


Yhteistyökumppanin mainos:


Nainen istui junassa ja pyysi vastapäätä istuvaa matkustajaa nostamaan hänen vasemman jalkansa istuimelle.
Naapuri ajatteli että nainen on jotenkin vammautunut ja auttoi naisen jalan hellästi penkille lepäämään. Avulias naapuri haki naiselle myös lehden, sekä vielä kahviakin, kun niitäkin pyydettiin.
Tuota passaamista jatkui vielä jonkin aikaa, kunnes lopulta naapuri kysyi säälien, mikä naista oikein vaivaa.
Nainen vastasi:
- Minua? Ei mikään, minä olen vihervasemmistolainen.
Li Andersson meni parturiin.
Parturi kysyi:
- Mistäs leikataan?
Andersson vastasi:
- Mistään ei leikata!
Mikä on Suomen huonoin cocktail?
- Sekaisin Marinista
Sanna Marin on kova bilettämään, josta on noussut jo pari kohua.
Tyhmälle kansalle hän esittelee itseään:
- Ettekö te ymmärrä että minä olen ihminen, enkä mikään opetusneuvos nuorisolle.
Mitä yhteistä on poliitikoilla ja krokotiileillä?
- Suuri suu, muttei korvia.
Härmäläinen isä sanoi yli 30-vuotiaalle pojalleen:
- Olis sun jo aika mennä naimisiin.
Poika vastasi:
- Kihloossa ollaan ja naimisiin mennään kahren viikon päästä.
Isä uteli:
- Ja kuka se sun valittusi on?
Poika:
- Naapurin Petteri.
Isä huusi kauhuissaan:
- Ja et perkele mene, se on demari!
Amerikkalainen kertoi suomalaiselle kotimaastaan:
- We have Donald Trump, Bob Hope and Johnny Cash.
Suomalainen kertoi vuorostaan amerikkalaiselle:
- We have Sanna Marin, no hope and no cash.
Puhelin soi…
– Sanna Marin
– Onko pääministerillä?
– En ole enää pääministeri, kuulemiin.
Hetken päästä puhelin soi uudelleen…
– Sanna Marin
– Onko pääministerillä?
– En ole enää pääministeri!
Taas menee hetki ja puhelin soi…
– Sanna Marin
– Onko pääministerillä?
– Kuulkaas nyt! Te olette soittaneet jo useita kertoja. Olen jokaisella kerralla
sanonut etten ole enää pääministeri!
– Ette niin, mutta kun se on niin kiva kuulla uudelleen ja uudelleen!
Kun Sanna Marinilta loppui yökerhossa vauhti, niin hän tarvitsi Uuttavirtaa.
Sanna Marin pääsi Tampereen kaupungin toimistoon kesätöihin. Eräänä aamuna hän seisoi paperinivaska kourassaan onnettoman näköisenä paperisilppurin luona kun eräs työkaveri kulki ohi.
Työkaveri kysyi Sannalta:
- Tarttetko apua?
Sanna:
- Miten tää laite toimii?
Auttavainen kaveri työnsi paperit silppuriin, painoi nappia ja sanoi:
- Se on nääs näin yksinkertaista.
Sanna katsoi laitteen rouskutusta ihmetyksestä ymmällään ja kysyi:
- Upeeta! Kysysin vielä, miten saa noista papereista pomolle kopion?











