Yhteistyökumppanin mainos:
Vaimo kysyi eräänä iltana mieheltään:
- Muistatko vielä sen Niemisen Jaskan?
Mies:
- Entisen poikaystäväsi?
Vaimo:
- Niin justiin, tapasin hänet iltapäivällä ja käytiin yhdessä kahvilla.
Mies:
- Jaahas.
Vaimo:
- Jaska oli ihan yhtä kohtelias ja ystävällinen kuin aina ennenkin. Kehui, miten hyvin olen säilynyt. Olen kuulemma ihan samannäköinen kuin kaksikymmentä vuotta sitten.
Mies:
- Eikö hän sanonut mitään sinun läskiperseestäsi?
Vaimo:
- Ei! Ei me mitään sinusta puhuttu.
Kaksi miestä istui ravintolassa.
Toinen katsoi ovelle ja sanoi:
- Voi ei, vaimoni ja rakastajattareni tulivat juuri yhdessä tänne.
Toinen vilkaisi ja sanoi:
- Niin minunkin.
Vaimo valitti miehelleen rintojensa pienuutta.
Mies ehdotti:
- Hiero niitä vessapaperilla.
Vaimo ihmetteli:
- Miten se muka auttaa?
Mies:
- En minä tiedä, mutta perseeseesi se ainakin on tehonnut!
Pikku-Maija kysyi saunassa isältänsä:
- Isi, miksi sulla on iso kikkeli?
Isä sanoi:
- Jos minulla ei olisi isoa kikkeliä, niin äitisi ei olisi kiltti minulle.
– Viina tekee sinut pirun paljon kauniimmaksi, sanoi Pekka vaimolleen.
– Mutta enhän minä ole ottanut viinaa, vaimo ihmetteli.
– Et niin, mutta minä olen.
Emäntä huusi isännälle:
- Minä kyllä lähen tästä talosta!
Isäntä lukee lehteään ja tuumaa rauhallisesti:
- Noo, se on sinun asia.
Emantä poistuu kiukkuisena kammarin puolelle, mutta tulee kotvan kuluttua takaisin ja sanoo jo hieman rauhoittuneena:
- Eiköhän panna tuo piika pois meiltä?
Johon isäntä edelleen rauhallisesti:
- Eipähän tuo tunnu panemalla lähtevä.
Vaimo kysyy mieheltään:
- Mikset halua minua enää?
Mies vastasi:
- Siihen on kaksi syytä.
Vaimo:
- No mitkä?
Mies:
- Sinä ja eräs toinen nainen.
Kirkonmenojen jäläkehen tanssittihin tuvas polokan tahtihin. Haitarit soivat ja viulut vonkuuvat.
Aikansa ku hääpari tanssi, päättivät morsian ja
suluhanen siirtyä kamarin puolelle.
Mutta morsiamen äitee, anoppi, jäi kuuntelemahan oven taakse sitä, mitä kamaris tehtihin.
Kuului vaatteiren kahinaa, puhkumista ja äheltämistä. Yhtäkkiä tuli hilijaasta ..
.. Suluhanen muisti, notta hän oli lymyyttäny täysinääsen pontikkapullon liinavaatekaappihin ja ajatteli, notta hänen täytyy saara rohkaasuryyppy, ennenku hän alakaa tositoimihin.
Suluhanen löysi vihiroon pullon ja huomasi, notta pullo oli perkeles vain puolillahan.
Siihen sulhanen huurahti, notta:
- Voi perkelehen saatana! Täällähän on käyty!
Anoppi oven huusi takaa:
- Ei varmahan oo käyty! Kukaan ei ole siellä käyny! Moomma muute vaa isoo-vittuusta sukua.
Nuori hääpari kirjautui pieneen viehkeään, vanhanajan tunnelmaa henkivään hotelliin hääyötään viettämään.
Sulhanen nosti morsiamen käsivarsilleen aikomuksena nostaa tämän kynnyksen yli ja kantaa tämä häävuoteeseen.
Ikävä kyllä, sulhanen kompastui ja löi nenänsä vuoteen reunaan. Verta suihkusi lakanoille, mutta onneksi se saatiin tyrehdytettyä.
Seuraavana aamuna kun hääpari nautti aamiaista, niin vanhempi pariskunta tuli heitä tervehtimään.
- Olen hotellin johtaja ja tässä on rakas vaimoni. Olemme niin onnellisia ja liikuttuneita siitä, että vielä löytyy nuoria naisia, jotka säästävät neitsyytensä avioliittoon...
Niin näimme veriset lakanat...
Joten hotellin puolesta haluamme tarjota teille häälounaan ilmaiseksi.
Nuori aviopari katsoi toisiaan punastellen mutta hyväksyivät kiitellen lounaan.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, tuo sama pariskunta päätti juhlia hääpäiväänsä tuossa samaisessa hotellissa ja kuinka ollakaan siellä oli vieläkin se sama vanha pari pitämässä paikkaa.
Aamulla kun pariskunta heräsi, nainen tarttui lakanaan ja niisti siihen pitkään ja hartaasti.
Mies ihmetteli vaimonsa puuhia joten nainen selitti:
- Sinä pelastit maineeni silloin kolmekymmentä vuotta sitten, joten nyt on minun vuoroni pelastaa sinun.
Mikko ja Elsa olivat olleet aviossa jo kauan.
Eräänä aamuna Mikko istui kahvipöydässä katsoen ikkunasta ulos ja Elsalleen sanoen:
- Tulee hieno päivä.
Keskustelu ei jatkunut sen pidempään eikä Elsakaan sen kummemmin juttuun kommentoinut.
Seuraavana aamuna, jälleen kahvipöydässä, Mikko katseli pilvettömälle taivaalle ja sanoi:
- Tuleepa kaunis päivä..
Edelleenkään ei keskustelu jatkunut pidemmälle, mutta Elsaa jäi sanonta jotenkin vaivaamaan.
Eipä kuitenkaan kommentoinut Mikon sanomaa millään tavoin.
Kolmantena aamuna kahvipöydässä Mikko katsoi jälleen ulkosalle ja sanoi:
- Tuleepa tosi kaunis päivä, suorastaan ihana.
Tähän Elsa kimmastui ja sanoi:
- Mitä kumman kaunista siellä nyt muka on? Onhan ilma sievä, mutta mitä tuosta joka aamu jankkaat!
Tähän Mikko sanoi kahviaan ryystäen:
- Sinähän kerran sanoit, että joku kaunis päivä minä kyllä tästä lähden.
Jaa VitsienVitsit.fi |
