


Yhteistyökumppanin mainos:


Ruotsalainen mies pelastettiin nippa nappa palvasta sängystä.
Palopäällikkö tivasi että mistäköhän tuli oli oikein saanut alkunsa, johon Göran vastasi:
- Mistä minänä tiedän! Peti oli tulessa jo kun menin siihen maate.
Kaksi ruotsalaista on metsästämässä. Yhtäkkiä toinen pitää kädellä rintaansa ja lyyhistyy sitten maahan liikkumattomaksi kasaksi.
Toinen hätääntyy ja soittaa hätänumeroon:
-Apua! Ystäväni on kuollut!
Hätäkeskus:
- Rauhoitu. Anna minä autan. Varmistatko ensin, että hän on varmasti kuollut?
Kuuluu askeleiden ääniä... hiljaisuus... ja sitten laukaus!
Ruotsalainen puhuu puhelimeen:
- Nyt on varmistettu. Entä seuraavaksi?
Kaksi ruotsalaista pinkoi henkensä edestä rataa pitkin junaa karkuun. Juna saavutti saavuttamistaan.
- Juostaan metsään!, sanoi toinen.
- Hölmö! Emmehän pääse junaa pakoon edes tässä, niin miten sitten tuolla ryteikössä!
Ruotsissa on keksitty ikiliikkuja:
- Otetaan paperiarkki ja kirjoitetaan kummallekin puolelle “käännä“.
Miten Ruotsalainen ajattelee rikastuvansa?
- Rakentamalla itselleen Otto-automaatin.
Ruotsalainen hirviporukka kokoontui jahdinaloituspaikalle. Useiden aiempien metsästysonnettomuuksien takia, jokaiselle ajomiehelle laitettiin valkoiset laatat selkään ja rintapuolelle, joihin kirjoitettiin isolla punaisella tussilla teksti:
- Jag är inte en älg.
Mikä tarkoittaa suomeksi “Minä en ole hirvi“.
Jahti alkoi ja noin puolen tunnin päästä kuului yksi laukaus. Sitten onnistuneen kaadon merkiksi, kolme merkkilaukausta.
Porukka kokoontui äkkiä etsimään saalista ja saivat ikäväkseen huomata, että yksi ajomies oli hengettömänä laukauksen osuttua suoraan rintaan.
Hirviporukan johtaja kysyi tiukasti, että kuka porukasta ampui?
Yksi passimiehistä sanoi:
- Minähän se ammuin... Kun tähtäsin, niin ilmeisesti joku risu peitti sen “inte“ sanan ja päätin ampua.
Laivan haaksirikossa henkiin jäi kuusi naista ja yksi mies. He onnistuivat pelastautumaan pienelle saarelle.
Aikaa kului, ja naiset alkoivat vaatia mieheltä aina vain lisää lempeä. Koko touhuun jo väsyneenä mies jakoi jokaiselle naiselle oman viikonpäivän. Sunnuntaina hän piti vapaata, kulki onnellisena saarella ja kalasteli.
Eräänä päivänä mies huomasi vähän matkan päässä jonkun uivan saarta kohti. Hän huomasi, että tulija oli mies.
Kun tulokas rantautui, meni mies iloisena tervehtimään tätä. Uusi mies sanoi:
- Hej, jag heter Erik Svensson.
Siihen mies tuumasi:
- Perkele! Siinä meni viimeinenkin vapaapäivä.
Olipa kerran suomalainen, kuwaitilainen, amerikkalainen.
Amerikkalainen heitti ikkunasta nipun seteleitä ja sanoi ”näitä meillä on tarpeeksi”.
Kuwaitilainen heitti öljytynnyrin ja sanoi ”näitä meillä on tarpeeksi”.
Suomalainen heitti ikkunasta ruotsalaisen ja sanoi ”näitä meillä on tarpeeksi”.
Ruotsalaiset kaverukset Börje ja Håkan olivat metsällä ja huomasivat eksyneensä. He alkoivat jo olla paniikissa.
Börje sanoi:
- Ammutaan ilmaan kolme kertaa, se on yleinen hätäkutsu.
Niin tehtiin ja odotettiin, ja lopulta sama toistettiin tunnin välein, mutta mitään ei tapahtunut...
Alkoi olla jo pimeä ja Håkan tuskastui:
- Kukaan ei tule, ollaan varmaan niin kaukana asutuksesta.
Börje vastasi:
- Niin, ja nuoletkin alkavat olla jo lopussa.
Kalle ja Ville menivät Ruotsissa tietämättään homobaariin.
Vähän ajan kuluttua nuori komea mies tuli pyytämään Kallea parketille.
Kalle uhkasi tätä nyrkillä, jolloin tuli hovimestari paikalle ja selitti Kallelle ravintolan tavat.
Tuon jälkeen Ville kuiskasi jotain hovimestarille.
Hovimestasi sanoi nöyränä:
- Olen pahoillani, talo tarjoaa teille loppuillan korvaukseksi.
Kun hovimestari oli poistunut, kysyi Kalle hämmästyneenä Villeltä:
- Mitä sä sanoit sille?
Ville vastasi:
- Mä sanoin vaan et me ollaan häämatkalla eikä haluta tulla häirityiks.











