Poliitikon iltarukous

Poimintoja aiheesta Politiikkavitsit

Miltä Suomi tuntuu ilman Marinia?
- Orvolta.

Petteri Orpo tuli vihaisena kotiin ja sanoi vaimolleen:
- Autonkuljettaja saa justiinsa potkut! Olin tänään kaksi kertaa menettää henkeni hänen töppäilyjensä takia.

Vaimo yritti sovitella:
- Kultaseni, antaisit nyt hänelle vielä yhden mahdollisuuden.

Mikä on Annika-vampyyrin pahin painajainen?
- Marinoidut valkosipulinkynnet.

Lapsi kysyi isältä:
- Isä, alkaako kaikki sadut “Olipa kerran...“?

Isä vastasi:
- Ei, toiset alkavat “Jos äänestätte minua, niin lupaan...“

Mitä yhteistä on poliitikoilla ja krokotiileillä?
- Suuri suu, muttei korvia.

Kun Sanna Marinilta loppui yökerhossa vauhti, niin hän tarvitsi Uuttavirtaa.

Pääministeri Sipilä oli maaseudulla vihkimässä uutta vanhainkotia.

Paikallinen vaari, entinen aktiivimaalaisliittolainen, pudisteli ministerin kättä ja sanoi:
- Jos minulla olisi valtaa, niin antaisin teille erään asian, joka on hyvin lähellä sydäntäni.

Ministeri myhäili hyvillään:
- Jaa-a... Mikähän se mahtaisi olla?

Vaari:
- Veritulppa.

Mikä on Suomen huonoin cocktail?
- Sekaisin Marinista

Väyrynen ilmestyi tatskapuotiin ja ilmoitti haluavansa oikeaan otsalohkoonsa tosi ison, monimuotoisen, ruskean tatuoinnin.

Vähän asiaa ihmetellen ajeli tatuoitsia Väyryseltä tukan pois oikealta puolelta otsaa ja alkoi tatuoida siihen ison musteläiskän näköistä länttiä.

Parin tunnin kuluttua tatuointi oli valmis ja hirveän näköinen muodoton läiskä punersi vielä verestäen Väyrysen otsassa.

Kun Paavo kaiveli tiskillä lompsaansa maksaakseen, ei puodin pitäjä malttanut olla kysymättä, oliko Paavolla joku erityinen syy tatuoittaa tuollainen mitään tarkoittamaton läiskä loppuelämäkseen otsaansa.

Tähän Väyrynen vakavana:

- No, olimme taannoin Mihail Gorbatshovin kanssa illallisella keskustelemassa Suomen ja Neuvostoliiton suhteista ja puheenvuoroni jälkeen nousi Gorbatshov kunnioittavasti ylös tuolistaan, naputti omaa ruskeaa läikkäänsä otsassaan ja sanoi:
“...taitaa toveri Väyryseltä puuttua täältä jotain?“

Puhelin soi…

– Sanna Marin
– Onko pääministerillä?
– En ole enää pääministeri, kuulemiin.

Hetken päästä puhelin soi uudelleen…

– Sanna Marin
– Onko pääministerillä?
– En ole enää pääministeri!

Taas menee hetki ja puhelin soi…

– Sanna Marin
– Onko pääministerillä?

– Kuulkaas nyt! Te olette soittaneet jo useita kertoja. Olen jokaisella kerralla
sanonut etten ole enää pääministeri!

– Ette niin, mutta kun se on niin kiva kuulla uudelleen ja uudelleen!