


Yhteistyökumppanin mainos:


Sanna Marin pääsi Tampereen kaupungin toimistoon kesätöihin. Eräänä aamuna hän seisoi paperinivaska kourassaan onnettoman näköisenä paperisilppurin luona kun eräs työkaveri kulki ohi.
Työkaveri kysyi Sannalta:
- Tarttetko apua?
Sanna:
- Miten tää laite toimii?
Auttavainen kaveri työnsi paperit silppuriin, painoi nappia ja sanoi:
- Se on nääs näin yksinkertaista.
Sanna katsoi laitteen rouskutusta ihmetyksestä ymmällään ja kysyi:
- Upeeta! Kysysin vielä, miten saa noista papereista pomolle kopion?
Mitä eroa on mielisairaalalla ja Suomen valtiolla?
- Mielisairaalassa sentään johtoporras on terve.
Mikä ero on sadan metrin juoksulla ja suomalaisella politiikalla?
- Sadan metrin juoksussa sinut hylätään, jos varastat kaksi kertaa.
Mitä eroa on suomalaisella äänestäjällä ja spitaalisella?
- Spitaalista voi vetää nenästä vain yhden kerran.
Vihreä poliitikko saapui taivaan portille. Portilla Pietari vilkaisi saapujaa ja selaili isoa kirjaansa kiivaasti edes takaisin, samalla päätään raapien.
Pietari lopulta totesi:
- Mitäs ihmettä te täällä nyt jo teette, teidän kuolinaikanne ei pitäisi olla vielä lähelläkään.
Poliitikko:
- Katsos kun kävelin iltakävelyllä hiekkarantaa pitkin ja satuin löytämään hiekasta pienen lyhdyn. Pyyhkäisin siitä hieman tomua pois ja sieltä ilmestyi henki. Henki totesi että perinteisesti saat yhden toivomuksen koska vapautit minut lampusta mutta voit toivoa vain asioita jotka hyödyttävät muita kuin itseäsi...
Pietari katsoi poliitikkoa ihmeissään ja odotti kovasti jutun jatkuvan.
Poliitikko jatkoi tarinaansa:
- Mietin sitten siinä hetken ja toivoin että maailmasta katoaisi se asia, joka haittaa eniten Suomen ympäristönsuojelua...
... Ja seuraavaksi huomasinkin olevani taivaan portilla.
Pääministeri Sipilä oli maaseudulla vihkimässä uutta vanhainkotia.
Paikallinen vaari, entinen aktiivimaalaisliittolainen, pudisteli ministerin kättä ja sanoi:
- Jos minulla olisi valtaa, niin antaisin teille erään asian, joka on hyvin lähellä sydäntäni.
Ministeri myhäili hyvillään:
- Jaa-a... Mikähän se mahtaisi olla?
Vaari:
- Veritulppa.
Mikä saa suomalaisen syömään omaa ulostettaan tai juomaan omaa virtsaansa?
- Kun direktiivi määrää.
Kerjäläisryhmä käveli huonokuntoista tietä joka oli erään sillan kohdalla aivan romahduspisteessä ja kerjäläiset alkoivat huutaa apua.
Muuan politiikko käveli ohi ja huusi:
- Teitä ei tueta! Antaa romahtaa vaan.
Mies kuoli ja saapui taivaan portille. Mooses alkoi tarkistamaan miehen elämän tapahtumia taivaallisesta listasta.
- Aijai jai.. täällähän on kaiken laista syntiä, sanoi Mooses
Mies hieman vaikeana kyseli mitä kaikkea sieltä löytyi.
- Noh, täältä näkyy, että on ryypätty ilmasta viinaa, on kusetettu ihmisiä, verojen kanssa kikkailtu ja monia lupauksia on petetty.
Mies huolestui
- Pääsenkö silti taivaaseen?
Mooses vastasi
- Toki, mutta minun täytyy laittaa teidät asumaan muiden kansanedustajien kanssa.
Elettiin aikaa, kun vallassa oli Sorsan lV hallitus, ulkoministerinä oli Paavo Väyrynen ja odotettiin Britannian pääministeri Thatcheria vierailulle Suomeen.
Englanninkielentaito ei ollut Paavon vahvimpia lajeja ja niinpä hän kirjoitti suoraan sanakirjasta paperilapulle sen, mitä piti tervehtiessä sanoa.
Hän harjoitteli lausetta muutaman kerran ja laittoi varmuuden vuoksi lapun hakaneulalla kravattinsa taakse, josta se olisi helppo ottaa, mikäli lause tärkeällä hetkellä unohtuisi.
Sitten Margaret Thatcherin kone laskeutui Helsinki-Vantaalle ja virkaveli Paavo oli vastassa. Silloin tervehtiessä Paavon pahin pelko kävi toteen ja lause unohtui, mitä pitikään sanoa...
Sitten Paavo vilkaisi kravattinsa taakse ja tietysti lappuakaan ei enää ollut. Joten Paavo sanoi sen mitä kravatin takana luki:
- Handmade in Scottland.











