Pikku Kalle ostamassa kaljaa

Poimintoja aiheesta Pikku-Kalle vitsit

Pikku-Kalle huusi naama punaisena:
- En varmasti syö aamulla kaulapuuroa, en varmasti.

Äiti sanoi:
- Mitä Kalle sitten söisi?

Pikku-Kalle:
- Isi kertoi naapurin sedälle, että miten ihana oli imeä naapurin emäntää. Minäkin haluaisin sitä herkkua imeä.

Pikku-Kalle oli jäänyt kiinni tupakan poltosta koulussa. Opettaja soitti Pikku-Kallen isälle ja ilmoitti: ”Teidän lapseltanne on löytynyt Marlboro-aski.” ”Kauheaa!” sanoi isä. ”Yleensä hän polttaa Belmontia!”

Opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Mitkä ovat elementit?

Pikku-Kalle:
- Maa, ilma ja tuli.

Opettaja:
- Ja vielä on yksi, mikä?

Pikku-Kalle:
- Olut?

Opettaja:
- Olut?!

Pikku-Kalle:
- Niin. Äiti sanoo aina, että isä on elementissään, kun juo olutta.

Koulussa opettaja kysyy oppilailtaan, osaako joku kertoa jonkin tarinan, johon sisältyy elämänopetus?

Pikku-Kalle viittaa ja kertoo:
- Talvisodassa isä joutui yksin salaiseen operaatioon vihollisten linjojen taakse. Hän puki lumipuvun päälleen, otti selkäänsä repullisen käsikranaatteja ja heitti olalleen kaksi konepistoolia. Kapteeni antoi isälle vielä huikan kenttäpullostaan ja niin isä ryömi vihollisen puolelle. Yhtäkkiä joku huomasi hänet ja teki hälytyksen. Isä heitti käsikranaateillaan neljä vihollisen korsua paskaksi, ampui konepistooleillaan 79 ryssää kuoliaaksi, tappoi puukolla 14 ja kuristi pari vihollista vielä paljain käsin. Sitten hän hiihti takaisin omien puolelle yhdeksän vankia mukanaan.

Opettaja kysyy ihmeissään:
- Mikä elämänopetus tähän tarinaan liittyy?

Pikku-Kalle:
- Ettei suomalaiselle kannata vittuilla silloin, kun hän on vähän ottanut!

Pikku-Kallella oli äidinkielen tunti. Opettaja kysyi mikä on adjektiivi.

Pikku-Kalle nosti reippaasti kätensä ja huusi riemastuneena:
- Se on kun minusta kasvaa Iso-Kalle, pitkä parta ja isot munat.

Pikku-Kalle osoitti sormellaan kadulla paritteleva koiria ja kysyi isältään, mitä eläimet tekevät.

Isä keksi nopean selityksen:
- Katsohan, tuo takimmainen koira on varmaankin loukannut käpälänsä ja tuo etummainen koira yrittää auttaa ja kantaa sitä.

Kalle tuumi:
- Voihan vittu... ihan niin kuin ihmiset! Heti, kun yrittää auttaa jotakuta, niin joutuu nussituksi.

Pikku Kalle meni kauppaan hän osti sieltä munia, maksaa ja kurkkua.
Kun hän oli maksanut ostokset hän lähti kotia kohti.
Menomatkalla autoilija ajoi Pikku Kallen päältä.
Autoilija säikähti kovasti ja kysyi mitä tapahtui.

Pikku Kalle vastasi:
- Ei mitään, mutta kurkku katkesi, maksa lensi ulos, ja munat meni rikki.

Pikku-Kalle oli kyllästynyt elämään vitseissä, joten hän kehitteli ilkeän kostosuunnitelman.

Hän päätti keksiä vitsin, jossa ei ole mitään hauskaa, ja jonka lukija joutuu kuitenkin lukemaan.

Jäit juuri Pikku-Kallen ansaan. Kukas nyt nauraa, hä?!

Isä kuuli, kun Pikku-Kalle luki iltarukouksen ja lopuksi vielä pyysi:
- Siunaa mummoa ja ota vaari vastaan!

Seuraavana päivänä vaari kuoli.
Isä ihmetteli, mistä poika tiesi kuolemasta jo edellisiltana rukousta lukiessaan.

Kului päiviä ja asia ehti unohtua jo isältäkin, kunnes hän kuuli Kallen sanovan iltarukouksensa päätteeksi:
- Siunaa äitiä ja ota isä vastaan!

Nyt isä pelästyi eikä uskaltanut nukahtaakaan seuraavana yönä.
Aamulla hän käveli väsyneenä töihin, auton jätti kotiin kaiken varalta.
Hän varoi autoja, hän käveli seinän vieriä pitkin ja pelkäsi, että joku ampuu hänet.
Hän istui koko päivän toimistohuoneessaan ovi lukittuna eikä käynyt missään edes ruokatunnilla. Töiden jälkeen isä käveli kotiin samoin kuin aamulla, varovasti, ympärilleen pälyillen.

Kotona hän totesi äidille:
- Voi että oli rankka päivä tänään töissä!

Äiti huokaisi:
- Rankkaa se on ollut kotonakin, postinkantaja kuoli tuohon portaisiin.

Pikku-Kalle oli tanssimassa daamin kanssa ja tokaisi:
- Sinäpä olet todella kaunis.

Neito vastaa:
- Jaa, no susta ei voi sanoa samaa.

Pikku-Kalle:
- Eipä välttämättä, mutta tee niinkuin minä.

Neito:
- No?

Pikku-Kalle:
- Valehtele!