Terveystietoa ja lääketietämystä oppitunnilla

Poimintoja aiheesta Pikku-Kalle vitsit

Pikku-Kalle meni kauppaan. Hän osti sieltä kurkun, kananmunia ja kaksisataa grammaa maksaa. Kaupasta poistuttuaan auto töytäisi Pikku-Kallen kumoon suojatiellä.
Hätääntynyt autoilija säntäsi autostaan ulos, ja kysyi Pikku-Kallelta tämän vointia.

Pikku-Kalle vastasi:
- Kurkku meni poikki, munat meni rikki ja maksa lensi ulos.

Kotiin oli tulossa äidille miesvieras. Äiti halusi miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa, mutta poika meinasi olla läsnä jatkuvasti.

Äiti keksi, miten saisi Pikku-Kallen pysymään toisella puolella asuntoa.
Hän ehdotti, että Pikku-Kalle istuisi ikkunan ääressä ja laskisi ohi kulkevia ihmisiä. Kalle saisi vitosen jokaisesta ihmisestä, joka kulkee talon ohitse.

Pikku-Kalle kävi laskemaan ja ihmisiä kulki harvakseltaan:
- Yksi, kaksi, kolme, neljä...

Sitten yhtäkkiä Kalle huusi innostuksesta ääneen:
- Voi vittu, nyt tuli äitille nussiminen kalliiksi, tulee hautajaissaatto!

Kalle katseli kun biologian opettaja aloitti kokeen matojen kanssa.
Neljä matoa oli laitettu neljään eri purkkiin.

Ensimmäinen mato oli laitettu purkkiin, jossa oli alkoholia.
Toinen mato oli laitettu purkkiin, jossa oli tupakan savua.
Kolmas mato oli purkissa, jossa oli spermaa.
Neljäs mato oli purkissa, jossa oli multaa.

Yhden päivän jälkeen, nämä olivat tulokset...

Ensimmäinen mato alkoholissa: kuollut.
Toinen mato tupakan savussa: kuollut.
Kolmas mato spermassa: kuollut.
Neljäs mato mullassa: elossa!

Opettaja kysyi, mitä voimme oppia tästä?

Kalle nosti äkkiä kätensä ja sanoi:
- Niin kauan kun juot, poltat ja nussit niin sinulla ei ole matoja!

Pikku-Kalle oli jäänyt kiinni tupakan poltosta koulussa. Opettaja soitti Pikku-Kallen isälle ja ilmoitti: ”Teidän lapseltanne on löytynyt Marlboro-aski.” ”Kauheaa!” sanoi isä. ”Yleensä hän polttaa Belmontia!”

Kesken matematiikan tuntia koulun ohi menee paloauto pillit soiden. Kaikki oppilaat ryntäävät ikkunaan katsomaan paloautoa.

Opettaja suuttuu ja huutaa:
- Nyt kaikki heti omalle paikalle tai annan matikasta vitosen todistukseen!

Oppilaat menevät äkkiä omille paikoilleen, paitsi Pikku-Kalle, joka jää nojailemaan ikkunan ääreen.

Opettaja menee Pikku-Kallen luo ja ihmettelee:
- Pikku-Kalle, miksi sinä et mennyt paikallesi?

Pikku-Kalle toteaa:
- No, kun mulla oli matikka nelonen...

Pikku-Kalle oli tanssimassa daamin kanssa ja tokaisi:
- Sinäpä olet todella kaunis.

Neito vastaa:
- Jaa, no susta ei voi sanoa samaa.

Pikku-Kalle:
- Eipä välttämättä, mutta tee niinkuin minä.

Neito:
- No?

Pikku-Kalle:
- Valehtele!

Setä:
- Sedän kirje pitäisi viedä postilaatikkoon, viititkö Kalle viedä sen?

Pikku-Kalle:
- Ok, se sopii.

Setä:
- Mutta tiedätkö, mikä ero on postilaatikolla ja norsun perseellä?

Pikku-Kalle:
- En taida tietää?!

Setä: 
- Taitaakin olla parasta, että vien itse kirjeen laatikkoon...

Pikku-Kallen piti opetella koulutehtävänä kolme uutta sanaa.
Ensimmäinen oli “haista home“, seuraava sana oli “supersankari“ ja kolmas sana oli “jee jee“.

Opettaja kysyi Pikku-Kallelta koulussa:
- Mitkä ovat sinun kolme uutta sanaa?

Pikku Kalle vastasi:
- Haista home.

Opettaja sanoi ihmetellen:
- Mikä oikein luulet olevasi?

Pikku-Kalle jatkoi:
- Supersankari.

Opettaja sanoi nyt hermostuneena:
- No niin, sitten mennään rehtorin puhutteluun!

Pikku-Kalle totesi:
- Jee jee...

Isä kuuli, kun Pikku-Kalle luki iltarukouksen ja lopuksi vielä pyysi:
- Siunaa mummoa ja ota vaari vastaan!

Seuraavana päivänä vaari kuoli.
Isä ihmetteli, mistä poika tiesi kuolemasta jo edellisiltana rukousta lukiessaan.

Kului päiviä ja asia ehti unohtua jo isältäkin, kunnes hän kuuli Kallen sanovan iltarukouksensa päätteeksi:
- Siunaa äitiä ja ota isä vastaan!

Nyt isä pelästyi eikä uskaltanut nukahtaakaan seuraavana yönä.
Aamulla hän käveli väsyneenä töihin, auton jätti kotiin kaiken varalta.
Hän varoi autoja, hän käveli seinän vieriä pitkin ja pelkäsi, että joku ampuu hänet.
Hän istui koko päivän toimistohuoneessaan ovi lukittuna eikä käynyt missään edes ruokatunnilla. Töiden jälkeen isä käveli kotiin samoin kuin aamulla, varovasti, ympärilleen pälyillen.

Kotona hän totesi äidille:
- Voi että oli rankka päivä tänään töissä!

Äiti huokaisi:
- Rankkaa se on ollut kotonakin, postinkantaja kuoli tuohon portaisiin.

Pikku-Kallen kansakouluaikoina joskus oli tapana, että luokan perällä oppituntia tarkkaili koulutarkastaja.

Opettaja oli etukäteen valmistellut oppilaat tulevaa tarkastusta varten ja kehottanut lukemaan läksyt erityisen tarkkaan.

Tarkastajan ollessa luokassa opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Kuka särki Jerikon muurit?

Kalle vastasi puolustautuen:
- En minä ainakaan!

Tunnin jälkeen koulutarkastaja ja opettaja keskustelivat.

Opettaja vaivautuneena:
- No, tuo meidän Kalle nyt vain on sellainen...

Koulutarkastaja:
- Voit olla oikeassa, mutta en minäkään oikein usko että Kalle olisi Jerikon muurin särkenyt.