Poliitikot vaihtamassa lamppua

Poimintoja aiheesta Politiikkavitsit

Muut valitsivat jauhon, Sanna marin.

Politiikka on erinomainen ura.
- Kunhan ei vain jää kiinni.

Potilas herää sairaalassa suuren leikkauksen jälkeen.
Lääkäri astuu huoneeseen ja alkaa kertomaan miten leikkaus meni:

- Valitettavasti meidän oli poistettava puolet aivoistasi. Et voi enää palata työhösi autonkuljettajana...

Potilas tuli surulliseksi uutisen kuultuaan.
Lääkäri päätti piristää potilasta ja totesi:

- Mutta voithan toki ilmoittautua vihreiden kansanedustajaehdokkaaksi.

Kerjäläisryhmä käveli huonokuntoista tietä joka oli erään sillan kohdalla aivan romahduspisteessä ja kerjäläiset alkoivat huutaa apua.

Muuan politiikko käveli ohi ja huusi:
- Teitä ei tueta! Antaa romahtaa vaan.

Mitä eroa on hallituksella ja kaljakorilla?
- Hallitus kusettaa enemmän.

Toimittaja:
- Herra pääministeri, mitä teillä on sanottavaa budjetista?

Pääministeri:
- Ei mitään.

Toimittaja:
- Tiedän, mutta tarkoitinkin, miten muotoilette lausuntonne?

Mikä oli Martti Ahtisaaren kissan nimi?
- Mara-katti.

Kun Sanna Marinilta loppui yökerhossa vauhti, niin hän tarvitsi Uuttavirtaa.

Mitä yhteistä on suomalaisilla poliitikoilla ja vauvanvaipoilla?
- Kummatkin pitää vaihtaa säännöllisin väliajoin ja samasta syystä.

Väyrynen ilmestyi tatskapuotiin ja ilmoitti haluavansa oikeaan otsalohkoonsa tosi ison, monimuotoisen, ruskean tatuoinnin.

Vähän asiaa ihmetellen ajeli tatuoitsia Väyryseltä tukan pois oikealta puolelta otsaa ja alkoi tatuoida siihen ison musteläiskän näköistä länttiä.

Parin tunnin kuluttua tatuointi oli valmis ja hirveän näköinen muodoton läiskä punersi vielä verestäen Väyrysen otsassa.

Kun Paavo kaiveli tiskillä lompsaansa maksaakseen, ei puodin pitäjä malttanut olla kysymättä, oliko Paavolla joku erityinen syy tatuoittaa tuollainen mitään tarkoittamaton läiskä loppuelämäkseen otsaansa.

Tähän Väyrynen vakavana:

- No, olimme taannoin Mihail Gorbatshovin kanssa illallisella keskustelemassa Suomen ja Neuvostoliiton suhteista ja puheenvuoroni jälkeen nousi Gorbatshov kunnioittavasti ylös tuolistaan, naputti omaa ruskeaa läikkäänsä otsassaan ja sanoi:
“...taitaa toveri Väyryseltä puuttua täältä jotain?“