Valtteri Filppula pieraisi

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Miksi pieru söi chilin?
- Koska se halusi haista.

Pidettiin piereskelyn SM-kisoja. Mitä voittaja teki?
– Tuuletti innokkaasti.

Miksi hississä ei kannata päästää pierua?
- Koska tunnelma nousee muutenkin kerros kerrokselta.

Jos aivastat ja pieraiset samanaikaisesti, kehosi ottaa kuvakaappauksen.

Miksi on huono idea pieraista kirkossa?
Koska sinun täytyy istua omassa penkissäsi.

Manu ja Aatu olivat leikkipuistossa, kun Manu päätti hieman ärsyttää kaveriaan.

Manu:
- Haista pieru!

Aatu:
- Pakkohan se on haistaa, kun tuulee suoraan sieltä päin.

Manu:
- Enhän minä edes pieraissut!

Aatu:
- Ei sinun tarvitsekaan. Sun paskaverkkareita ei pestä koskaan. Niissä taitavat olla vielä viimevuotisetkin hajut tallella!

Mitä tapahtuisi jos olisit Uranuksen ytimessä ja planeetta päästäisi pierun?

- Lentäisit seuraavaan aurinkokuntaan!

Pieru on kuin menestys.
Se häiritsee sinua vain silloin, kun se ei ole sinun.

TV-uutistenlukija, lehtireportteri ja radiotoimittaja päättivät ottaa pierukisan.

He kutsuivat tuomariksi Pierulistiliiton puolueettomat pierujen erityisasiantuntijat.

Päätettiin järjestää saunailta ja jokainen saa pieraista kisapierunsa milloin haluaa.

Kaikki kolme osallistujaa päästelivät pieruja koko illan, mutta kaikki olivat hajuttomia ja äänettömiä tuhnuja.

Pierulistiliiton tuomarit päättivät mitätöidä kilpailun, koska eivät kuulleet eikä haistaneet mitään.

Seuraavanapäivänä kansalaisilta alkoi tulla tuhansia ilmoituksia liiton toimistoon.
Ilmoitusten mukaan TV-uutisissa, lehdessä ja radiossa uutisoidaan pelkkää paskaa.

Tuomarit kokoontuivat ja peruivat kilpailun mitätöimisen ja julistivat tasapelin.

De var kucku de, sanoi käki, kun pierun päästi.

Kuulitko sokeasta ja sydänsärkyisestä skunkista?
Hän rakastui pieruun.

Pekka oli markkinoilla myymässä perunoita, kun häneltä äkkiä pääsi valtava pieru. Kaikki markkinoillaolijat räjähtivät nauramaan. Pekka palasi kotiin häpeissään. Häntä hävetti niin kauheasti, että hän lähti kotikaupungistaan ja kierteli ympäri maailmaa vuosikaudet. Viimein hän uskaltautui palaamaan kotikaupunkiinsa luulleen häpeällisen tapahtuman jo unohtuneen. Kotikaupunki oli muuttunut. Taloja oli purettu ja uusia oli rakennettu. Markkina-aluekin oli aivan erinäköinen. Sen reunaan oli ilmestynyt uusi rakennus. Pekka rohkaisi itsensä ja kysyi eräältä mieheltä:
– Milloin tuo talo on rakennettu?
– On siitä jo aikaa. Se rakennettiin kuusi vuotta, kaksi kuukautta ja kahdeksan päivää sen jälkeen, kun Pekka pieraisi markkinoilla.