


Yhteistyökumppanin mainos:


Vastavihitty pariskunta muutti saman katon alle.
Uskovaisena ihmisenä vaimo ripusti sängyn yläpuolelle taulun, jossa luki:
“Tarvitsen Sinua joka päivä.“
Mies naulasi sen viereen oman kylttinsä:
“Herra, anna minulle voimaa!“
Nainen oli rakastajansa kanssa sängyssä peuhaamassa, kun aviomies saapui kotiin.
Nainen käski rakastajan mennä nurkkaan seisomaan kuin patsas. Pikaisesti nainen valeli rakastajan vauvaöljyllä ja talkilla.
Aviomies saapui makuuhuoneeseen ja kysyi:
- Mikä tuo patsas on?
Nainen vastasi:
- Ostin sen, kun näin Virtasilla samanlaisen.
Mies ei epäillyt kummoisempia ja pariskunta kävi yöpuulle.
Mies kuitenkin heräsi yöllä ja meni jääkaapille, otti sieltä muutaman oluen sekä voileivän ja palasi makuuhuoneeseen, käveli patsaan eteen ja sanoi:
- Ota tästä vähän välipalaa. Seisoin itse Virtasilla kolme päivää enkä saanut edes lasillista vettä.
Mies hinkui sängyssä vaimoltaan sexiä. Mutta vaimo valitti taas jatkuvaan väsymystään ja käänsi miehelleen selkänsä.
Kerran mies sai valittamisesta tarpeekseen ja ilmoitti vaimolleen:
- Nostappa se Barbara sieltä laatikosta sängyn alta ja mene sinä sitten sinne laatikkoon lepäämään.
Mies tuli töistä kotiin.
Vaimo alkoi heti tivaamaan:
- Oletko sinä käynyt maksullisissa?
Mies ihmeissään:
- En ole. Kuinka niin?
Vaimo:
- No täällä on lasku joltain Heleniltä!
Mies meni naisten alusasuja myyvään liikeeseen ja katseli ujostellen ympärilleen.
Myyjäneiti tuli sitten palvelemaan häntä:
- Hyvää päivää, mitähän sitä herralle saisi olla?
Meni vähän aikaa ja mies sai lopulta sanotuksi:
- Vaimolle pitäis hankkia rintaliivit...
Myyjä luetteli eri kuppikokoja, johon mies sanoi:
- En oikein tiedä...
Palvelualtis myyjä tuli miestä puolitiehen vastaan ja kysyi:
- Ovatko vaimonne rinnat greipin kokoiset?
Mies pudisti päätään...
Myyjä kysyi:
- Ovatkos ne omenan kokoiset?
Mies pudisti edelleen päätään...
Myyjä vielä kysyi:
- Onko hänen rintansa kananmunan kokoiset?
Siihen mies vastasi nopeasti:
- Juu, sellaiset paistetut!
Mies on vaimonsa kanssa ravintolassa juhlimassa syntymäpäiviään. Heidän pöytäänsä poikkeaa nuori nainen, suutelee miestä ja häipyy.
Vaimo kysyy hämillään:
- Kukas ihme tuo oli?
Mies sopertaa paniikissa:
- Ai kuka? Ai tuo.. niin.. minun rakastajattareni.
Vaimo huutaa:
- Mitä helvettiä? Porsas! Sika! Nyt tulee kyllä avioero!
Mies vastaa:
- Aiotko tosiaan luopua mahtavasta omakotitalostamme, kauniista merenrantamökistämme, muskeliveneestämme sekä uudesta Mersustamme? Sitäkö sinä todellakin haluat?
Vaimo on hiljaa, murjottaa ja mytistelee lautasliinaa. Kohta heidän naapuripöytäänsä istahtaa vanhahko herrasmies, jonka kaulaan myös kepsahtaa nuori nainen.
Vaimo kysyy:
- Oho! Mitäs tuo nyt on?
Mies:
- Ai tuo? No, siinä on arkkitehti Lindblom. Tuo nainen on hänen rakastajattarensa.
Vaimo:
- Kyllä meidän on kauniimpi!
Anna nyt, mies mankui vuoteessa vaimoltaan.
– “Enkä anna. Sitä säästetään perhejuhlia varten“, sanoi vaimo.
– “Kuule, antaisit nyt. Mulla on niin perskeleen paha olo.“
– “Sen siitä saa, kun sillä lailla ryyppää. Krapula on sinulle ihan oikein.“
– “Anna nyt“, mies jatkoi vonkaamistaan.
– “Minä en enää jaksa sinun kanssasi. Ota sitten, omapa on asiasi.“
Mies ryntäsi riemuissaan jääkaapille, avasi huushollin ainoan samppanjapullon ja kuului valtava pamaus, kun korkki lensi kattoon.
Silloin kuului lastenhuoneesta moittiva ääni:
– “Olisit vaan antanut sille, mutsi. Nyt se meni ja ampui itsensä!“
Mies oli autuaasti unohtanut vaimon syntymäpäivän ja vaimo naama punaisena huutaa pihalla:
- PRKL, jos huomenaamuna autotallin oven edessä ei ole jotain uutta, punaista ja mistä neula nousee 5 sekunnissa nollasta sataan, niin kyyti on kylmää!
Seuraavana aamuna oven edessä oli pieni rusetilla varustettu laatikko, nainen avasi sen ja sisältä löytyi uusi punainen henkilövaaka.
Mies on edelleen kriittisessä tilassa...
Mies ja vaimo riitelivät. Eräänä päivänä vaimo sanoi:
– Olisi kyllä mieluummin pitänyt mennä naimisiin apinan kanssa kuin sinun kanssasi.
Mies lisäsi:
– En usko, että pappi olisi suostunut vihkimään niin läheisiä sukulaisia.
Kirkonmenojen jäläkehen tanssittihin tuvas polokan tahtihin. Haitarit soivat ja viulut vonkuuvat.
Aikansa ku hääpari tanssi, päättivät morsian ja
suluhanen siirtyä kamarin puolelle.
Mutta morsiamen äitee, anoppi, jäi kuuntelemahan oven taakse sitä, mitä kamaris tehtihin.
Kuului vaatteiren kahinaa, puhkumista ja äheltämistä. Yhtäkkiä tuli hilijaasta ..
.. Suluhanen muisti, notta hän oli lymyyttäny täysinääsen pontikkapullon liinavaatekaappihin ja ajatteli, notta hänen täytyy saara rohkaasuryyppy, ennenku hän alakaa tositoimihin.
Suluhanen löysi vihiroon pullon ja huomasi, notta pullo oli perkeles vain puolillahan.
Siihen sulhanen huurahti, notta:
- Voi perkelehen saatana! Täällähän on käyty!
Anoppi oven huusi takaa:
- Ei varmahan oo käyty! Kukaan ei ole siellä käyny! Moomma muute vaa isoo-vittuusta sukua.











