


Mainos:


Pieru on kuin menestys.
Se häiritsee sinua vain silloin, kun se ei ole sinun.
Miten tilataan kemikalion tiskillä suosittu “Brut 33“ miestensarjan tuote?
- Pieraistaan 33 kertaa.
Mikä pääsee housujen läpi tekemättä reikää?
- Pieru!
Pidettiin piereskelyn SM-kisoja. Mitä voittaja teki?
– Tuuletti innokkaasti.
Mieheltä pääsi pieru ruokapöydässä aterioinnin päätteeksi.
- Olipa röyhkeää ruokaa, kun heti reiälle tuppaa!
Naura ja maailma nauraa kanssasi.
Piere ja maailma lakkaa nauramasta.
TV-uutistenlukija, lehtireportteri ja radiotoimittaja päättivät ottaa pierukisan.
He kutsuivat tuomariksi Pierulistiliiton puolueettomat pierujen erityisasiantuntijat.
Päätettiin järjestää saunailta ja jokainen saa pieraista kisapierunsa milloin haluaa.
Kaikki kolme osallistujaa päästelivät pieruja koko illan, mutta kaikki olivat hajuttomia ja äänettömiä tuhnuja.
Pierulistiliiton tuomarit päättivät mitätöidä kilpailun, koska eivät kuulleet eikä haistaneet mitään.
Seuraavanapäivänä kansalaisilta alkoi tulla tuhansia ilmoituksia liiton toimistoon.
Ilmoitusten mukaan TV-uutisissa, lehdessä ja radiossa uutisoidaan pelkkää paskaa.
Tuomarit kokoontuivat ja peruivat kilpailun mitätöimisen ja julistivat tasapelin.
Perhe oli palaamassa Lieksan vaskiviikoilta ja oli kahvilla jossain baarissa.
Isoisä oli juuri syönyt suuren hampurilaisen runsaalla sipulilla, kun häneltä pääsi oikein tuhmansävyinen paukahdus.
- Mikä tuo oli? kysyi nuori tyttö kirkkaalla äänellä.
Hänen veljensä katseli ympärilleen ja sanoi:
- Kuulosti bassotorvelta, mutta haisee aivan isoisältä.
Kolme naista oli hississä ja tuoksuja levisi ilmapiiriin.
Ensimmäinen nainen sanoi:
- Tuoksuni on Chanel Coco Mademoiselle ja maksoi kymmeniä euroja.
Toinen nainen:
- Minun tuoksuni on Guerlain Shalimar ja hiukan edullisempi edellistä.
Kolmannelta naiselta pääsi äänekäs pieru, jonka jälkeen hän totesi:
- Tuoksu on kaalisoppaa lautasellinen ja hinta noin yhden euron.
Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.
Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.
Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa.
Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.
Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.
Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:
- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.
Siihen kauppias vastasi:
- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.











