Pikku-Kalle kioskilla

Poimintoja aiheesta Pikku-Kalle vitsit

Pikku-Kalle kysyi saunassa äidiltä:
- Äiti mitä sinulla on haarojen välissä ja tuossa rintakehässä?

Äiti vastaa:
- Haarojen välissä on ikään kuin viidakko ja rintakehässä on ikään kuin tykit.

Seuraavaksi Pikku-Kalle kysyi isältä:
- Mitä sinulla on haarojen välissä?

Isä vastaa:
- Se on ikään kuin käärme

Yöllä ukkostaa ja Pikku-Kallea pelottaa, joten hän menee isän ja äidin väliin nukkumaan.

Juuri ennen kuin Pikku-Kalle oli nukahtanut hän sanoi äidilleen:
- Jos käärme luikertelee tänä yönä viidakkoon, niin ammu tykeillä.

Pikku-Kalle:
- Äiti, olen tappanut neljä kärpästä. Kolme urosta ja yhden naaraan.

Äiti:
- Mistä tiesit, kumpaa sukupuolta ne ovat?

Pikku-Kalle:
- Ihan helposti. Kolme istui kaljapullolla ja yksi peilin päällä.

Pikku-Kalle potkiskeli uutta palloaan. Pikku-Ville ihaili palloa. Kalle sanoi: saat palloni, jos saan iskeä kolme raakaa kananmunaa päähäsi. -Sopii. Yksi muna…läts…kaksi munaa…läts… No, iske se kolmas jo! -Empäs, menettäisin palloni

Äiti lähetti Pikku-Kallen kauppaan ostamaan persiljaa. Matkalla Pikku-Kalle kuitenkin unohti tuotteen nimen, ja niinpä hän kysyi kaupassa myyjältä: ”Onko teillä pyllyheinää?”

Pikku-Kallen kouluun oli tullut uusi, kaunis naispuolinen terveydenhoitaja.

Eräänä päivänä Kalle meni terveydenhoitajan luo, laski housunsa paljastaen sukukalleutensa ja tokaisi:
- Sitä pitäs vähä tutkia.

Terveydenhoitaja tutki Kallen elintä lämpimin, hellin käsin. Puristeli, veti liikkuvat taakse, katseli, puristi hellästi varresta ja kiveksistä saaden aikaan Kallelle erektion.

Viimein terveydenhoitaja totesi hymyillen:
- Ei tässä ole minun nähdäkseni mitään vikaa.

Kalle tokaisi:
- Ei olekaan... Mut eiks ookki komee.

Oletteko kuulleet sen vitsin missä Pikku-Kalle hiipi kellariin?
En minäkään, koska se hiipi niin hiljaa.

Pikku Kallen isoveli tuli herättämään pikku Kallea.

Isoveli kysyi:
- Mitä unta näit?

Pikku Kalle:
- En muista paljoa mutta näin unta että söin jätti vaahtokarkkia ja sen jälkeen kun heräsin tyynyni oli kadonnut.

Koulussa opettaja kysyy oppilailtaan, osaako joku kertoa jonkin tarinan, johon sisältyy elämänopetus?

Pikku-Kalle viittaa ja kertoo:
- Talvisodassa isä joutui yksin salaiseen operaatioon vihollisten linjojen taakse. Hän puki lumipuvun päälleen, otti selkäänsä repullisen käsikranaatteja ja heitti olalleen kaksi konepistoolia. Kapteeni antoi isälle vielä huikan kenttäpullostaan ja niin isä ryömi vihollisen puolelle. Yhtäkkiä joku huomasi hänet ja teki hälytyksen. Isä heitti käsikranaateillaan neljä vihollisen korsua paskaksi, ampui konepistooleillaan 79 ryssää kuoliaaksi, tappoi puukolla 14 ja kuristi pari vihollista vielä paljain käsin. Sitten hän hiihti takaisin omien puolelle yhdeksän vankia mukanaan.

Opettaja kysyy ihmeissään:
- Mikä elämänopetus tähän tarinaan liittyy?

Pikku-Kalle:
- Ettei suomalaiselle kannata vittuilla silloin, kun hän on vähän ottanut!

Pikku-Kalle meni kauppaan ja jätti kaksi koiraansa ulos odottamaan.
Toisen koiran nimi oli Muna ja toisen Vetskari.

Kun Pikku-Kalle tuli kaupasta ulos, huomasi hän, että Muna oli puskassa piilossa ja Vetskari puun päällä kiikkumassa.

Pikku-Kalle huusi:
- Vetskari alas ja Muna esille!

Pikku-Kalle oli kiivennyt puuhun ja lauloi:
- Mä oksalla ylimmällä...

Räks...

- Mä oksalla keskimmällä...

Räks...

- Mä oksalla alimmalla...

Räks...

- Maa on niin kaunis...

Humps...

- Me madot mullassa möyritään...

Pikku-Kalle osoitti sormellaan kadulla paritteleva koiria ja kysyi isältään, mitä eläimet tekevät.

Isä keksi nopean selityksen:
- Katsohan, tuo takimmainen koira on varmaankin loukannut käpälänsä ja tuo etummainen koira yrittää auttaa ja kantaa sitä.

Kalle tuumi:
- Voihan vittu... ihan niin kuin ihmiset! Heti, kun yrittää auttaa jotakuta, niin joutuu nussituksi.

Isä kuuli, kun Pikku-Kalle luki iltarukouksen ja lopuksi vielä pyysi:
- Siunaa mummoa ja ota vaari vastaan!

Seuraavana päivänä vaari kuoli.
Isä ihmetteli, mistä poika tiesi kuolemasta jo edellisiltana rukousta lukiessaan.

Kului päiviä ja asia ehti unohtua jo isältäkin, kunnes hän kuuli Kallen sanovan iltarukouksensa päätteeksi:
- Siunaa äitiä ja ota isä vastaan!

Nyt isä pelästyi eikä uskaltanut nukahtaakaan seuraavana yönä.
Aamulla hän käveli väsyneenä töihin, auton jätti kotiin kaiken varalta.
Hän varoi autoja, hän käveli seinän vieriä pitkin ja pelkäsi, että joku ampuu hänet.
Hän istui koko päivän toimistohuoneessaan ovi lukittuna eikä käynyt missään edes ruokatunnilla. Töiden jälkeen isä käveli kotiin samoin kuin aamulla, varovasti, ympärilleen pälyillen.

Kotona hän totesi äidille:
- Voi että oli rankka päivä tänään töissä!

Äiti huokaisi:
- Rankkaa se on ollut kotonakin, postinkantaja kuoli tuohon portaisiin.