


Yhteistyökumppanin mainos:


Pikku-Kalle oli äitinsä kanssa saunassa. Niinpä Kalle meni vilkkaana poikana kurkkaamaan lauteiden alle ja huusi hätäisenä:
- Äiti, äiti! Siili on kuollut sen huulet ovat lörpähtäneet.
Isä huusi Kallelle:
- Meneppäs poika hakemaan minulle kaupasta yksi saunakalja!
Kalle vastasi:
- Okei minä menen.
Pikku-Kalle meni kauppaan ja kysyi myyjältä:
- Hei! Missä on kaljaosasto?
Myyjä vastasi:
- Kuuleppas poika, olet liian nuori ostamaan kaljaa.
Kalle lähti pois kaupasta ja meni pettyneenä takaisin kotiinsa.
Kohtana hän sitten kertoi isälle että myyjän mukaan hän oli liian nuori ostamaan kaljaa!
Isä neuvoi Kallea:
- Sano sille myyjälle että olet 50-vuotias, sinulla on 4 lasta, puhelimesi on vessanpöntössä ja että vaimosi sairaalassa.
Ja niin Kalle lähti jälleen kohti kauppaa.
Kauppaan saavuttuaan Kalle sanoi myyjälle:
- Olen 4-vuotias, minulla on 50 lasta, vaimoni on vessanpöntössä ja puhelimeni on sairaalassa!
Arvatkaapa tuliko sitten sitä kaljaa lopulta vai ei...
Pikku kalle oli suihkussa äitinsä kanssa ja hänen äitinsä sanoo, “älä sitten katso navan alle“.
“Mitä siellä on?“, Pikku Kalle kysyy.
“Siellä on viidakko“, äiti tokaisee.
Seuraavana päivänä pikku kalle on isänsä kanssa suihkussa, ja isä sanoo “älä sitten katso navan alle“.
“Mitä siellä on?“, Pikku kalle kysyy.
“Siellä on karva-mato“, isä vastaa.
Seuraavana päivänä pikku Kallea pelottaa nukkua yksin, ja hän menee isän ja äidin väliin nukkumaan.
“Älä sitten katso peiton alle“, isä ja äiti komentavat. Pikku Kalle nyökkää.
Myöhemmin pikku Kalle katsoo peiton alle ja huutaa “ääk! Karva-mato hyökkää viidakkoon!“
Pikku-Kalle ja ukki olivat saunassa. Ukilla oli saunakalja, mitä sitten nautiskeli löylyjen lomassa.
Pikku-Kalle kysyi ukilta:
- Saanko hörön?
Ukki sanoi:
- Ota vaan pikku hörppy.
Pikku-Kalle otti kaljan, joi sen kokonaan kaljan ja antoi tyhjän tölkin takaisin ukille.
Ukki huomasi että tölkki oli tyhjä ja sanoi Pikku-Kallelle:
- Voi helvetti Pikku-Kalle, joit sitten kaikki oluet, alappas käydä ostamassa uusi tilalle.
Pikku-Kalle vastasi:
- En minä voi, koska olen vasta 4-vuotias, mutta voin minä toki yrittää käydä ostamassa.
Sitten Pikku-Kalle meni kauppaan ja kysyi myyjältä:
- Missä on kaljaosasto?
Myyjä torui:
- Kuules nulikka, et ole vielä tarpeeksi vanha ostamaan kaljaa.
Pikku-Kalle meni kotiin ja sanoi ukille ettei myyjä anna ostaa olutta.
Tuohon ukki neuvoi Kallea sanomaan kaupassa:
- Sano sille myyjälle että minä olen 69-vuotias ja minulla on 5 lasta ja vaimo on sairaalassa, puhelin oli tippunut metsään, että eiköhän sitä kaljaa nyt kuule pidä saada!
Sitten Pikku-Kalle meni kauppaan ja sanoi myyjälle:
- Minä olen 5-vuotias ja minulla on 69 lasta ja vaimo on metsikössä ja puhelin sairaalassa.
Arvatkaapa tuliko kaljaa vai ei?!
Pikku-Kalle kuuli surullisia uutisia, että ukki oli kuollut.
Pikku-Kalle kysyi isältään:
- Isä, missä ukki nyt on?
Isä mietti hetken ja vastasi:
- Siellä, minne me kaikki vielä menemme.
Pikku-Kalle:
- Hienoa! Odottaako ukki meitä Linnanmäellä?
Koulussa oli menossa oppitunti, missä olivat opettaja sekä 25 oppilasta.
Kuinka ollakkaan, Kalle oli syönyt jotain ilmavaivoja synnyttävää ruokaa ja pyysi päästä vessaan heti, vaikka oppitunti oli vielä kesken.
Opettaja sanoi:
- Ei onnistu, koska välituntiin on vain 10 minuuttia.
Koska Kalle ei päässyt heti vessaan, niin häneltä pääsi luokassa äänekäs pieru.
Opettaja käski äkäisesti kasvot punaisena Kallen heti poistumaan ulos äytävälle.
Kohta käytävältä alkoi kuulua naurua luokkaan asti ja opettaja meni ovelle ja kysyi Kallelta:
- Mikä tässä on huvittavaa?!
Kalle vastasi nauraen:
- Minä pääsin tänne käytävään raittiimpaan ilmaan ja te muut jäitte sinne luokkaan paskanhajuun!
Koulussa oli uskonnon tunti,opettaja kysyi oppilailta, että kuka särki Jerikon muurit, luokkaan syvä tuli hiljaisuus.
Lopulta opettaja kysyi Pikku-Kallelta, että kuka särki Jerikon muurit.
Kalle sanoi itku kurkussa ettei hän ole särkenyt niitä.
Opettaja sanoi, älähän Kalle itke kyllä opettaja uskoo ettet sinä niitä särkenyt.
Meni viikko, opettaja tapasi kylällä Kallen isän ja kertoi mitä uskontotunnilla oli tapahtunut.
Siihen Kallen isä sanoi, että jos Kalle kerta on sanonut ettei se ole särkenyt niitä, niin Kalle ei ole sitten kans särkenyt niitä.
Opettaja meni ihan hiljaiseksi eikä osannut sanoa enää mitään Kallen isälle.
Meni pari viikkoa tästä ja opettaja kysyi kunnanvaltuuston kokouksessa kunnanjohtajalta, että minkälaista porukkaa Kallen perhe oikein on, kun hän uskonnon tunnilla kysyi Kallelta, että kuka rikkoi Jerikon muurit niin Kalle puskahti itkuun ja sanoi ettei hän niitä rikkonut.
Kun hän myöhemmin kertoi asiasta Kallen isälle, niin isä sanoi että jos Kalle sanoi ettei hän niitä särkenyt niin Kalle ei ole särkenyt niitä.
Kunnanjohtaja sanoi opetajalle, että ollaan mekin ihan hiljaa asiasta ja maksetaan ne kunnan varoista.
Pikku-Kalle opiskeli englantia ja sanoi äidilleen:
- Äiti, minä osaan jo sanoa “kiitos“ ja “ole hyvä“ Englanniksi.
Äiti kehui:
- Sehän on hienoa, kun et ole osannut sanoa niitä Suomeksikaan.
Pete tuli myöhässä Pikku-Kallen serkun ristiäisiin.
Pete kysyi Pikku-Kallelta:
- Onko minulta mennyt jo nimi ohi?
Pikku-Kalle vastasi:
- Ei kai, kun siinä Petenä olet.
Miksi Pikku-Kalle heitti kellon koulussa matikan tunnilla ikkunasta ulos?
-Hän halusi ajan lentävän.








