Sanna Marin vastasi puhelimeen

Poimintoja aiheesta Politiikkavitsit

Vasemmistoliiton pitkäaikainen avustaja pyysi Li Anderssonilta palkkiokseen valtion virkaa.

Andersson pahoitteli:

- Juuri nyt ei ole sopivia valtion virkoja avoinna... Mutta, me voimme perustaa komitean tutkimaan, miksei sopivia virkoja ole, ja sinä saat sen komitean puheenjohtajan viran.

Sanna Marin on kova bilettämään, josta on noussut jo pari kohua.
Tyhmälle kansalle hän esittelee itseään:
- Ettekö te ymmärrä että minä olen ihminen, enkä mikään opetusneuvos nuorisolle.

Vihreä poliitikko saapui taivaan portille. Portilla Pietari vilkaisi saapujaa ja selaili isoa kirjaansa kiivaasti edes takaisin, samalla päätään raapien.

Pietari lopulta totesi: 
- Mitäs ihmettä te täällä nyt jo teette, teidän kuolinaikanne ei pitäisi olla vielä lähelläkään.

Poliitikko:
- Katsos kun kävelin iltakävelyllä hiekkarantaa pitkin ja satuin löytämään hiekasta pienen lyhdyn. Pyyhkäisin siitä hieman tomua pois ja sieltä ilmestyi henki. Henki totesi että perinteisesti saat yhden toivomuksen koska vapautit minut lampusta mutta voit toivoa vain asioita jotka hyödyttävät muita kuin itseäsi...

Pietari katsoi poliitikkoa ihmeissään ja odotti kovasti jutun jatkuvan.

Poliitikko jatkoi tarinaansa:
- Mietin sitten siinä hetken ja toivoin että maailmasta katoaisi se asia, joka haittaa eniten Suomen ympäristönsuojelua...
... Ja seuraavaksi huomasinkin olevani taivaan portilla.

Mikä oli Martti Ahtisaaren kissan nimi?
- Mara-katti.

Poika kysyy isältä:
- Mitä on politiikka?

Isä vastaa:
- No jaa… Politiikassa on viisi ryhmää,
1. Kansa
2. Hallitus
3. Talousvalta
4. Työläisluokka
5. Maan tulevaisuus

Poika hämillään:
- Isä en ymmärrä... voitko selittää?

Isä:
- Ok. Otetaan vaikka meidän kotimme esimerkiksi.
Minä tienaan rahat huusholliimme joten minulla on taloudellinen valta.
Sinun äitisi määrää ja käyttää rahat joten hän on hallitus.
Yhdessä huolehdimme sinun tarpeistasi, sinä olet kansa.
Pikkuveljesi on maan tulevaisuus ja hänen hoitajansa on työläisluokka.
Ymmärsitkö nyt?

Poika mietteliäänä:
- Joten kuten...

Yöllä poika heräsi siihen kun pikkuveli itki…
hän nousi katsomaan ja huomasi että pikku veikalla oli kakat vaipassa.
Hän meni vanhempien makuuhuoneeseen, missä äiti nukku sikeästi eikä herännyt kuiskaukseen. Sitten hän meni lastenhoitajan huoneen ovelle ja näki avaimen reijästä, että isäkin oli siellä.
Kun he eivät vastanneet koputuksiin, poika meni takaisin nukkumaan...

Aamulla poika sanoi isälleen:
- Taidan ymmärtää politiikkaa…

Isä innoissaan:
- Mainiota! Selitähän omin sanoin.

Poika:
- Luulen että se menee näin.
Hallitus nukkuu ja kuorsaa kun taloudellinen valta panee työläisluokkaa perseeseen,
kansaa ei noteerata millään lailla ja maan tulevaisuus on kaulaa myöten paskassa.

Toimittaja kysyi Purralta:
- Miksi valtion menoja ei leikata, jos kerran tulot pienenevät?

Purra vastasi närkästyneenä:
- Kuulkaas nyt arvon toimittaja, tämä on politiikkaa, eikä mitään todellista elämää!

Li Andersson meni parturiin.

Parturi kysyi:
- Mistäs leikataan?

Andersson vastasi:
- Mistään ei leikata!

Pääministeri Sipilä oli maaseudulla vihkimässä uutta vanhainkotia.

Paikallinen vaari, entinen aktiivimaalaisliittolainen, pudisteli ministerin kättä ja sanoi:
- Jos minulla olisi valtaa, niin antaisin teille erään asian, joka on hyvin lähellä sydäntäni.

Ministeri myhäili hyvillään:
- Jaa-a... Mikähän se mahtaisi olla?

Vaari:
- Veritulppa.

Marinin jauhonkatkuisia ja hieman humalluttavia letkautuksia vaalitentissä:

- Urallani on ollut nousuja ja laskuja.

- Minulla on aivan puhtaat jauhot pussissa.

- En ota nokkiini, kovasti....

- Oikeilla jauhoilla tekee aina mieli leipoa piirakkaa ja toisinaan munkkeja.

- Rentoudun imuroimalla vapaa-aikana.

Poliittisten puolueiden ohjelmiin pitäisi saada samanlainen merkintä kuin elintarvikkeisiin:
- Parasta ennen vaaleja.