


Yhteistyökumppanin mainos:


Kapteeni:
- Tykkimies Möttönen, saako varusmies nauttia alkoholia palvelusaikana?
Möttöinen:
- Ei saa, herra kapteeni.
Kapteeni:
- Miksi ei?
Möttönen:
- Sitä minäkin ihmettelen, sanoi tykkimies.
Intissä tupakaverilla oli melkoisen pitkä, kookas elin, sellainen haarojen välissä roikkuva letku.
Joskus jäi hänellä kävellessä jopa kantapään alle kivuliaasti.
Lopulta hän vaimonsa kanssa meni kirurgin juttusille:
- Onnistuisiko tuon elimen korjaaminen, kun tosiaan välillä se jää kantapään alle ja sen jälkeen sillä ei kyllä voi tehdä mitään kuukauteen. Vaimokin kärsii jo siitä puutteesta.
Kirurgi vastasi:
- Kyllä voi. Se on yksinkertainen kirurginen toimenpide ja sänkyhommiin pääsee jo viikon sisällä operaatiosta.
Inttikaverin vaimo tähän silmät pyöreänä:
- Viikon päästä! Se on kyllä todella nopeasti. Mutta kai niitä kainalosauvoja on kuitenkin käytettävä pidempään kuin viikon ajan?
Kirurgi:
- Ai kuinka, miksi kainalosauvoja?
Vaimo:
- Noh. Kai te jatkatte noita jalkoja?
Varusmiehen ajama kuorma-auto oli suistunut ojaan.
Skappareita täynnä oleva maastoauto sattui paikalle ja he päättivät yhteistoimin auttaa kuskia saamaan kuormurin takaisin tielle.
3 tunnin ja monen hikipisaran päästä auto olikin jo saatu pois ojasta.
Yksi skappareista kysyi kuskilta:
- Mitä teillä on kuormana?
Kuski vastasi:
- 30 varusmiestä.
Kaksi ruotsalaista sotilaspartiota oli toisistaan tietämättä tiedustelemassa tiheässä viidakossa.
Yhtäkkiä ne huomasivat toisensa, jolloin ensimmäisen partion johtaja huusi peloissaan:
- Me antaudumme!
Tämän jälkeen toisen partion johtaja puolestaan huusi:
- Me antaudumme!
Ensimmäisen partion johtaja huusi närkästyneenä:
- Me antauduimme ensin!
Alokas esittelee itsensä:
- Olen alokas Aalgvist.
Majuri esittelee:
- Olen majuri Muulgvist.
Varuskuntaan saapui asepalvelustaan suorittamaan nuorukainen, jolla oli erikoinen tapa.
Aina nähdessään pöydällä, maassa, roskakorissa tai muualla paperinpalan, hän nosti sen ylös, tutki sitä tarkkaan ja huusi sitten:
- Ei se ole tämä! viskaten paperin menemään.
Touhua jatkui pari viikkoa, eikä alokkaan käytökselle löytynyt mitään järjellistä selitystä. Vaikka toiminta oli harmitonta, oli se kuitenkin sen verran erikoista, että varmuuden vuoksi nuorukainen päätettiin vapauttaa palveluksesta.
Hänen käteensä ojennettiin vapauttamistodistus ja jäätiin odottamaan tuttua huutoa ja sitä, että alokas heittäisi paperin menemään.
Tällä kerralla hän kuitenkin paperin luettuaan huusikin hilpeästi:
- Tämä se on!
Ja sen jälkeen hän taitteli paperin siististi taskuunsa.
Kapteeni karjui:
- Kersantti! Ettekö ole lainkaan lukenut teille annettuja ohjeita?!
Kersantti:
- En lukenut, herra kapteeni.
Kapteeni:
- Miksi hemmetissä ette?!
Kersantti vastasi:
- Siinä päällä luki että ”Salainen”.
Kesken sotaharjoituksen vääpelin takaraivoon kopsahti käpy ja hän pillastui tuosta täysin.
Vääpeli huusi naama punaisena:
- Kuka älykääpiö julkesi heittää minua kävyllä päähän? Joka iikan lomat on peruttu, kunnes syyllinen ilmoittautuu!
Kukaan ei kuitenkaan tunnustanut.
Vääpeli heittäytyi ovelaksi ja hivuttautui alokas Jokisen viereen.
Vääpeli suostutteli:
- Kuulkaahan, alokas. Teitä minä en rankaise, kunhan vain ilmiannatte sen lurjuksen, joka nakkasi minua kävyllä.
Alokas jokinen huusi:
- Se olin minä, herra vääpeli!
Mitä Paul Tibbets sanoi kun tiputti pommin Hiroshimaan?
- Kylä lähtee!
Alokas Nönnönöö oli armeijan tulotarkastuksessa. Lääkäri huomasi hänen rinnassaan ison läiskän.
Lääkäri kysyi:
- Mikä tuo on?
Alokas vastasi:
- Syntymämerkki.
Lääkäri:
- Onko se ollut siinä pitkäänkin?











