Vaimolle tupakkaa kioskilta

Poimintoja aiheesta Parisuhdevitsit

Eläkeläismiehellä seisoi ensimmäistä kertaa moneen vuoteen.

Hän huusi ihmeissään vaimon paikalle:
- Emma! Katsos mikä täällä seistä jököttää!

Vaimo katsoi hetken miehensä jäykkää katua ja tokaisi:
- Nyt kun viimein sait siitä rypyt pois, voisi olla hyvä hetki pestä se!

Naimisissa oleva mies ajatteli, että hän voisi antaa vaimolleen syntymäpäivälahjaksi
yllätyksen ostamalla hänelle rintaliivit. Hän meni sisään naisten kauppaa melko
peloissaan, mutta myyjätyttö otti komennon auttaessaan häntä.
Väri ja hinta oli nopeasti sovittu, mutta koon kanssa tuli ongelmia.

Myyjä:
- No, herra. Ovatko ne meloonin kokoiset? Kookospähkinän? Greipin? Appelsiinin?

Mies:
- Ei... Ei mitään sellaista.

Myyjä:
- Miettikää nyt herra. Täytyy olla jotain, joka muistuttaa vaimonne povea.

Mies mietti pitkään ja hartaasti ja sitten katsahti myyjään ja sanoi:
- Oletteko koskaan nähneet spanielin korvia?

Mies istui vaimonsa kanssa keskustellen niitä näitä ja jutun aiheeksi tuli jossain vaiheessa eutanasia.
Siihen varsin herkkään, elämän ja kuoleman rajamailla liikkuvaan aiheeseen mies totesi vaimolleen:

- “Lupaathan ettet päästä minua sellaiseen vihannesmaiseen tilaan, jossa elämäni on riippuvainen jostain sähköisestä laitteesta ja ravinnontarpeeni tyydytetään nesteillä. Jos näet minun olevan siinä jamassa niin lupaathan kytkeä elintoimintojani ylläpitävät laitteet pois päältä ja lopettaa nesteytyksen.“

Sanomatta mitään vaimo nousi, otti kaukosäätimen ja sulki television, sammutti internetin sekä tietokoneen ja kaatoi kaljan viemäriin...

– Viina tekee sinut pirun paljon kauniimmaksi, sanoi Pekka vaimolleen.
– Mutta enhän minä ole ottanut viinaa, vaimo ihmetteli.
– Et niin, mutta minä olen.

Mitä rohkeus on?
Sitä kun mies tulee humalassa kotiin, vaimo odottaa ovella luudan kanssa vihaisena ja mies kysyy:
– Ootkos siivoamassa vai aiotko lentää kauaskin?

Nainen avautuu luontaistuotekaupan myyjälle intiimistä ongelmastaan:

- Mieheni ei ole enää pitkään aikaan osoittanut minkäänlaista seksuaalista kiinnostusta minua kohtaan. Emme ole harrastaneet seksiä enää moneen kuukauteen...

Luontaistuotemyyjä kaivaa tiskin alta oudon jauhepussin ja kuiskaa:

- Tämä tuli meille juuri. Se on tehty eräästä Amazonin alueen kasvista, jota paikalliset alkuasukkaat käyttävät voimallisena afrodisiakkina. Se on aivan uusi tuote. Ripottelet vain tätä jauhetta miehesi ruokaan niin voi hyvinkin olla, että peitto alkaa taas heilua.

Rouva ostaa pussin ja ennen lähtöä kauppias pyytää, että jos rouva voisi myöhemmin poiketa kaupassa ja kertoa sitten miten jauhe on toiminut. Koska kyseessä on myyjällekin outo ja uusi tuote, josta ei löydy vielä käyttäjäkokemuksia eikä tietoa oikein mistään.

Rouva palaa iloisena kauppaan jo seuraavana päivänä.

- Ripottelin jauhetta mieheni ruokaan, kuten neuvoitte. Hetken syötyämme, hän äkkiä paiskasi pöydältä astiat lattialle, repi kaikki vaatteeni pois samalla röhkien ja ulvoen kuin eläin. Sitten hän kaatoi minut pöydälle ja aloitti villin, eläimellisen aktin... Olin aluksi hiukan shokissa!

Myyjä päivittelee:

- Herravarjele! Olen syvästi pahoillani rouva. En tiennytkään, että tuote olisi niin vahvaa ja toimisi niin nopeasti.

Rouva sirkuttelee:

- Voi ei se mitään. Se oli oikeastaan aika elähdyttävä kokemus! ...tosin siihen ravintolaan meillä ei enää ole asiaa.

Nuori hääpari kirjautui pieneen viehkeään, vanhanajan tunnelmaa henkivään hotelliin hääyötään viettämään.

Sulhanen nosti morsiamen käsivarsilleen aikomuksena nostaa tämän kynnyksen yli ja kantaa tämä häävuoteeseen.
Ikävä kyllä, sulhanen kompastui ja löi nenänsä vuoteen reunaan. Verta suihkusi lakanoille, mutta onneksi se saatiin tyrehdytettyä.

Seuraavana aamuna kun hääpari nautti aamiaista, niin vanhempi pariskunta tuli heitä tervehtimään.

- Olen hotellin johtaja ja tässä on rakas vaimoni. Olemme niin onnellisia ja liikuttuneita siitä, että vielä löytyy nuoria naisia, jotka säästävät neitsyytensä avioliittoon...
Niin näimme veriset lakanat...
Joten hotellin puolesta haluamme tarjota teille häälounaan ilmaiseksi.

Nuori aviopari katsoi toisiaan punastellen mutta hyväksyivät kiitellen lounaan.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, tuo sama pariskunta päätti juhlia hääpäiväänsä tuossa samaisessa hotellissa ja kuinka ollakaan siellä oli vieläkin se sama vanha pari pitämässä paikkaa.

Aamulla kun pariskunta heräsi, nainen tarttui lakanaan ja niisti siihen pitkään ja hartaasti.

Mies ihmetteli vaimonsa puuhia joten nainen selitti:
- Sinä pelastit maineeni silloin kolmekymmentä vuotta sitten, joten nyt on minun vuoroni pelastaa sinun.

Mies tuli töistä kotiin.

Vaimo alkoi heti tivaamaan:
- Oletko sinä käynyt maksullisissa?

Mies ihmeissään:
- En ole. Kuinka niin?

Vaimo:
- No täällä on lasku joltain Heleniltä!

Vaimo mesosi, että naiset muka pystyvät miehiä paremmin tekemään asioita samanaikaisesti.
Mies sanoi, että rauhoitu, istu alas ja ole hiljaa.
Näistä kolmesta häneltä ei onnistunut yksikään.

Kirkonmenojen jäläkehen tanssittihin tuvas polokan tahtihin. Haitarit soivat ja viulut vonkuuvat.

Aikansa ku hääpari tanssi, päättivät morsian ja
suluhanen siirtyä kamarin puolelle.

Mutta morsiamen äitee, anoppi, jäi kuuntelemahan oven taakse sitä, mitä kamaris tehtihin.

Kuului vaatteiren kahinaa, puhkumista ja äheltämistä. Yhtäkkiä tuli hilijaasta ..

.. Suluhanen muisti, notta hän oli lymyyttäny täysinääsen pontikkapullon liinavaatekaappihin ja ajatteli, notta hänen täytyy saara rohkaasuryyppy, ennenku hän alakaa tositoimihin.

Suluhanen löysi vihiroon pullon ja huomasi, notta pullo oli perkeles vain puolillahan.

Siihen sulhanen huurahti, notta:
- Voi perkelehen saatana! Täällähän on käyty!

Anoppi oven huusi takaa:
- Ei varmahan oo käyty! Kukaan ei ole siellä käyny! Moomma muute vaa isoo-vittuusta sukua.