


Mainos:


Herra pääministeri, mitä mieltä olette ydinvoimasta?
- Öö... Se on sähköä.
Marinin vaalilupaus:
- Meillä on aina puhtaat jauhot pussissa.
Toimittaja kysyi Purralta:
- Miksi valtion menoja ei leikata, jos kerran tulot pienenevät?
Purra vastasi närkästyneenä:
- Kuulkaas nyt arvon toimittaja, tämä on politiikkaa, eikä mitään todellista elämää!
Sanna Marin päätti ilmoittaa uusimman periaatekeksintönsä Suomen pelastamiseksi.
Nimeksi tuli Sanna Marinin Periaate eli SMP.
Nyt Marin julistaa että SMP pelastaa Suomen!
Jorma ja Seppo olivat golfaamassa. Jorma ihmetteli, kun Sepon vyöllä keikkui 25-senttinen puinen juna.
Jorma kysyi:
- Mistä sinä tuon olet saanut?
Seppo vastasi:
- Sain sen pullon hengeltäni.
Jorma:
- Juku, onko sinulla pullon henki?
Seppo:
- Jep, tässä se on bägissäni ja otti Lasol-pullon esiin.
Seppo avasi Lasol-pullon, jolloin henki pomppasi esiin.
Henki sanoi:
- Terve sulle. Jos olet isäntäni kaveri,voit toivoa jotain.
Jorma mietti hetken ja pyysi sitten, että kierroksen päätyttyä häntä odottaa viisi Bemaria klubitalon parkkipaikalla.
Toteutuu, sanoi henki ja livahti takaisin pulloon. Jorma koetti pelata loput reiät niin nopeasti kun pystyi ja kiirehti 18. reiän jälkeen parkkipaikalle, jossa Lipponen, Tuomioja, Marin, Halonen ja Heinäluoma seisoivat.
Jorma:
- Mitä hittoa, pyysin viisi Bemaria, enkä viittä enkä viittä demaria.
Seppo vastasi:
- Luuletko sitten, että minä pyysin 25 senttistä junaa?
Mitä eroa on Sanna Marinilla ja missillä kansainvälisillä areenoilla?
- Missi haluaa oman maansa voittavan.
Kalle tuli toiseksi juoksukilpailussa.
Kilpailun järjestäjä onnitteli häntä ja sanoi:
- Toiseen palkintoon kuuluu, että saa kätellä pääministeriä.
Kalle:
- Mieluummin potkaisisin häntä persuuksille!
Kilpailun järjestäjä:
- Pahoittelen, se on ensimmäinen palkinto.
Sanna Marin on kova bilettämään, josta on noussut jo pari kohua.
Tyhmälle kansalle hän esittelee itseään:
- Ettekö te ymmärrä että minä olen ihminen, enkä mikään opetusneuvos nuorisolle.
Sanna Marinin hallituskausi jää historiaan ajanjaksona, jolloin suomalaisia neuvottiin pimeissä ja kylmissä asunnoissaan paskantamaan ämpäriin.
Pääministeri Sipilä vieraili mielisairaalassa. Potilaat seisoivat pitkinä riveinä niiden käytävien varrella, joita myöten pääministeri kulki.
Sipilän ohittaessa potilasta, tämä aina kumarsi ja sanoi:
- Hyvää päivää! Kiitos hyvästä hallituksesta, herra pääministeri!
Ulko-oven vieressä rivin viimeisenä seisova mies kuitenkin vain nyökkäsi ja sanoi:
- Hyvää päivää.
Sipilä pysähtyi miehen eteen ja kysyi:
- Miksi sinä ainoana koko joukosta et kiittänyt hyvästä hallituksesta?
Mies siirteli hieman epävarmasti jalkojaan ja vastasi:
- Minä en ole hullu. Minä olen hoitaja.











