Pullon henki lupasi täyttää yhden toiveen

Poimintoja aiheesta Ruotsalaisvitsit

Laivan haaksirikossa henkiin jäi kuusi naista ja yksi mies. He onnistuivat pelastautumaan pienelle saarelle.

Aikaa kului, ja naiset alkoivat vaatia mieheltä aina vain lisää lempeä. Koko touhuun jo väsyneenä mies jakoi jokaiselle naiselle oman viikonpäivän. Sunnuntaina hän piti vapaata, kulki onnellisena saarella ja kalasteli.

Eräänä päivänä mies huomasi vähän matkan päässä jonkun uivan saarta kohti. Hän huomasi, että tulija oli mies.

Kun tulokas rantautui, meni mies iloisena tervehtimään tätä. Uusi mies sanoi:
- Hej, jag heter Erik Svensson.

Siihen mies tuumasi:
- Perkele! Siinä meni viimeinenkin vapaapäivä.

Kaksi ruotsalaista on metsästämässä. Yhtäkkiä toinen pitää kädellä rintaansa ja lyyhistyy sitten maahan liikkumattomaksi kasaksi.

Toinen hätääntyy ja soittaa hätänumeroon:
-Apua! Ystäväni on kuollut!

Hätäkeskus:
- Rauhoitu. Anna minä autan. Varmistatko ensin, että hän on varmasti kuollut?

Kuuluu askeleiden ääniä... hiljaisuus... ja sitten laukaus!

Ruotsalainen puhuu puhelimeen:
- Nyt on varmistettu. Entä seuraavaksi?

Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen joutuivat autiolle saarelle. Saaren heimojohtaja sanoi, että heidän täytyy kerätä kymmenen hedelmää ja tuoda tänne.

Norjalainen toi kymmenen omenaa ja johtaja sanoi:
– Työnnä omenat p*rseeseesi, norjalainen sai tungettua 3 omenaa ja epäonnistui, hänet tapettiin.

Suomalainen toi kymmenen papua ja hänelle koitui sama kohtalo, hän sai tungettua kolme papua ja hänet tapettiin.

Taivaassa norjalainen kysyi suomalaiselta:
– Miten sinä epäonnistuit, vaikka sinulle tehtävä oli helppo?

Suomalainen vastasi:
– Näin ruotsalaisen poimimassa vesimeloneja ja repesin nauramaan.

Kaksi suomalaista oli Tukholman-risteilyllä. He olivat varanneet oman saunavuoron, mutta jonkun sekaannuksen takia saunaan tuli myös ruotsalainen. Eivät suomalaiset tästä välittäneet, vaan antoivat ruotsalaisen saunoa kanssaan.

Saunassa juttelu kääntyi ammatteihin, eli mitä kukin teki työkseen. Ruotsalainen sanoi olevansa taikuri.

Sitä eivät suomalaiset uskoneet, vaan pyysivät ruotsalaista todistamaan sen.

Ruotsalainen sanoi:
- Noo... selvä, mutta tarvitsen tähän vapaaehtoisen.

Toinen miehistä suostui ja ruotsalainen käski häntä menemään kontalleen lattialle.

Ruotsalainen asettui miehen taakse ja kysyi:
- No niin, tuntuuko sinusta, että takapuolessasi olisi peukalo? 

Mies vastasi:
- Kyllä.

Silloin ruotsalainen otti molemmat kätensä selkänsä takaa, heilutti peukaloitaan ilmassa ja huusi:
- Simsalabim!

Mitä eroa on lehmällä ja ruotsalaisella ?
- Lehmän älykäs katse.

Miten kaksi ruotsalaista poliisia saa sardiinipurkin auki?

- Katsovat toisiansa vähän aikaa ja miettivät kunnes toinen saa älynväläyksen.

Menee sardiinipurkin luokse ja sanoo:
- Här är polis, öppna.

Miksi ruotsalaiset eivät juo kahvia?
- Heidän mielestään kahvin keittäminen on sähkön tuhlausta.

Svantella ja Håkanilla oli sukset menneet perusteellisesti ristiin.

Svante murjotti olohuoneessa kädet puuskassa, kun Håkan pakkasi kassinsa ja valmistautui lähtemään.

Kenkiä sitoessaan Håkanilta pääsi pieni pieru. Svante siihen:

- Turha tässä vaiheessa enää mitään lentosuukkoja lähetellä!

Ruotsalaiset kaverukset Börje ja Håkan olivat metsällä ja huomasivat eksyneensä. He alkoivat jo olla paniikissa.

Börje sanoi:
- Ammutaan ilmaan kolme kertaa, se on yleinen hätäkutsu.

Niin tehtiin ja odotettiin, ja lopulta sama toistettiin tunnin välein, mutta mitään ei tapahtunut...

Alkoi olla jo pimeä ja Håkan tuskastui:
- Kukaan ei tule, ollaan varmaan niin kaukana asutuksesta.

Börje vastasi:
- Niin, ja nuoletkin alkavat olla jo lopussa.

Ruotsalainen hirviporukka kokoontui jahdinaloituspaikalle. Useiden aiempien metsästysonnettomuuksien takia, jokaiselle ajomiehelle laitettiin valkoiset laatat selkään ja rintapuolelle, joihin kirjoitettiin isolla punaisella tussilla teksti:

- Jag är inte en älg.

Mikä tarkoittaa suomeksi “Minä en ole hirvi“.

Jahti alkoi ja noin puolen tunnin päästä kuului yksi laukaus. Sitten onnistuneen kaadon merkiksi, kolme merkkilaukausta.

Porukka kokoontui äkkiä etsimään saalista ja saivat ikäväkseen huomata, että yksi ajomies oli hengettömänä laukauksen osuttua suoraan rintaan.

Hirviporukan johtaja kysyi tiukasti, että kuka porukasta ampui?

Yksi passimiehistä sanoi:
- Minähän se ammuin... Kun tähtäsin, niin ilmeisesti joku risu peitti sen “inte“ sanan ja päätin ampua.