Poliitikko puristaa kättäsi

Poimintoja aiheesta Politiikkavitsit

Sanna Marin pääsi Tampereen kaupungin toimistoon kesätöihin. Eräänä aamuna hän seisoi paperinivaska kourassaan onnettoman näköisenä paperisilppurin luona kun eräs työkaveri kulki ohi.

Työkaveri kysyi Sannalta:
- Tarttetko apua?

Sanna:
- Miten tää laite toimii?

Auttavainen kaveri työnsi paperit silppuriin, painoi nappia ja sanoi:
- Se on nääs näin yksinkertaista.

Sanna katsoi laitteen rouskutusta ihmetyksestä ymmällään ja kysyi:
- Upeeta! Kysysin vielä, miten saa noista papereista pomolle kopion?

Mitä eroa on suomalaisella äänestäjällä ja spitaalisella?

- Spitaalista voi vetää nenästä vain yhden kerran.

Mikä on Keinäsen kauppalista?
-Oivariini, Margariini, Ingmariini ja Sannamariini

Marinin vaalilupaus:
- Meillä on aina puhtaat jauhot pussissa.

Mitä eroa on juopolla ja kansanedustajalla?
- Juoposta ei tiedä milloinka se valehtelee.

Kun Sanna Marinilta loppui yökerhossa vauhti, niin hän tarvitsi Uuttavirtaa.

Pääministeri Sipilä oli maaseudulla vihkimässä uutta vanhainkotia.

Paikallinen vaari, entinen aktiivimaalaisliittolainen, pudisteli ministerin kättä ja sanoi:
- Jos minulla olisi valtaa, niin antaisin teille erään asian, joka on hyvin lähellä sydäntäni.

Ministeri myhäili hyvillään:
- Jaa-a... Mikähän se mahtaisi olla?

Vaari:
- Veritulppa.

Timo Soini oli ulkoministeriaikanaan myös viikon työmatkalla Japanissa. Hän oli matkallaan enemmän kuin tyytyväinen.

Hänellä oli huoneena hulppea sviitti jossa hän saattoi rauhassa lepäillä. Häntä ei esimerkiksi vaivattu millään tyhjänpäiväisillä virallisilla tapaamisilla, kokouksilla tai tutustumiskäynneillä eri kohteisiin.

Ruokaa ja upeita aterioita sen sijaan kannettiin hänen eteensä pitkin päivää...

Matkaviikon päättyessä eräs japanilaisista isännistä lähestyi Soinia hienotunteisesti kysyen:

- Milloin mestari on oikein aikeissa otella?

Miksi kutsutaan Martti Ahtisaaren päivittäistä juoksulenkkiä?
- Maratoniksi.

Mikä on poliitikon paradoksi?

- Puolet ammatista on puhumista asioista, joista ei tiedä mitään, ja toinen puoli vaikenemista siitä minkä tietää.