Pullon henki lupasi täyttää yhden toiveen

Poimintoja aiheesta Ruotsalaisvitsit

Kuollut, mutta hyväntuoksuinen saari Ruotsissa on Dödö.

Oletko kuullut ruotsalaisesta, jonka kirjasto paloi?
Molemmat kirjat menivät, eikä toista ollut edes vielä väritetty.

Laivan haaksirikossa henkiin jäi kuusi naista ja yksi mies. He onnistuivat pelastautumaan pienelle saarelle.

Aikaa kului, ja naiset alkoivat vaatia mieheltä aina vain lisää lempeä. Koko touhuun jo väsyneenä mies jakoi jokaiselle naiselle oman viikonpäivän. Sunnuntaina hän piti vapaata, kulki onnellisena saarella ja kalasteli.

Eräänä päivänä mies huomasi vähän matkan päässä jonkun uivan saarta kohti. Hän huomasi, että tulija oli mies.

Kun tulokas rantautui, meni mies iloisena tervehtimään tätä. Uusi mies sanoi:
- Hej, jag heter Erik Svensson.

Siihen mies tuumasi:
- Perkele! Siinä meni viimeinenkin vapaapäivä.

Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen joutuivat autiolle saarelle. Saaren heimojohtaja sanoi, että heidän täytyy kerätä kymmenen hedelmää ja tuoda tänne.

Norjalainen toi kymmenen omenaa ja johtaja sanoi:
– Työnnä omenat p*rseeseesi, norjalainen sai tungettua 3 omenaa ja epäonnistui, hänet tapettiin.

Suomalainen toi kymmenen papua ja hänelle koitui sama kohtalo, hän sai tungettua kolme papua ja hänet tapettiin.

Taivaassa norjalainen kysyi suomalaiselta:
– Miten sinä epäonnistuit, vaikka sinulle tehtävä oli helppo?

Suomalainen vastasi:
– Näin ruotsalaisen poimimassa vesimeloneja ja repesin nauramaan.

Kaksi ruotsalaista on metsästämässä. Yhtäkkiä toinen pitää kädellä rintaansa ja lyyhistyy sitten maahan liikkumattomaksi kasaksi.

Toinen hätääntyy ja soittaa hätänumeroon:
-Apua! Ystäväni on kuollut!

Hätäkeskus:
- Rauhoitu. Anna minä autan. Varmistatko ensin, että hän on varmasti kuollut?

Kuuluu askeleiden ääniä... hiljaisuus... ja sitten laukaus!

Ruotsalainen puhuu puhelimeen:
- Nyt on varmistettu. Entä seuraavaksi?

Ruotsalainen hirviporukka kokoontui jahdinaloituspaikalle. Useiden aiempien metsästysonnettomuuksien takia, jokaiselle ajomiehelle laitettiin valkoiset laatat selkään ja rintapuolelle, joihin kirjoitettiin isolla punaisella tussilla teksti:

- Jag är inte en älg.

Mikä tarkoittaa suomeksi “Minä en ole hirvi“.

Jahti alkoi ja noin puolen tunnin päästä kuului yksi laukaus. Sitten onnistuneen kaadon merkiksi, kolme merkkilaukausta.

Porukka kokoontui äkkiä etsimään saalista ja saivat ikäväkseen huomata, että yksi ajomies oli hengettömänä laukauksen osuttua suoraan rintaan.

Hirviporukan johtaja kysyi tiukasti, että kuka porukasta ampui?

Yksi passimiehistä sanoi:
- Minähän se ammuin... Kun tähtäsin, niin ilmeisesti joku risu peitti sen “inte“ sanan ja päätin ampua.

Turkulaiset veljekset Sven ja Åke päättivät tehdä oikein kunnon metsästysreissun Afrikkaan. Matka varattiin ja reissupäivä koitti. Afrikan savanneille saavuttuaan veljekset päättivät hajaantua erikseen paremman saaliin toivossa. Vaikka Turusta olivatkin, sopivat kuitenkin pienenä varokeinona että jos jompikumpi joutuu hätään tai he eivät löydä toisiaan, niin ammutaan ilmaan ja näin toinen voi paikantaa toisen.

No päivä kului poikien etsiessä saalista kumpikin omalla tahollaan. Kun ilta sitten alkoi laskeutua savannin ylle ja julmat pedot heräilivät puskistaan, eivätkä veljekset olleet toisiinsa törmänneet, alkoi Sven hieman hätääntyä ja ampui ilmaan. Odotteli aikansa, mutta kun veikkaa ei näkynyt eikä kuulunut, hän päätti ampua uudestaan ilmaan. Taas kului pitkä tovi, eikä Åkesta havaintoakaan.

Juuri kun Sven oli ampumassa vielä kerran ilmaan, Åke ilmaantui paikalle kuin tyhjästä. Sven huokaisi hartaasti ja sanoi: ”Hyvä että tulit, minulla on enää yksi nuoli jäljellä.”

Miten ruotsalainen väärentää 1 eurosia?
- Raaputtamalla nollan pois kympinsetelistä.

Olipa kerran suomalainen, kuwaitilainen, amerikkalainen.
Amerikkalainen heitti ikkunasta nipun seteleitä ja sanoi ”näitä meillä on tarpeeksi”.
Kuwaitilainen heitti öljytynnyrin ja sanoi ”näitä meillä on tarpeeksi”.
Suomalainen heitti ikkunasta ruotsalaisen ja sanoi ”näitä meillä on tarpeeksi”.

Ruotsalaiset kaverukset Börje ja Håkan olivat metsällä ja huomasivat eksyneensä. He alkoivat jo olla paniikissa.

Börje sanoi:
- Ammutaan ilmaan kolme kertaa, se on yleinen hätäkutsu.

Niin tehtiin ja odotettiin, ja lopulta sama toistettiin tunnin välein, mutta mitään ei tapahtunut...

Alkoi olla jo pimeä ja Håkan tuskastui:
- Kukaan ei tule, ollaan varmaan niin kaukana asutuksesta.

Börje vastasi:
- Niin, ja nuoletkin alkavat olla jo lopussa.