Vaimolle tupakkaa kioskilta

Poimintoja aiheesta Parisuhdevitsit

Simppa ja Mallu olivat olleet aviossa vasta pari viikkoa.

Simppa halusi lähteä kaupungille oluelle vanhojen kamujen kanssa, ja sanoi Mallulle:
- Kulta, tulen kohta takaisin.

Mallu kysyi:
- Minne olet menossa, armaani?

Simppa vastasi:
- Käyn vain kaljalla, söpöliini.

Mallu sanoi:
- Tahdot siis oluen, rakkaani.

Mallu aukaisi jääkaapin oven ja esitteli suuren valikoiman erilaisia ulkolaisia olutmerkkejä.

Simppa ei tiennyt mitä sanoa, lopulta hän keksi vain lausua:
- Niin, namuseni, mutta baarissa saa sentään näin helteellä jäädytettyjä tuoppeja...

Mallu keskeytti hänet sanomalla:
- Haluat siis jäädytetyn tuopposen, pupuseni?

Mallu otti pakastimesta ison tuopin, joka oli lähes umpijäässä.

Simppa näytti kalpealta ja sopersi:
- Kyyhkyläiseni, mutta baarissa saa niitä herkullisia välipaloja ja mutusteltavia. Tulen ihan pian takaisin, ok?

Mallu vastasi:
- Haluat siis välipaloja ja herkkuja, armaani?

Mallu otti uunista ison pellillisen erilaisia purtavia, kanansiipiä ja porsaakylkiä ja niin edelleen.

Simppa änkytti:
- Mutta oma hunajaiseni, baarissa sentään kuulee ronskia kieltä, äijäin kiroilua ja sen sellaista...

Mallu huusi kovaan ääneen:
- Kaipaatko ronskia kieltä kusipää? Juo tuo vitun kaljasi tuosta helveltin jäädytetystä lasista ja ahda kitusiisi nuo perkeleen naposteltavat, koska olet nyt saatana soikoon naimisissa etkä ole menossa minnekään. Menikö kaaliin, senkin mulkku?!

Mies meni naisten alusasuja myyvään liikeeseen ja katseli ujostellen ympärilleen.

Myyjäneiti tuli sitten palvelemaan häntä:
- Hyvää päivää, mitähän sitä herralle saisi olla?

Meni vähän aikaa ja mies sai lopulta sanotuksi:
- Vaimolle pitäis hankkia rintaliivit...

Myyjä luetteli eri kuppikokoja, johon mies sanoi:
- En oikein tiedä...

Palvelualtis myyjä tuli miestä puolitiehen vastaan ja kysyi:
- Ovatko vaimonne rinnat greipin kokoiset?

Mies pudisti päätään...

Myyjä kysyi:
- Ovatkos ne omenan kokoiset?

Mies pudisti edelleen päätään...

Myyjä vielä kysyi:
- Onko hänen rintansa kananmunan kokoiset?

Siihen mies vastasi nopeasti:
- Juu, sellaiset paistetut!

Mies sanoo vaimolleen:
- Olenko koskaan sanonut, että olet hyvä kokki?

Vaimo:
- Ei, et ole.

Mies:
- Ja silti vain jatkat kokkaamista?

Vaimo miehelleen:
- Aina kun näet kadulla kauniin nuoren naisen, unohdat olevasi naimisissa!

Mies huokaa:
- Päin vastoin... Silloin minä sen muistan.

Anna nyt, mies mankui vuoteessa vaimoltaan.

– “Enkä anna. Sitä säästetään perhejuhlia varten“, sanoi vaimo.

– “Kuule, antaisit nyt. Mulla on niin perskeleen paha olo.“

– “Sen siitä saa, kun sillä lailla ryyppää. Krapula on sinulle ihan oikein.“

– “Anna nyt“, mies jatkoi vonkaamistaan.

– “Minä en enää jaksa sinun kanssasi. Ota sitten, omapa on asiasi.“

Mies ryntäsi riemuissaan jääkaapille, avasi huushollin ainoan samppanjapullon ja kuului valtava pamaus, kun korkki lensi kattoon.
Silloin kuului lastenhuoneesta moittiva ääni:

– “Olisit vaan antanut sille, mutsi. Nyt se meni ja ampui itsensä!“

Vastavihitty pariskunta muutti saman katon alle.

Uskovaisena ihmisenä vaimo ripusti sängyn yläpuolelle taulun, jossa luki:
“Tarvitsen Sinua joka päivä.“

Mies naulasi sen viereen oman kylttinsä:
“Herra, anna minulle voimaa!“

Morsiuspari vietti hääyötään hotellissa. Aamulla partaa ajaessaan mies viilsi leukaansa verta vuotavan haavan, ja kuivasi veren pyyhkeeseen.

Aamiaisella hotellin johtaja tuli ilmoittamaan, että pari sai hotelliyönsä ilmaiseksi.
Kun pari kysyi syytä, johtaja vastasi:
- Minä nähkääs löysin sen pyyhkeen sieltä roskakorista ja olen niin iloinen siitä, että vielä on kunniakkaita tyttöjä, jotka jaksavat odottaa hääyöhön asti.

40 vuotta myöhemmin samanen pariskunta yöpyy uudelleen samassa hotellissa.
Ennen aamiaiselle menoa vaimo ottaa lakanan ja niistää siihen.
Mies kysyy, että miksi noin teit.

Vaimo vastaa:
- 40 vuotta sitten sinä pelastit minun kunniani. Nyt on minun vuoroni pelastaa sinun maineesi!

Pariskunta oli menossa naimisiin. Tuleva aviomies tähdensi tulevalle rouvalle, että hänellä oli tapana pitää aviovuoteen alla laatikkoa, johon vaimo ei saisi milloinkaan katsoa ennen miehensä kuolemaa.

Rakastuneena nainen ilman muuta hyväksyi järjestelyn.

Vuosien vieriessä laatikon salaisuus alkoi kovasti poltella vaimon mieltä ja eräänä päivänä uteliaisuus vei voiton. Hän avasi laatikon ja löysi sieltä kolme tyhjää olutpulloa ja 11,200 euroa rahaa.

Asiaa oli kysyttävä mieheltä ja mies tunnusti puolestaan, että kolme olutpulloa olivat muistutuksena niistä kerroista, jolloin hän oli pettänyt vaimoaan.

Vaimo tuumasi:
- Hmm, sinähän olet paljon matkustellut mies ja sinulla on paljon myös naispuolisia liiketuttavia ja sihteereitä, ei kai tuo kolme pulloa nyt niin paha ole. Entäs ne rahat, mikä niiden tarina on?

Mies:
- Ymmärräthän, se laatikko tuli välillä täyteen ja nuo ovat pullonpalautusrahoja.

Mies kertoi surullisena kaverilleen:

- Riitelimme eilen vaimon kanssa kesälomamatkasta. Minä haluaisin Thaimaahan... Ja hän haluaa tulla mukaan.

Mies istui vaimonsa kanssa keskustellen niitä näitä ja jutun aiheeksi tuli jossain vaiheessa eutanasia.
Siihen varsin herkkään, elämän ja kuoleman rajamailla liikkuvaan aiheeseen mies totesi vaimolleen:

- “Lupaathan ettet päästä minua sellaiseen vihannesmaiseen tilaan, jossa elämäni on riippuvainen jostain sähköisestä laitteesta ja ravinnontarpeeni tyydytetään nesteillä. Jos näet minun olevan siinä jamassa niin lupaathan kytkeä elintoimintojani ylläpitävät laitteet pois päältä ja lopettaa nesteytyksen.“

Sanomatta mitään vaimo nousi, otti kaukosäätimen ja sulki television, sammutti internetin sekä tietokoneen ja kaatoi kaljan viemäriin...