


Yhteistyökumppanin mainos:


Vasemmistoliiton pitkäaikainen avustaja pyysi Li Anderssonilta palkkiokseen valtion virkaa.
Andersson pahoitteli:
- Juuri nyt ei ole sopivia valtion virkoja avoinna... Mutta, me voimme perustaa komitean tutkimaan, miksei sopivia virkoja ole, ja sinä saat sen komitean puheenjohtajan viran.
Herra pääministeri, mitä mieltä olette ydinvoimasta?
- Öö... Se on sähköä.
Mitä eroa on mielisairaalalla ja Suomen valtiolla?
- Mielisairaalassa sentään johtoporras on terve.
Sanna Marin päätti ilmoittaa uusimman periaatekeksintönsä Suomen pelastamiseksi.
Nimeksi tuli Sanna Marinin Periaate eli SMP.
Nyt Marin julistaa että SMP pelastaa Suomen!
Toimittaja:
- Herra pääministeri, mitä teillä on sanottavaa budjetista?
Pääministeri:
- Ei mitään.
Toimittaja:
- Tiedän, mutta tarkoitinkin, miten muotoilette lausuntonne?
Miksi Sanna Marin tuli pois sillan alta?
- Koska hän kävi hakemassa jauhot Sillanpäältä.
Marinin vaalilupaus:
- Meillä on aina puhtaat jauhot pussissa.
Mikä on poliitikon paradoksi?
- Puolet ammatista on puhumista asioista, joista ei tiedä mitään, ja toinen puoli vaikenemista siitä minkä tietää.
Kerjäläisryhmä käveli huonokuntoista tietä joka oli erään sillan kohdalla aivan romahduspisteessä ja kerjäläiset alkoivat huutaa apua.
Muuan politiikko käveli ohi ja huusi:
- Teitä ei tueta! Antaa romahtaa vaan.
Väyrynen ilmestyi tatskapuotiin ja ilmoitti haluavansa oikeaan otsalohkoonsa tosi ison, monimuotoisen, ruskean tatuoinnin.
Vähän asiaa ihmetellen ajeli tatuoitsia Väyryseltä tukan pois oikealta puolelta otsaa ja alkoi tatuoida siihen ison musteläiskän näköistä länttiä.
Parin tunnin kuluttua tatuointi oli valmis ja hirveän näköinen muodoton läiskä punersi vielä verestäen Väyrysen otsassa.
Kun Paavo kaiveli tiskillä lompsaansa maksaakseen, ei puodin pitäjä malttanut olla kysymättä, oliko Paavolla joku erityinen syy tatuoittaa tuollainen mitään tarkoittamaton läiskä loppuelämäkseen otsaansa.
Tähän Väyrynen vakavana:
- No, olimme taannoin Mihail Gorbatshovin kanssa illallisella keskustelemassa Suomen ja Neuvostoliiton suhteista ja puheenvuoroni jälkeen nousi Gorbatshov kunnioittavasti ylös tuolistaan, naputti omaa ruskeaa läikkäänsä otsassaan ja sanoi:
“...taitaa toveri Väyryseltä puuttua täältä jotain?“








