Vaimolle tupakkaa kioskilta

Poimintoja aiheesta Parisuhdevitsit

Vaimo kysyi eräänä iltana mieheltään:
- Muistatko vielä sen Niemisen Jaskan?

Mies:
- Entisen poikaystäväsi?

Vaimo:
- Niin justiin, tapasin hänet iltapäivällä ja käytiin yhdessä kahvilla.

Mies:
- Jaahas.

Vaimo:
- Jaska oli ihan yhtä kohtelias ja ystävällinen kuin aina ennenkin. Kehui, miten hyvin olen säilynyt. Olen kuulemma ihan samannäköinen kuin kaksikymmentä vuotta sitten.

Mies:
- Eikö hän sanonut mitään sinun läskiperseestäsi?

Vaimo:
- Ei! Ei me mitään sinusta puhuttu.

Eläkeläismiehellä seisoi ensimmäistä kertaa moneen vuoteen.

Hän huusi ihmeissään vaimon paikalle:
- Emma! Katsos mikä täällä seistä jököttää!

Vaimo katsoi hetken miehensä jäykkää katua ja tokaisi:
- Nyt kun viimein sait siitä rypyt pois, voisi olla hyvä hetki pestä se!

En ole koskaan ymmärtänyt miksi naiset rakastavat kissoja.

Kissat ovat itsenäisiä, ne eivät kuuntele, ne eivät tule sisään kun niitä kutsutaan.
Ne haluavat olla koko yön ulkona, ja kun ne sitten tulevat kotiin, niin ne haluavat olla yksin, syödä ja nukkua.

Toisin sanoen:
kaikkia näitä ominaisuuksia joita nainen rakastaa kissassaan, hän vihaa miehissä!
Miksi, voi miksi meitä näin sorretaan.

Mitä nainen sanoi, kun katsoi miehensä alapäätä?
- Pussikoot pienenevät vuosi vuodelta.

Mies sanoo vaimolleen:
- Olenko koskaan sanonut, että olet hyvä kokki?

Vaimo:
- Ei, et ole.

Mies:
- Ja silti vain jatkat kokkaamista?

Muuan maanviljelijä oli niin kiihkeä, että olisi pitkin päivääkin pitänyt saada rakastella.
No, eihän vaimo ollut aina valmis ja sitten mies lähti ulkotöihinsä hieman kiukkuisena.

Sitten sopivat, että kun vaimo näkee miehensä tulevan juoksemalla kohti kotiaan, niin menee valmiiksi riisuuntuneena sängyn päälle.

Yhtenä kesäpäivänä vaimo näkee miehensä juoksevan hirmuista haipakkaa ja valmistautuu toimenpiteeseen.
Mies syöksyy vauhdilla sisään ja kun näkee vaimonsa makuuhuoneessa jalat levällään odottavan toimenpidettä, mies ärähtääkin vihaisena:
- On tämäkin touhua! Emäntä makaa täällä värkki paljaana ja sauna on tulessa!

Emäntä huusi isännälle:
- Minä kyllä lähen tästä talosta!

Isäntä lukee lehteään ja tuumaa rauhallisesti:
- Noo, se on sinun asia.

Emantä poistuu kiukkuisena kammarin puolelle, mutta tulee kotvan kuluttua takaisin ja sanoo jo hieman rauhoittuneena:
- Eiköhän panna tuo piika pois meiltä?

Johon isäntä edelleen rauhallisesti:
- Eipähän tuo tunnu panemalla lähtevä.

Kirkonmenojen jäläkehen tanssittihin tuvas polokan tahtihin. Haitarit soivat ja viulut vonkuuvat.

Aikansa ku hääpari tanssi, päättivät morsian ja
suluhanen siirtyä kamarin puolelle.

Mutta morsiamen äitee, anoppi, jäi kuuntelemahan oven taakse sitä, mitä kamaris tehtihin.

Kuului vaatteiren kahinaa, puhkumista ja äheltämistä. Yhtäkkiä tuli hilijaasta ..

.. Suluhanen muisti, notta hän oli lymyyttäny täysinääsen pontikkapullon liinavaatekaappihin ja ajatteli, notta hänen täytyy saara rohkaasuryyppy, ennenku hän alakaa tositoimihin.

Suluhanen löysi vihiroon pullon ja huomasi, notta pullo oli perkeles vain puolillahan.

Siihen sulhanen huurahti, notta:
- Voi perkelehen saatana! Täällähän on käyty!

Anoppi oven huusi takaa:
- Ei varmahan oo käyty! Kukaan ei ole siellä käyny! Moomma muute vaa isoo-vittuusta sukua.

Mies istui vaimonsa kanssa keskustellen niitä näitä ja jutun aiheeksi tuli jossain vaiheessa eutanasia.
Siihen varsin herkkään, elämän ja kuoleman rajamailla liikkuvaan aiheeseen mies totesi vaimolleen:

- “Lupaathan ettet päästä minua sellaiseen vihannesmaiseen tilaan, jossa elämäni on riippuvainen jostain sähköisestä laitteesta ja ravinnontarpeeni tyydytetään nesteillä. Jos näet minun olevan siinä jamassa niin lupaathan kytkeä elintoimintojani ylläpitävät laitteet pois päältä ja lopettaa nesteytyksen.“

Sanomatta mitään vaimo nousi, otti kaukosäätimen ja sulki television, sammutti internetin sekä tietokoneen ja kaatoi kaljan viemäriin...

Nuori hääpari kirjautui pieneen viehkeään, vanhanajan tunnelmaa henkivään hotelliin hääyötään viettämään.

Sulhanen nosti morsiamen käsivarsilleen aikomuksena nostaa tämän kynnyksen yli ja kantaa tämä häävuoteeseen.
Ikävä kyllä, sulhanen kompastui ja löi nenänsä vuoteen reunaan. Verta suihkusi lakanoille, mutta onneksi se saatiin tyrehdytettyä.

Seuraavana aamuna kun hääpari nautti aamiaista, niin vanhempi pariskunta tuli heitä tervehtimään.

- Olen hotellin johtaja ja tässä on rakas vaimoni. Olemme niin onnellisia ja liikuttuneita siitä, että vielä löytyy nuoria naisia, jotka säästävät neitsyytensä avioliittoon...
Niin näimme veriset lakanat...
Joten hotellin puolesta haluamme tarjota teille häälounaan ilmaiseksi.

Nuori aviopari katsoi toisiaan punastellen mutta hyväksyivät kiitellen lounaan.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, tuo sama pariskunta päätti juhlia hääpäiväänsä tuossa samaisessa hotellissa ja kuinka ollakaan siellä oli vieläkin se sama vanha pari pitämässä paikkaa.

Aamulla kun pariskunta heräsi, nainen tarttui lakanaan ja niisti siihen pitkään ja hartaasti.

Mies ihmetteli vaimonsa puuhia joten nainen selitti:
- Sinä pelastit maineeni silloin kolmekymmentä vuotta sitten, joten nyt on minun vuoroni pelastaa sinun.