


Mainos:


Mikko ja Elsa olivat olleet aviossa jo kauan.
Eräänä aamuna Mikko istui kahvipöydässä katsoen ikkunasta ulos ja Elsalleen sanoen:
- Tulee hieno päivä.
Keskustelu ei jatkunut sen pidempään eikä Elsakaan sen kummemmin juttuun kommentoinut.
Seuraavana aamuna, jälleen kahvipöydässä, Mikko katseli pilvettömälle taivaalle ja sanoi:
- Tuleepa kaunis päivä..
Edelleenkään ei keskustelu jatkunut pidemmälle, mutta Elsaa jäi sanonta jotenkin vaivaamaan.
Eipä kuitenkaan kommentoinut Mikon sanomaa millään tavoin.
Kolmantena aamuna kahvipöydässä Mikko katsoi jälleen ulkosalle ja sanoi:
- Tuleepa tosi kaunis päivä, suorastaan ihana.
Tähän Elsa kimmastui ja sanoi:
- Mitä kumman kaunista siellä nyt muka on? Onhan ilma sievä, mutta mitä tuosta joka aamu jankkaat!
Tähän Mikko sanoi kahviaan ryystäen:
- Sinähän kerran sanoit, että joku kaunis päivä minä kyllä tästä lähden.
Muuan maanviljelijä oli niin kiihkeä, että olisi pitkin päivääkin pitänyt saada rakastella.
No, eihän vaimo ollut aina valmis ja sitten mies lähti ulkotöihinsä hieman kiukkuisena.
Sitten sopivat, että kun vaimo näkee miehensä tulevan juoksemalla kohti kotiaan, niin menee valmiiksi riisuuntuneena sängyn päälle.
Yhtenä kesäpäivänä vaimo näkee miehensä juoksevan hirmuista haipakkaa ja valmistautuu toimenpiteeseen.
Mies syöksyy vauhdilla sisään ja kun näkee vaimonsa makuuhuoneessa jalat levällään odottavan toimenpidettä, mies ärähtääkin vihaisena:
- On tämäkin touhua! Emäntä makaa täällä värkki paljaana ja sauna on tulessa!
Marjatta-mummo kertoi tyttärelleen vinkin, miten pitää mies tyytyväisenä:
- Älä yritä tehdä vaikutusta sun mieheen ruoanlaittotaidoilla, miehet syö jopa 3 päivää vanhaa pitsaa. Anna sille sen sijaan persettä, siitä ne miehet tykkää!
Mies toi vaimolle kukkia kotiin.
Vaimo kysyi:
-Pitääkö nyt sitten olla viikko perse pystyssä?
Mies vastasi:
- Ei, kaipa talosta nyt joku maljakko löytyy.
Kirkonmenojen jäläkehen tanssittihin tuvas polokan tahtihin. Haitarit soivat ja viulut vonkuuvat.
Aikansa ku hääpari tanssi, päättivät morsian ja
suluhanen siirtyä kamarin puolelle.
Mutta morsiamen äitee, anoppi, jäi kuuntelemahan oven taakse sitä, mitä kamaris tehtihin.
Kuului vaatteiren kahinaa, puhkumista ja äheltämistä. Yhtäkkiä tuli hilijaasta ..
.. Suluhanen muisti, notta hän oli lymyyttäny täysinääsen pontikkapullon liinavaatekaappihin ja ajatteli, notta hänen täytyy saara rohkaasuryyppy, ennenku hän alakaa tositoimihin.
Suluhanen löysi vihiroon pullon ja huomasi, notta pullo oli perkeles vain puolillahan.
Siihen sulhanen huurahti, notta:
- Voi perkelehen saatana! Täällähän on käyty!
Anoppi oven huusi takaa:
- Ei varmahan oo käyty! Kukaan ei ole siellä käyny! Moomma muute vaa isoo-vittuusta sukua.
Mies ja vaimo riitelivät.
Mies:
- Kuuleppas vaimo, sun paikalle olis kyllä tulijoita. Sitä on vähän niin kun jo kyseltykin!
Vaimo:
- Vai niin! Kuuleppas ukko, sun paikkaas on vähän niin kun jo käyty kokeilemassakin!
Vaimo miehelleen:
- Aina kun näet kadulla kauniin nuoren naisen, unohdat olevasi naimisissa!
Mies huokaa:
- Päin vastoin... Silloin minä sen muistan.
Mies istui vaimonsa kanssa keskustellen niitä näitä ja jutun aiheeksi tuli jossain vaiheessa eutanasia.
Siihen varsin herkkään, elämän ja kuoleman rajamailla liikkuvaan aiheeseen mies totesi vaimolleen:
- “Lupaathan ettet päästä minua sellaiseen vihannesmaiseen tilaan, jossa elämäni on riippuvainen jostain sähköisestä laitteesta ja ravinnontarpeeni tyydytetään nesteillä. Jos näet minun olevan siinä jamassa niin lupaathan kytkeä elintoimintojani ylläpitävät laitteet pois päältä ja lopettaa nesteytyksen.“
Sanomatta mitään vaimo nousi, otti kaukosäätimen ja sulki television, sammutti internetin sekä tietokoneen ja kaatoi kaljan viemäriin...
- Lähdetkö käveleen?
- ...
- ...
- ...
- ...
- Lähde käveleen!
Eläkeläismiehellä seisoi ensimmäistä kertaa moneen vuoteen.
Hän huusi ihmeissään vaimon paikalle:
- Emma! Katsos mikä täällä seistä jököttää!
Vaimo katsoi hetken miehensä jäykkää katua ja tokaisi:
- Nyt kun viimein sait siitä rypyt pois, voisi olla hyvä hetki pestä se!











