Ruotsalainen varusmies tauolla

Poimintoja aiheesta Armeijavitsit

Talvisodassa venäläinen armeijakunta oli saapunut Suomen rajalle.

Pimeyden keskeltä metsäisen kukkulan takaa kuului huuto:
- Yksi suomalainen vastaa kymmentä venäläistä!

Venäläinen komentaja lähetti 10 sotilastaan vaientamaan huutelijat.

Kuului tulitusta ja huutoa, ja sen jälkeen täysi hiljaisuus. Yksikään ei palannut.

Jälleen kuului pimeydestä huuto:
- Yksi suomalainen vastaa sataa venäläistä!

Venäläinen komentaja lähetti nyt hermostuneena 100 miestään hyökkäykseen.

Taas kuului  laukauksia, räjähdyksiä ja huutoja, ja taas täysi hiljaisuus. Ketään ei kuulunut  takaisin.

Jälleen kuului huuto pimeydestä:
- Yksi suomalainen vastaa tuhatta venäläistä!

Venäläinen komentaja lähetti raivoissaan 1000 miestään tekemään selvää suomalaisista.

Metsästä kuului taas huutoa, laukauksia ja räjähdyksiä, ja jälleen kerran täysi hiljaisuus...

Nyt kuului metsän pimeydestä huuto:
- Yksi suomalainen vastaa 10 000 venäläistä!

Ennenkuin venäläinen komentaja ehti komentaa 10 000 miestään hyökkäykseen, metsästä ryömi haavoittunut venäläinen sotilas varoittaen:

- Älkää lähettäkö enää enempää miehiä sinne. SE ON ANSA. Niitä suomalaisia on siellä kaksi, eikä vain yhtä!

Päivystävä upseeri oli vimmoissaan kun yksitoista iltalomalle lähtenyttä palasi myöhässä. Luutnantti otti miehet yksitellen puhutteluun ja kysyi syytä.

Ensimmäinen mies aloitti:
- Herra luutnantti, äkillisen lakon vuoksi viimeinen bussi ei kulkenutkaan, joten minun piti ottaa taksi. Puolimatkassa taksi meni kuitenkin rikki, ja niin astelin läheiseen maataloon ja suostuttelin isännän myymään minulle hevosen. Viidentoista kilometrin päässä kasarmilta hevonen kuitenkin äkkiä kuoli, ja niin jouduin tulemaan loppumatkan jalkaisin.

Selitys oli niin mielikuvituksellinen, että luutnantti päästi miehen pelkällä varoituksella. Mutta kun kaikki miehet kertoivat saman tarinan alkoi luutnantti hermostua.

Niinpä hän kysyi viimeiseltä mieheltä:
- Miten te myöhästyitte?

Mies aloitti:
- Herra luutnantti, äkillisen bussilakon sattuessa minun oli turvauduttava taksiin...

Luutnantti karjaisi:
- Nyt riittää! Älkää vain sanoko että auto hajosi!

Mies vastasi:
- Ei, auto ei hajonnut. Mutta kun tiellä lojui niin paljon kuolleita hevosia, matka kesti huomattavasti kauemmin kuin tavallisesti.

Mies ei halunnut armeijaan ja päätti esittää sokeaa lääkärintarkastuksessa.

Lääkäri kehotti:
- Katsokaa tuohon seinätauluun.

Mies kysyi:
- Mihin tauluun?

Lääkäri:
- Istukaa tähän tuoliin.

Mies:
- Mihin tuoliin?

Lääkäri totesi lopulta:
- Teidät on parasta vapauttaa.

Mies päätti sitten juhlia vapautustaan menemällä elokuviin. Lääkäri sattui myös tulemaan samaan esitykseen ja istahti aivan miehen viereen.

Mies pelkäsi huijauksen paljastuvan ja kysyi lääkäriltä:
- Anteeksi neiti, mutta meneekö tämä bussi Lohjalle?

Kaksi sotajermua tapasivat toisia vuosien jälkeen.

Sotajermu kysyi:
- Muistatko vielä, kun sodassa ollessamme ruokaamme sekoitettiin ainetta, joka vähensi haluja?

Toinen vastasi:
- Muistanhan minä.

Sotajermu jatkoi:
- Tiedätkö mitä? Minusta tuntuu, että nyt se alkaa vaikuttaa.

Uudet naisalokkaat olivat tupatarkastuksessa. Yhdeltä alokkaista oli nappi jäänyt takista auki.

Alikersantti kysyy:
- Imettääkö alokas Nieminen?

Naisalokas Nieminen vastaa:
- Kyllä herra alikersantti.

Alikersantti tähän:
- Tämä tullaan tarkistamaaan välittömästi. Muut alokkaat Poistukaa!

Alokas Nönnönöö oli armeijan tulotarkastuksessa. Lääkäri huomasi hänen rinnassaan ison läiskän.

Lääkäri kysyi:
- Mikä tuo on?

Alokas vastasi:
- Syntymämerkki.

Lääkäri:
- Onko se ollut siinä pitkäänkin?

Miehet juttelivat torikahvion pöydässä:
- Minun poika pääsi heti seuraavana viikonloppuna armeijasta lomalle, koska olenhan minä ylilääkäri.

Johon toinen mies vastasi:
- Minunpa poika ei päässyt, koska olen kersantti.

Mitä Ruotsin armeijan miehet tekevät tauoilla?
- Imevät kessua.

Palvelukseen astuneet varusmiehet valittivat kovasta leivästä.

Vanhempi upseeri tuumasi siihen:
- Te nykyajan sällit vain valitatte, talvisodassa tämä leipä olisi ollut herkkua.

Varusmies:
- Mutta tämä leipä oli tuoretta silloin.

Mitkä ovat maailman ohuimmat kirjat?
- Ruotsalaiset sotilassankarit ja Kekkonen: näin hoidan hiuksia.

Mikä on armeijan suosituin suklaapatukka?
- Mars, Mars.

Kaksi ruotsalaista sotilaspartiota oli toisistaan tietämättä tiedustelemassa tiheässä viidakossa.

Yhtäkkiä ne huomasivat toisensa, jolloin ensimmäisen partion johtaja huusi peloissaan:
- Me antaudumme!

Tämän jälkeen toisen partion johtaja puolestaan huusi:
- Me antaudumme!

Ensimmäisen partion johtaja huusi närkästyneenä:
- Me antauduimme ensin!