


Mainos:


- “Herra vääpeli, voinko vaihtaa kengät?“ kysyi alokas.
- “No mahtuuko niihin villasukka?“ kysyi vääpeli.
- “Mahtuu“, vastasi alokas.
- “Mahtuuko niihin toinen villasukka?“ kysyi vääpeli.
- “Mahtuu“, vastasi alokas.
- “No mitä helvetin vikaa niissä sitten on?“ kysyi kiivastunut vääpeli.
- “No, herra vääpeli, sinne pitäisi mahtua jalkakin“, vastasi alokas.
Varusmiehet valittivat, että heille tarjottu leipä oli kuivunutta ja kovaa.
Kersantti huusi:
- Voi teitä hemmoteltuja lellipoikia! 30-vuotisessa sodassa tuo leipä olisi ollut mitä suurinta herkkua!
Joku vastasi:
- No, silloin se olikin tuoretta!
Ruotsin armeijan oppitunnilla kuultua.
Vääpeli:
- Miten vihollista voi hämätä ?
Alokas:
- Herra vääpeli, esimerkiksi kun panokset loppuvat, niin jatketaan ampumista, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Vääpeli:
- Entä miten estäisitte vihollista käyttämästä maan rautateitä?
Alokas:
- Polttaisin kaikki matkaliput, herra vääpeli.
Kenraali tuli tarkastuskäynnille maastoharjoituksiin ja yhdestä teltasta kuului hirvittävää melua.
Kenraali meni teltalle ja kysyi:
- Saattekos te täällä kiljua heti aamusta?
Teltasta vastattiin:
- Ei herra kenraali, saamme aamulla vain teetä!
Mitä ruotsalaiset sotilaat laulavat armeijassa?
- Nyt loppuu yksinäiset yöt...
Joukkueenjohtaja tenttasi alokasta metsäleirillä:
- Alokas Nönnönnöö, miten toimitte, jos havaitsette öisellä vartiovuorollanne epämääräisen hahmon ryömimässä kohti leiriä?
Alokas:
- Tartun kapteenia rivakalla otteella kainaloista ja autan hänet punkkaansa.
Varuskuntaan saapui asepalvelustaan suorittamaan nuorukainen, jolla oli erikoinen tapa.
Aina nähdessään pöydällä, maassa, roskakorissa tai muualla paperinpalan, hän nosti sen ylös, tutki sitä tarkkaan ja huusi sitten:
- Ei se ole tämä! viskaten paperin menemään.
Touhua jatkui pari viikkoa, eikä alokkaan käytökselle löytynyt mitään järjellistä selitystä. Vaikka toiminta oli harmitonta, oli se kuitenkin sen verran erikoista, että varmuuden vuoksi nuorukainen päätettiin vapauttaa palveluksesta.
Hänen käteensä ojennettiin vapauttamistodistus ja jäätiin odottamaan tuttua huutoa ja sitä, että alokas heittäisi paperin menemään.
Tällä kerralla hän kuitenkin paperin luettuaan huusikin hilpeästi:
- Tämä se on!
Ja sen jälkeen hän taitteli paperin siististi taskuunsa.
Alokkaat oli laitettu marssimaan tahdissa kasarmia ympäri alikersantin johdolla:
- Vasen, vasen, vasen kaks, kol...
Kesken kaiken kuului alokkaan ääni:
- Herra alikersantti, saisinko käyttää välillä myös oikeaa jalkaa.
Kapteeni:
- Tykkimies Möttönen, saako varusmies nauttia alkoholia palvelusaikana?
Möttöinen:
- Ei saa, herra kapteeni.
Kapteeni:
- Miksi ei?
Möttönen:
- Sitä minäkin ihmettelen, sanoi tykkimies.
Armeijan leirillä alokas Möttönen on vartiovuorossa. Alikersantti tulee tarkastamaan vartiopaikkaa.
”Kuka siellä?” huutaa Möttönen.
”Alikersantti Salminen”
”Kuka siellä?” huutaa Möttönen uudestaan.
”ALIKERSANTTI SALMINEN!”
”Kuka siellä?” huutaa Möttönen kolmannen kerran.
”Minähän olen vastannut jo kaksi kertaa! Ettekö tunne ohjesääntöä?” vastaa Alikersantti.
”Tunnen, tunnen. Minun tulee huutaa kolme kertaa kuka siellä ja sitten ampua.” vastaa Möttönen.











