


Yhteistyökumppanin mainos:


Virtanen avautui Koistiselle pikkutunneilla pubissa:
- On se kumma, kun menen kotiin ja riisun kenkäni, hiivin mahdollisimman äänettömästi ja sujahdan sänkyyn henkeä pidättäen, niin eukko herää siitä huolimatta ja taas alkaa se sama virsi: “Jassoo... Missäs sitä ollaan taas oltu...“
Koistinen katsoo myötätuntoisesti Virtasta ja sanoo:
- Tee niin kuin minäkin. Kolistele sisään mennessäsi oikein kunnolla, niin että eukko hoksaa, että sieltä se tulee. Sitten otat eukkosi kainaloosi ja kuiskaat hänen korvaansa että: “Rakas nukutko jo, mitä jos rakasteltais oikein kunnolla?“ ... Niin takaan että eukkosi nukahtaa siinä samassa ja nukkuu koko yön sikeästi ja hiljaa.
Ontuva mies meni rautatieaseman lipputiskille ja sanoi:
- Kiikkaan edestakaisin.
Lipunmyyjä:
- Kyllä minä sen näen, mutta haluatteko matkustaa johonkin?
Miehellä oli vessahätä eikä hän tiennyt, että junassa oli vessa, joten hän päätti kakata ikkunasta ulos.
Hetken kuluttua konduktööri huusi ulkoa:
- Hei sinä pulleaposkinen mies, jolla on sikari suussa, laita pääsi junan sisäpuolelle!
Matti kysäisi Kallelta:
- Mikäs on maailman ensimmäinen kaupunki?
Kalle vastasi:
- En tiedä...
Matti:
- Loimaa, ensin jumala loi taivaan ja sitten Loimaan.
Mitä verottaja laittaa leivän päälle?
- Alvikinkkua.
Mies oli ensimmäisellä laskuvarjohypyllään koneessa ja valmistautumassa juuri hyppyyn.
Valmentaja antoi viime hetken ohjeita:
- Kun pääset koneesta ulos, lasket hitaasti viiteen ja vedät narusta jolloin varjo avautuu. Muista maahantullessa varautua tärähdykseen.
Mies hyppäsi sitten koneesta ja valmentaja katsoi kauhuissaan kun hyppääjän varjo ei auennut ja mies tippui suoraan maahan!
Kone laskeutui ja valmentaja kiiruhti putoamispaikalle. Kuin ihmeen kaupalla putoamispaikka oli turvesuota ja hyppääjä oli uponnut isoon pehmeään turvekuoppaan.
Valmentaja pääsi kuopan laidalle ja kuuli miehen sanovan kuopan pohjalta:
- ...neljä...
Vuoden 1000 ja risat tienoilla joukko Ruotsissa ryöstöretkellä olleita suomalaisia joutui ruotsalaisten viikinkien vangeiksi.
Kuningas Eerik Verinen tuumi mitä tehdä. Helpointa olisi panna päät poikki tai myydä vangit orjiksi. Kuningas ajatteli kuitenkin, että hän voisi suojata valtakuntaansa suomalaisten rosvoretkiltä kiduttamalla näitä ennenkuulumattoman kauhealla tavalla. Sitten heidät voisi päästää kotiin varoittavina esimerkkeinä.
Kuningas Eerik Verinen kutsui luokseen pääkiduttajansa Orm Kyysilmän määräten tämän suunnittelemaan kaikkia entisiä hirveämmän kidutuslaitteen.
Laite valmistui aikanaan. Siinä oli avanto ja rannalle rakennettu pieni hirsimökki, jossa oli tuliseksi kuumennettu kivikasa ja lautatelineet. Lautatelineillä oli kasa oksakimppuja, jotka oli tuotu lampaille varatusta kerppuvarastosta.
Kidutus alkoi kuningas Eerik Verisen edessä. Suomalaiset pakotettiin riisuutumaan ja ajettiin keihäillä pistellen lautatelineille. Kivikasalle heitettiin vettä, jolloin suomalaiset olivat läkähtyä höyryyn. Savun ja höyryn seassa heidän oli pakko ruoskia toisiaan oksakimpuilla.
Vähän ajan kuluttua suomalaiset ajettiin kuumuudesta avantoon uimaan. Muutamat pakotettiin jopa pyörimään lumessa. Sitten suomalaiset ajettiin taas kuumaan hirsipirttiin ruoskimaan toisiaan ja sieltä jälleen avantoon.
Näin jatkettiin kymmenkunta kertaa. Kun kidutus loppui ja vähissä hengissä olevat suomalaiset lähetettiin uhkausten saattelemina kotiin, kuningas Eerik Verinen otti ranteestaan kultarenkaan, antoi sen Ormille ja sanoi:
- Mainiota työtä! Tätä opetusta suomalaiset eivät tule unohtamaan ainakaan tuhanteen vuoteen!
Maalla elettiin vielä aikaa, kun lehmien keinosiemennys teki vielä tuloaan.
Talossa oli isäntäväen lisäksi tomera vanha piika ja odotettiin seminologin nimistä henkilöä käymään ensimmäistä kertaa.
Navetassa odotti yksi kiimainen lehmä tiinehtymistään. Tilan muut eläimet olivat ulkona laitumillaan.
Piika oli tehnyt kaikki valmistelut seminologia varten. Hän oli putsannut pilttuun, elikon takapään sonnasta ja levitellyt lehmän alle pehkuja.
Sitten tuli auto pihaan ja kohtelias mies tuli salkkuineen navetalle.
Piika sanoi miehelle:
- Päivää, tuossapa on se lehmä. Mie löin tuohon seinään naulan, johon voitte sitten housut heittee. Minä en ilkee moista katella ja lähenkin ulos siksi aikaa.
Miksi Nipa Neumann käveli kaupassa suoraan keksihyllylle?
- Hänellä oli levoton Tuc-himo.
Kaksi melkolailla vaiteliasta maalaisukkoa, tapasivat käydä joskus harvoin toistensa luona kylässä.
Toinen ukoista koputti pitkästä aikaa naapurinsa ovea ja asteli tupaan.
Meni varmaan kolme varttia, kunnes talon isäntä kiikkustuolissa istuen rohkeni kysyä:
- No onkos ulkona kylmä?
Siihen vieras vastasi:
- Mitä nyt pari astetta pakkasta.
Johon isäntä:
- Siitä nyt ei kannata paljon puhua.
Vieras sanoi:
- En minä olis puhunutkaan, jos sinä et olis kysynyt.











