Pitkät tuomiot vankilassa

Poimintoja aiheesta Vankilavitsit

Ilkka meni tapaamaan Jussia vankilaan, ja kyseli tältä:
- Miksi sinä tänne jouduit?
- Hankin ilmaiseksi kissoja ja myin niitä eteenpäin.
- No eihän se sentään rikollista ole?
- No ei... mutta liimasin niihin lampaanvilloja ja väitin villakoiriksi.

Late tuli vankilassa uskoon.
- Ai kehen?

Vartija:
- Taasko te olette täällä vankilassa? Oleskelunne täällä ei olekaan parantanut teitä.

Vanki:
- Kyllä se niinkin teki, mutta haluan tulla vieläkin paremmaksi.

Pappi meni vankilaan tapaamaan erästä nuorta miestä.

Pappi:
- Papereistasi näen, ettei kukaan ole kahteen vuoteen vieraillut luonasi. Eikö sinulla ole sukulaisia?

Vanki:
- On toki. On minulla äiti ja kymmenen sisarusta.

Pappi:
- Etkö pidä heistä?

Vanki:
- Pidän toki, ja haluaisin mielelläni tavatakin.

Pappi:
- Silloin minä otan yhteyttä perheeseesi. Kenet haluaisit nähdä ensiksi?

Vanki:
- Yrittäkää pikkuveljeä. Hän pääsee kahden vuoden päästä kiven sisästä.

- Miksi te olette joutunut vankilaan?
- Uskoni takia.
- Uskonne takia?!
- Uskoin, että poliisi ei saa minua kiinni.

Miksi vitsien kertominen on kielletty vankiloissa?
- Koska pelätään vankien puhkeavan vapauttavaan nauruun.

Miksi rosvot eivät koskaan rokkaa kotona?
- Koska he käyvät muutenkin keikoilla.

Vuosi 1996 oli Kakolassa tietyssä mielessä ennätyksellinen. Sieltä karkasi vuoden aikana 10237 vankia. Lehtimiehet alkoivat kysellä syitä outoon pakoaaltoon.

Kakolan johtaja selitti:
- Sesonkien ja vankeinhoidon johtokunnan syytä!

Lehtimiehet:
- Miten niin?

Vankilanjohtaja:
- No, kun oli karkausvuosi, useita avoimien ovien päiviä ja vankeinhoidon johtokunta keskitti syksyllä 1995 Kakolaan kaiken vankeinhoitolaitoksen piirissä tapahtuvan pakoputkien valmistuksen.

Mikä on pahinta vankilassa?
- Joutuu olemaan seepran puvussa eikä saa juosta vapaasti savannilla.

Kaksi vankia keskusteli kopissansa:

- Mitä sinä olet oikein tehnyt?
- Varastin laihan lehmän ja sain siitä kolme kuukautta. Entäs sinä?
- Sieppasin kellon erään tyypin taskusta. Tyyppi huomasi sen, ja sain kaksi kuukautta.

Seurasi hetken hiljaisuus...

- Hei! paljonkos kello on? virkkoi lehmävaras.
- Näyttääpä olevan juuri lypsyaika, vastasi toinen.