


Yhteistyökumppanin mainos:


Isä kuuli, kun Pikku-Kalle luki iltarukouksen ja lopuksi vielä pyysi:
- Siunaa mummoa ja ota vaari vastaan!
Seuraavana päivänä vaari kuoli.
Isä ihmetteli, mistä poika tiesi kuolemasta jo edellisiltana rukousta lukiessaan.
Kului päiviä ja asia ehti unohtua jo isältäkin, kunnes hän kuuli Kallen sanovan iltarukouksensa päätteeksi:
- Siunaa äitiä ja ota isä vastaan!
Nyt isä pelästyi eikä uskaltanut nukahtaakaan seuraavana yönä.
Aamulla hän käveli väsyneenä töihin, auton jätti kotiin kaiken varalta.
Hän varoi autoja, hän käveli seinän vieriä pitkin ja pelkäsi, että joku ampuu hänet.
Hän istui koko päivän toimistohuoneessaan ovi lukittuna eikä käynyt missään edes ruokatunnilla. Töiden jälkeen isä käveli kotiin samoin kuin aamulla, varovasti, ympärilleen pälyillen.
Kotona hän totesi äidille:
- Voi että oli rankka päivä tänään töissä!
Äiti huokaisi:
- Rankkaa se on ollut kotonakin, postinkantaja kuoli tuohon portaisiin.
Oletteko kuulleet sen vitsin missä Pikku-Kalle hiipi kellariin?
En minäkään, koska se hiipi niin hiljaa.
Pikku-Kalle opiskeli englantia ja sanoi äidilleen:
- Äiti, minä osaan jo sanoa “kiitos“ ja “ole hyvä“ Englanniksi.
Äiti kehui:
- Sehän on hienoa, kun et ole osannut sanoa niitä Suomeksikaan.
Pikku-Kalle meni kotiin ja äiti kysyi häneltä:
- Kalle, tiedätkös mikä päivä tänään on?
Pikku-Kalle:
- Kyllä, koulussa yksi oppilaista kertoi sen!
Äiti:
- Ai, no kerropas se minullekin.
Pikku-Kalle:
- No tietenkin kala valeen päivä!?
Äiti:
- Ai mikä? Tarkoitatko Kalevalan päivää?
Pikku-Kalle:
- Ei, en minä sitä. Vaan kun yksi oppilaista oli käynyt kalassa ja sanoi saaneensa kalan ja oikeasti hän ei edes ollut saanut mitään kalaa.
Äiti:
- Niin mutta miten se tähän päivään liittyy?
Pikku-Kalle:
- No kun se oli kala vale!
Tapahtui koulussa eräällä oppitunnilla.
Pikku-Liisa sanoi:
- Opettaja! Opettaja! Kalle pieraisi.
Opettaja sanoi:
- Hiljaa!
Pikku-Liisa sanoi:
- Ei kun kovaa!
Pikku-Kalle seisoi kylätien varrella. Vanha setä ilmestyi paikalle polkupyörällä ja pysähtyi.
- Paljonko kello on, poikaseni?
- Kaksitoista.
- Vai niin, minä kun luulin, että se olisi ollut jo enemmän.
- Ei se täällä päin ole koskaan sen enempää, sillä sen jälkeen aloitetaan taas ykkösestä.
Pikku-Kalle oli äidinkielen tunnilla, kun opettaja esitti hänelle kysymyksen.
Opettaja:
- Kalle, mikä on sinun lempikirjasi?
Pikku-Kalle:
- Satukirja.
Opettaja:
- Entä mikä on inhokkikirjasi?
Pikku-Kalle:
- Matematiikan kirja. Siinä on aivan liikaa ongelmia!
Setä:
- Sedän kirje pitäisi viedä postilaatikkoon, viititkö Kalle viedä sen?
Pikku-Kalle:
- Ok, se sopii.
Setä:
- Mutta tiedätkö, mikä ero on postilaatikolla ja norsun perseellä?
Pikku-Kalle:
- En taida tietää?!
Setä:
- Taitaakin olla parasta, että vien itse kirjeen laatikkoon...
Pikku-Kalle kysyi opettajalta uskonnon tunnilla:
- Onko Jumala mies vai nainen?
- Kumpikin, vastasi opettaja.
- Onko Jumala valkoinen vai musta?
- Kumpikin, vastasi opettaja.
- Onko Jumala hetero vai homo?
- Kumpikin, vastasi opettaja.
- Sittenhän Jumala on Michael Jackson!
Pikku-Kalle osoitti sormellaan kadulla paritteleva koiria ja kysyi isältään, mitä eläimet tekevät.
Isä keksi nopean selityksen:
- Katsohan, tuo takimmainen koira on varmaankin loukannut käpälänsä ja tuo etummainen koira yrittää auttaa ja kantaa sitä.
Kalle tuumi:
- Voihan vittu... ihan niin kuin ihmiset! Heti, kun yrittää auttaa jotakuta, niin joutuu nussituksi.
Kalle katseli kun biologian opettaja aloitti kokeen matojen kanssa.
Neljä matoa oli laitettu neljään eri purkkiin.
Ensimmäinen mato oli laitettu purkkiin, jossa oli alkoholia.
Toinen mato oli laitettu purkkiin, jossa oli tupakan savua.
Kolmas mato oli purkissa, jossa oli spermaa.
Neljäs mato oli purkissa, jossa oli multaa.
Yhden päivän jälkeen, nämä olivat tulokset...
Ensimmäinen mato alkoholissa: kuollut.
Toinen mato tupakan savussa: kuollut.
Kolmas mato spermassa: kuollut.
Neljäs mato mullassa: elossa!
Opettaja kysyi, mitä voimme oppia tästä?
Kalle nosti äkkiä kätensä ja sanoi:
- Niin kauan kun juot, poltat ja nussit niin sinulla ei ole matoja!
Pete tuli myöhässä Pikku-Kallen serkun ristiäisiin.
Pete kysyi Pikku-Kallelta:
- Onko minulta mennyt jo nimi ohi?
Pikku-Kalle vastasi:
- Ei kai, kun siinä Petenä olet.








