Pikku Kallea kusettaa

Poimintoja aiheesta Pikku-Kalle vitsit

Pikku-Kalle ajoi pyörällä korttelia ympäri ja äiti katseli portailta.

Ensin Pikku-Kalle huusi:
- Katso äiti, minä osaan ajaa vain yhdellä jalalla.

Toisella kierroksella Pikku-Kalle huusi:
- Katso äiti, minä osaan ajaa yhdellä kädellä!

Kolmannella kierroksella Pikku-Kalle huusi:
- Katso äiti, minä osaan ajaa ilman käsiä!

Seuraavan kerran kun Pikku-Kalle tuli äitinsä kohdalle hän sanoi:
- Katfo äiti, minä ofaan ajaa ilman hampaifa.

Pikku-Kalle potkiskeli uutta palloaan. Pikku-Ville ihaili palloa.

Kalle sanoi:
- Saat palloni, jos saan iskeä kolme raakaa kananmunaa päähäsi.

Pikku-Ville vastasi:
- Sopii.

Yksi muna...läts...kaksi munaa...läts...

Pikku-Ville:
- No, iske se kolmas jo!

Pikku-Kalle:
- Empäs, menettäisin palloni.

Isä kuuli, kun Pikku-Kalle luki iltarukouksen ja lopuksi vielä pyysi:
- Siunaa mummoa ja ota vaari vastaan!

Seuraavana päivänä vaari kuoli.
Isä ihmetteli, mistä poika tiesi kuolemasta jo edellisiltana rukousta lukiessaan.

Kului päiviä ja asia ehti unohtua jo isältäkin, kunnes hän kuuli Kallen sanovan iltarukouksensa päätteeksi:
- Siunaa äitiä ja ota isä vastaan!

Nyt isä pelästyi eikä uskaltanut nukahtaakaan seuraavana yönä.
Aamulla hän käveli väsyneenä töihin, auton jätti kotiin kaiken varalta.
Hän varoi autoja, hän käveli seinän vieriä pitkin ja pelkäsi, että joku ampuu hänet.
Hän istui koko päivän toimistohuoneessaan ovi lukittuna eikä käynyt missään edes ruokatunnilla. Töiden jälkeen isä käveli kotiin samoin kuin aamulla, varovasti, ympärilleen pälyillen.

Kotona hän totesi äidille:
- Voi että oli rankka päivä tänään töissä!

Äiti huokaisi:
- Rankkaa se on ollut kotonakin, postinkantaja kuoli tuohon portaisiin.

Pikku-Kalle oli isänsä kanssa katsomassa uimakilpailuja. Kuuluttaja kuulutti, että seuraavana vuorossa on naisten rintauinti. Tällöin Pikku-Kalle kuiskasi isälleen: ”Mitä ihmettä? Eivätkö ne saa käyttää käsiään?”

Koulussa opettaja kysyy oppilailtaan, osaako joku kertoa jonkin tarinan, johon sisältyy elämänopetus?

Pikku-Kalle viittaa ja kertoo:
- Talvisodassa isä joutui yksin salaiseen operaatioon vihollisten linjojen taakse. Hän puki lumipuvun päälleen, otti selkäänsä repullisen käsikranaatteja ja heitti olalleen kaksi konepistoolia. Kapteeni antoi isälle vielä huikan kenttäpullostaan ja niin isä ryömi vihollisen puolelle. Yhtäkkiä joku huomasi hänet ja teki hälytyksen. Isä heitti käsikranaateillaan neljä vihollisen korsua paskaksi, ampui konepistooleillaan 79 ryssää kuoliaaksi, tappoi puukolla 14 ja kuristi pari vihollista vielä paljain käsin. Sitten hän hiihti takaisin omien puolelle yhdeksän vankia mukanaan.

Opettaja kysyy ihmeissään:
- Mikä elämänopetus tähän tarinaan liittyy?

Pikku-Kalle:
- Ettei suomalaiselle kannata vittuilla silloin, kun hän on vähän ottanut!

Pikku Kallen opettaja kutsui Kallen isän luokseen vanhempainiltaan.
– Teidän poikanne on luntannut, opettaja sanoi
– Mistä sinä muka sen tiedät, Kallen isä ärähti
– No kun Kallella ja Liisalla oli täysin samat vastaukset
– Se Liisa siinä on luntannut!
– Ei ole mahdollista
– Kuinka niin?
– Kun Liisalla luki että en tiedä niin Kallella luki en minäkään

Pikku-Kalle söi kotonaan joulupöydässä niin, että riisipuurot ja rusinasopat roiskui lusikasta ja lautaselta pöydälle.

Kallen isä torui poikaansa:
- Olet aikamoinen porsas.

Pikku-Kalle vastasi:
- Eikös porsas ole sian lapsi?

Pikku-Kalle huusi naama punaisena:
- En varmasti syö aamulla kaulapuuroa, en varmasti.

Äiti sanoi:
- Mitä Kalle sitten söisi?

Pikku-Kalle:
- Isi kertoi naapurin sedälle, että miten ihana oli imeä naapurin emäntää. Minäkin haluaisin sitä herkkua imeä.

Pikku-Kalle oli äidinkielen tunnilla, kun opettaja esitti hänelle kysymyksen.

Opettaja:
- Kalle, mikä on sinun lempikirjasi?

Pikku-Kalle:
- Satukirja.

Opettaja:
- Entä mikä on inhokkikirjasi?

Pikku-Kalle:
- Matematiikan kirja. Siinä on aivan liikaa ongelmia!

Pikku-Kallen kansakouluaikoina joskus oli tapana, että luokan perällä oppituntia tarkkaili koulutarkastaja.

Opettaja oli etukäteen valmistellut oppilaat tulevaa tarkastusta varten ja kehottanut lukemaan läksyt erityisen tarkkaan.

Tarkastajan ollessa luokassa opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Kuka särki Jerikon muurit?

Kalle vastasi puolustautuen:
- En minä ainakaan!

Tunnin jälkeen koulutarkastaja ja opettaja keskustelivat.

Opettaja vaivautuneena:
- No, tuo meidän Kalle nyt vain on sellainen...

Koulutarkastaja:
- Voit olla oikeassa, mutta en minäkään oikein usko että Kalle olisi Jerikon muurin särkenyt.

Pikku-Liisa kinasteli naapurin pikku Kallen kanssa ikuisuuskysymyksestä:
- Kummat on parempia, tytöt vai pojat?

Lopulta Kalle laski housunsa alas ja selitti:
- Tää on mulkku ja sulla ei olekaan tällaista kun sä oot tyttö, lällällää...

Pikku Liisan oli myönnettävä että Kalle oli oikeassa ja niinpä hän juoksi itkien äidin luo.

Pian hän kuitenkin palasi Kallen luo leveä hymy kasvoillaan ja tokaisi:
- Äiti sanoi, että mulla onkin housuissa sellainen kapistus, että kun mää kasvan isoksi, niin mää saan sillä niin monta mulkkua kuin ikinä haluan!

Kesken matematiikan tuntia koulun ohi menee paloauto pillit soiden. Kaikki oppilaat ryntäävät ikkunaan katsomaan paloautoa.

Opettaja suuttuu ja huutaa:
- Nyt kaikki heti omalle paikalle tai annan matikasta vitosen todistukseen!

Oppilaat menevät äkkiä omille paikoilleen, paitsi Pikku-Kalle, joka jää nojailemaan ikkunan ääreen.

Opettaja menee Pikku-Kallen luo ja ihmettelee:
- Pikku-Kalle, miksi sinä et mennyt paikallesi?

Pikku-Kalle toteaa:
- No, kun mulla oli matikka nelonen...