


Yhteistyökumppanin mainos:


Äiti lähetti Pikku-Kallen kauppaan ostamaan persiljaa. Matkalla Pikku-Kalle kuitenkin unohti tuotteen nimen, ja niinpä hän kysyi kaupassa myyjältä: ”Onko teillä pyllyheinää?”
Pikku-Kalle tulee kouluun monen päivän lintsaamisen jälkeen. ”Koulussa on käytävä!” opettaja raivoaa kovaäänisesti Kallelle. ”No onhan täällä luokkiakin”, Kalle vastaa.
Koulussa opettaja kysyy oppilailtaan, osaako joku kertoa jonkin tarinan, johon sisältyy elämänopetus?
Pikku-Kalle viittaa ja kertoo:
- Talvisodassa isä joutui yksin salaiseen operaatioon vihollisten linjojen taakse. Hän puki lumipuvun päälleen, otti selkäänsä repullisen käsikranaatteja ja heitti olalleen kaksi konepistoolia. Kapteeni antoi isälle vielä huikan kenttäpullostaan ja niin isä ryömi vihollisen puolelle. Yhtäkkiä joku huomasi hänet ja teki hälytyksen. Isä heitti käsikranaateillaan neljä vihollisen korsua paskaksi, ampui konepistooleillaan 79 ryssää kuoliaaksi, tappoi puukolla 14 ja kuristi pari vihollista vielä paljain käsin. Sitten hän hiihti takaisin omien puolelle yhdeksän vankia mukanaan.
Opettaja kysyy ihmeissään:
- Mikä elämänopetus tähän tarinaan liittyy?
Pikku-Kalle:
- Ettei suomalaiselle kannata vittuilla silloin, kun hän on vähän ottanut!
Koulussa oli uskonnon tunti ja opettaja pyysi oppilaita piirtämään kuvan, mikä liittyy johonkin Raamatun kertomukseen.
Ei mennyt kuin puolituntia ja Pikku-Kalle vei valmiin piirustuksensa opettajalla.
Opettaja katseli piirustusta tovin, kuvassa oli auto jonka sisällä oli kolme ihmistä.
Opettaja pyysi Kallea luokseen ja kysyi, miten tämä piirros liittyi raamatun kertomukseen?
Kalle sanoi, että siinä on enkeli joka ajoi Adamin ja Eevan pois paratiisista!
Kotiin oli tulossa äidille miesvieras. Äiti halusi miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa, mutta poika meinasi olla läsnä jatkuvasti.
Äiti keksi, miten saisi Pikku-Kallen pysymään toisella puolella asuntoa.
Hän ehdotti, että Pikku-Kalle istuisi ikkunan ääressä ja laskisi ohi kulkevia ihmisiä. Kalle saisi vitosen jokaisesta ihmisestä, joka kulkee talon ohitse.
Pikku-Kalle kävi laskemaan ja ihmisiä kulki harvakseltaan:
- Yksi, kaksi, kolme, neljä...
Sitten yhtäkkiä Kalle huusi innostuksesta ääneen:
- Voi vittu, nyt tuli äitille nussiminen kalliiksi, tulee hautajaissaatto!
Pikku-Kalle tulee kouluun tunnin myöhässä. Opettaja kysyy miksi Kalle tuli myöhässä. ”Myöhästyin koska minut ryöstettiin matkalla.” ”No mitä sinulta vietiin?” ”Läksyt.”
Pikku-Kalle oli kyllästynyt elämään vitseissä, joten hän kehitteli ilkeän kostosuunnitelman.
Hän päätti keksiä vitsin, jossa ei ole mitään hauskaa, ja jonka lukija joutuu kuitenkin lukemaan.
Jäit juuri Pikku-Kallen ansaan. Kukas nyt nauraa, hä?!
Koulussa oli terveystietoa ja opettaja kyseli oppilailta mitä lääkkeitä nämä tietävät.
Pikku-Liisa viittasi ja selitti:
- Mummi käyttää nitroja, jos ottaa sydämeen.
Pikku-Risto viittasi ja selitti:
- Voi ottaa aspiriinia jos on pää kipeä.
Opettaja totesi:
- Oikein hyvä! Entäs sinä Kalle?
Pikku-Kalle selitti:
- Viagraa käytetään ripuliin.
Opettaja kauhistui ja tivasi Kallelta:
- Mistä olet moista kuullut!?
Kalle:
- No kun viime yönä kuulin kun äiti sanoi isälle, että tässä on nyt taas tunti yritetty ja tota paskaa ei saa kovaksi sitten millään, joten hanki nyt sitä Viagraa!
Pikku-Kalle sanoo kaverilleen:
- Päiväni ovat luetut.
Kaveri:
- Miten niin?
Pikku-Kalle:
- Isoveljeni löysi minun päiväkirjani.
Pikku-Kalle kuuli surullisia uutisia, että ukki oli kuollut.
Pikku-Kalle kysyi isältään:
- Isä, missä ukki nyt on?
Isä mietti hetken ja vastasi:
- Siellä, minne me kaikki vielä menemme.
Pikku-Kalle:
- Hienoa! Odottaako ukki meitä Linnanmäellä?
Pikku-Kalle oli äidinkielen tunnilla, kun opettaja esitti hänelle kysymyksen.
Opettaja:
- Kalle, mikä on sinun lempikirjasi?
Pikku-Kalle:
- Satukirja.
Opettaja:
- Entä mikä on inhokkikirjasi?
Pikku-Kalle:
- Matematiikan kirja. Siinä on aivan liikaa ongelmia!
Pikku-Kalle meni kouluun mustaksi maalatun kananmunan kanssa ja heitti kananmunan lattialle.
Opettaja kysyy ihmeissään:
- Mitäs tuo oikein oli?
Pikku-Kalle vastaa:
- Mustaksi maalattu kananmuna.








