Pikku Kallea kusettaa

Poimintoja aiheesta Pikku-Kalle vitsit

Pikku kalle oli suihkussa äitinsä kanssa ja hänen äitinsä sanoo, “älä sitten katso navan alle“.

“Mitä siellä on?“, Pikku Kalle kysyy.

“Siellä on viidakko“, äiti tokaisee.

Seuraavana päivänä pikku kalle on isänsä kanssa suihkussa, ja isä sanoo “älä sitten katso navan alle“.

“Mitä siellä on?“, Pikku kalle kysyy.

“Siellä on karva-mato“, isä vastaa.

Seuraavana päivänä pikku Kallea pelottaa nukkua yksin, ja hän menee isän ja äidin väliin nukkumaan.

“Älä sitten katso peiton alle“, isä ja äiti komentavat. Pikku Kalle nyökkää.

Myöhemmin pikku Kalle katsoo peiton alle ja huutaa “ääk! Karva-mato hyökkää viidakkoon!“

Pikku-Kalle huusi naama punaisena:
- En varmasti syö aamulla kaulapuuroa, en varmasti.

Äiti sanoi:
- Mitä Kalle sitten söisi?

Pikku-Kalle:
- Isi kertoi naapurin sedälle, että miten ihana oli imeä naapurin emäntää. Minäkin haluaisin sitä herkkua imeä.

Pikku-Kalle seisoi kylätien varrella. Vanha setä ilmestyi paikalle polkupyörällä ja pysähtyi.

- Paljonko kello on, poikaseni?
- Kaksitoista.
- Vai niin, minä kun luulin, että se olisi ollut jo enemmän.
- Ei se täällä päin ole koskaan sen enempää, sillä sen jälkeen aloitetaan taas ykkösestä.

Pikku-Kalle meni nakkikioskille ja tilasi nakkisämpylän.

Myyjä kysyi:
- Tuleeko kaikki mausteet?

Kalle sanoi:
- Jätetään vähän muillekin.

Pikku-Kalle oli juuri päässyt koulusta ja meni kaupan kalatiskille. Siellä hän otti itsellensä numerolapun. Kun hänen vuoronsa sitten koitti, hän huusi BINGO.

Myyjä:
- Onneksi olkoon! Voitit itsellesi kilon perkeitä.

Pikku-Kalle sai perkeet paperipussiin ja laittoi ne reppuunsa.

Seuraavana päivänä:

Opettaja:
- Mikäs täällä nyt niin pahalta haisee; pieraisiko joku?

Pikku-Liisa:
- Ei, Kallen repusta tuo löyhkä tulee.

Opettaja:
- Niin niin, mietinkin miksi tuo haisee niin mädältä. Mutta Kalle, selitäppäs!

Pikku-Kalle:
- Äiti unohti muistuttaa.

Pikku-Kalle auttoi mummoaan peräpuikon laitossa.

Mummo pyllisti ja Kalle kysyi takaa:
- Laitetaanko tuonne ruskeeseen vai syötänkö tolle kalkkunalle?

Pikku-Kalle tuli äidin kanssa kaupasta.

Kalle supatti isälle:
- Et ikinä arvaa mitä kauppias sanoi äidille. Jos annat vitosen niin kerron.

Isä kaivoi lompakostaan vitosen Kallelle ja sanoi:
- No, mitä se sanoi kerro nyt.

Kalle vastasi:
- Se sanoi, että jauheliha on tarjouksessa.

Pikku-Kalle osoitti sormellaan kadulla paritteleva koiria ja kysyi isältään, mitä eläimet tekevät.

Isä keksi nopean selityksen:
- Katsohan, tuo takimmainen koira on varmaankin loukannut käpälänsä ja tuo etummainen koira yrittää auttaa ja kantaa sitä.

Kalle tuumi:
- Voihan vittu... ihan niin kuin ihmiset! Heti, kun yrittää auttaa jotakuta, niin joutuu nussituksi.

Isä kuuli, kun Pikku-Kalle luki iltarukouksen ja lopuksi vielä pyysi:
- Siunaa mummoa ja ota vaari vastaan!

Seuraavana päivänä vaari kuoli.
Isä ihmetteli, mistä poika tiesi kuolemasta jo edellisiltana rukousta lukiessaan.

Kului päiviä ja asia ehti unohtua jo isältäkin, kunnes hän kuuli Kallen sanovan iltarukouksensa päätteeksi:
- Siunaa äitiä ja ota isä vastaan!

Nyt isä pelästyi eikä uskaltanut nukahtaakaan seuraavana yönä.
Aamulla hän käveli väsyneenä töihin, auton jätti kotiin kaiken varalta.
Hän varoi autoja, hän käveli seinän vieriä pitkin ja pelkäsi, että joku ampuu hänet.
Hän istui koko päivän toimistohuoneessaan ovi lukittuna eikä käynyt missään edes ruokatunnilla. Töiden jälkeen isä käveli kotiin samoin kuin aamulla, varovasti, ympärilleen pälyillen.

Kotona hän totesi äidille:
- Voi että oli rankka päivä tänään töissä!

Äiti huokaisi:
- Rankkaa se on ollut kotonakin, postinkantaja kuoli tuohon portaisiin.

Pikku-Kalle oli kyllästynyt elämään vitseissä, joten hän kehitteli ilkeän kostosuunnitelman.

Hän päätti keksiä vitsin, jossa ei ole mitään hauskaa, ja jonka lukija joutuu kuitenkin lukemaan.

Jäit juuri Pikku-Kallen ansaan. Kukas nyt nauraa, hä?!