.

Pikku-Kalle:
- Mutta kun eilen kerrottiin uutisissa, että presidentti oli syönyt lounaan.

Pikku-Kalle meni kouluun ja otti mukaan tikkaat.

Opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Miksi sinulla on tikkaat mukana?

Pikku-Kalle vastasi:
- Minä haluan kiivetä yläasteelle.

Seuraavana päivänä Pikku-Kalle tuli liukumäen kanssa kouluun.

Opettaja kysyi:
- Miksi sinulla on liukumäki mukana koulussa?

Pikku-Kalle vastasi:
- Haluan laskea alas yläasteelta, kun siellä on niin hankalia laskuja.

Koulukuraattori keskusteli Pikku-Kallen kanssa:
- Kalle, mikä sinun isäsi on?
- Hän on sairas.
- Ei, en minä sitä tarkoittanut. Mitä sinun isäsi tekee?
- Hän yskii.
- Ei, minä tarkoitan, mitä hän tekee silloin, kun hän ei yski?
- Silloin hän vain makaa vuoteessa.
- En minä sitä tarkoita. Mitä hän on silloin, kun ei ole sairas eikä yski eikä makaa vuoteessa?
- Hän on terve.

Koulussa oli menossa oppitunti, missä olivat opettaja sekä 25 oppilasta.

Kuinka ollakkaan, Kalle oli syönyt jotain ilmavaivoja synnyttävää ruokaa ja pyysi päästä vessaan heti, vaikka oppitunti oli vielä kesken.

Opettaja sanoi:
- Ei onnistu, koska välituntiin on vain 10 minuuttia.

Koska Kalle ei päässyt heti vessaan, niin häneltä pääsi luokassa äänekäs pieru.

Opettaja käski äkäisesti kasvot punaisena Kallen heti poistumaan ulos äytävälle.

Kohta käytävältä alkoi kuulua naurua luokkaan asti ja opettaja meni ovelle ja kysyi Kallelta:
- Mikä tässä on huvittavaa?!

Kalle vastasi nauraen:
- Minä pääsin tänne käytävään raittiimpaan ilmaan ja te muut jäitte sinne luokkaan paskanhajuun!

Pikku-Kalle meni kioskille, ja kysyi myyjältä paljonko maksaa markan karkki?

Pikku-Kalle tuli koulusta ja sanoi:
- Isä, opin tänään koulussa monta uutta sanaa.

Isä kysyi:
- Oliko teillä äidinkieltä?

Pikku-Kalle:
- Ei, vaan opettaja kompastui kynnykseen.