


Yhteistyökumppanin mainos:


Aviopari valmistautui nukkumaanmenoon.
Mies toi vaimolle yöpöydälle lasillisen vettä ja Panadolin.
Vaimo:
- Mikä tämä on?
Mies:
- Se on Panadol, sinun päänsärkyysi.
Vaimo:
- Mutta eihän minulla ole päänsärkyä.
Mies:
- Ai, eikö?
Mies istui vaimonsa kanssa keskustellen niitä näitä ja jutun aiheeksi tuli jossain vaiheessa eutanasia.
Siihen varsin herkkään, elämän ja kuoleman rajamailla liikkuvaan aiheeseen mies totesi vaimolleen:
- “Lupaathan ettet päästä minua sellaiseen vihannesmaiseen tilaan, jossa elämäni on riippuvainen jostain sähköisestä laitteesta ja ravinnontarpeeni tyydytetään nesteillä. Jos näet minun olevan siinä jamassa niin lupaathan kytkeä elintoimintojani ylläpitävät laitteet pois päältä ja lopettaa nesteytyksen.“
Sanomatta mitään vaimo nousi, otti kaukosäätimen ja sulki television, sammutti internetin sekä tietokoneen ja kaatoi kaljan viemäriin...
Mies sanoo vaimolleen:
- Olenko koskaan sanonut, että olet hyvä kokki?
Vaimo:
- Ei, et ole.
Mies:
- Ja silti vain jatkat kokkaamista?
Naimisissa oleva mies oli taas kerran vierailemassa “tyttöystävänsä“ luona.
Tyttö kujersi miehelle:
- Voisitko jo vihdoin ajaa tuon partasi pois. Haluaisin niin nähdä kauniit kasvosi.
Mies vastasi:
- En voi ajaa partaani pois. Tiedät hyvin, että vaimoni pitää parrastani.
Tyttö kujersi:
- Pliiiis, ajaisit nyt... Minun mielikseni.
No, mies antoi periksi ja ajoi partansa pois.
Aamuyöllä mies sitten palasi takaisin kotiinsa ja könysi vaimonsa viereen.
Vaimo kääntyi unenpöppörössä miehensä puoleen ja siveli tämän poskea ja huusi:
- Matti! Sinun pitää heti lähteä! Mieheni palaa liikematkaltaan juuri näillä minuuteilla!
Miehen vaimo katsoo TV:stä loputtomasti ruoanvalmistus ohjelmia ja se tympäisee miestä.
Mies toteaa vaimolle ivallisesti:
- Eihän tuosta ole mitään apua ollut...
Vaimo kuittaa:
- Katsothan itsekkin netistä pornoa.
Mitä rohkeus on?
Sitä kun mies tulee humalassa kotiin, vaimo odottaa ovella luudan kanssa vihaisena ja mies kysyy:
– Ootkos siivoamassa vai aiotko lentää kauaskin?
Kirkonmenojen jäläkehen tanssittihin tuvas polokan tahtihin. Haitarit soivat ja viulut vonkuuvat.
Aikansa ku hääpari tanssi, päättivät morsian ja
suluhanen siirtyä kamarin puolelle.
Mutta morsiamen äitee, anoppi, jäi kuuntelemahan oven taakse sitä, mitä kamaris tehtihin.
Kuului vaatteiren kahinaa, puhkumista ja äheltämistä. Yhtäkkiä tuli hilijaasta ..
.. Suluhanen muisti, notta hän oli lymyyttäny täysinääsen pontikkapullon liinavaatekaappihin ja ajatteli, notta hänen täytyy saara rohkaasuryyppy, ennenku hän alakaa tositoimihin.
Suluhanen löysi vihiroon pullon ja huomasi, notta pullo oli perkeles vain puolillahan.
Siihen sulhanen huurahti, notta:
- Voi perkelehen saatana! Täällähän on käyty!
Anoppi oven huusi takaa:
- Ei varmahan oo käyty! Kukaan ei ole siellä käyny! Moomma muute vaa isoo-vittuusta sukua.
Nuori hääpari kirjautui pieneen viehkeään, vanhanajan tunnelmaa henkivään hotelliin hääyötään viettämään.
Sulhanen nosti morsiamen käsivarsilleen aikomuksena nostaa tämän kynnyksen yli ja kantaa tämä häävuoteeseen.
Ikävä kyllä, sulhanen kompastui ja löi nenänsä vuoteen reunaan. Verta suihkusi lakanoille, mutta onneksi se saatiin tyrehdytettyä.
Seuraavana aamuna kun hääpari nautti aamiaista, niin vanhempi pariskunta tuli heitä tervehtimään.
- Olen hotellin johtaja ja tässä on rakas vaimoni. Olemme niin onnellisia ja liikuttuneita siitä, että vielä löytyy nuoria naisia, jotka säästävät neitsyytensä avioliittoon...
Niin näimme veriset lakanat...
Joten hotellin puolesta haluamme tarjota teille häälounaan ilmaiseksi.
Nuori aviopari katsoi toisiaan punastellen mutta hyväksyivät kiitellen lounaan.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, tuo sama pariskunta päätti juhlia hääpäiväänsä tuossa samaisessa hotellissa ja kuinka ollakaan siellä oli vieläkin se sama vanha pari pitämässä paikkaa.
Aamulla kun pariskunta heräsi, nainen tarttui lakanaan ja niisti siihen pitkään ja hartaasti.
Mies ihmetteli vaimonsa puuhia joten nainen selitti:
- Sinä pelastit maineeni silloin kolmekymmentä vuotta sitten, joten nyt on minun vuoroni pelastaa sinun.
Naimisissa oleva mies ajatteli, että hän voisi antaa vaimolleen syntymäpäivälahjaksi
yllätyksen ostamalla hänelle rintaliivit. Hän meni sisään naisten kauppaa melko
peloissaan, mutta myyjätyttö otti komennon auttaessaan häntä.
Väri ja hinta oli nopeasti sovittu, mutta koon kanssa tuli ongelmia.
Myyjä:
- No, herra. Ovatko ne meloonin kokoiset? Kookospähkinän? Greipin? Appelsiinin?
Mies:
- Ei... Ei mitään sellaista.
Myyjä:
- Miettikää nyt herra. Täytyy olla jotain, joka muistuttaa vaimonne povea.
Mies mietti pitkään ja hartaasti ja sitten katsahti myyjään ja sanoi:
- Oletteko koskaan nähneet spanielin korvia?
Miehen vaimo oli sairaalassa synnyttämässä.
Kuinkas ollakaan lapsia tulikin jopa kolme.
Mennessään katsomaan vaimoaan mies leuhki hoitajalle että hänellä se on sellainen pyssy housuissa että kyllä tapahtuu.
Hoitaja totesi tähän:
- Pitäisikö sinun välillä nuohata se, sillä kaikki lapset ovat mustia.











