Vanhapiika pääsi naimisiin

Poimintoja aiheesta Härskit vitsit

Olli tapasi ravintolan iltapäivätansseissa Saaran, ja koska he viihtyivät hyvin toistensa seurassa lähdettiin lopulta Saaran kotiin tekemään lähempää tuttavuutta.

Saara oli kyllä naimisissa, mutta kertoi miehensä olevan matkoilla.

Tunnelma oli jo hyvin tiivis ja vaatteet molemmilta vähissä, kun Saara äkkiä hätkähti ja jäi kuuntelemaan.

Saara sanoi hädissään:
- Hei, tuo on auton ääni... Minä tunnen sen. Mieheni on palannut! Voi taivas, nyt et enää pääse lähtemään niin ettei hän näe sinua. Pue äkkiä päällesi, mene keittiöön ja ota esiliina eteesi ja rupea tiskaamaan, niin minä yritän selittää miehelleni.

Hätääntynyt Olli teki työtä käskettyä. Aviomies tuli sisään ja vaimo selitti hänelle:
- Siivousfirma lähetti tuon. Hän on kyllä hirveän ahkera, vaikka onkin mies...

Olli selvitti hikoillen tiskit, joita oli todella paljon. Saara kuiskasi tiskien päätteeksi, että aviomies pitää saada vielä täysin vakuuttuneeksi siivousfirmasta, niin Olli siisti koko keittiön sekä imuroi huoneet ja pyyhki lopuksi pölyt.

Seuraavana päivänä Olli kertoi seikkailustaan eräälle kaverilleen, joka valpastui ja kysyi:
- Oliko paikan osoite Alakatu 19 ja naisen nimi Saara?

Olli:
- Kyllä oli, mutta mistä kummasta sinä sen tiedät?

Kaveri huokasi päätään puistellen:
- Poika, poika... Minä tiskasin ja siivosin siellä viime viikolla.

Poika toivoi joulupukilta pikkusiskoa lahjaksi.

Yllättäen joulupukki vastasi:
- Ok, mutta tuo äitisi ensin tänne.

Lapin Aslak ja juutalainen olivat saunassa.

Juutalainen huomasi Lapin Aslakin vehkeen ja kysyi:
- Onko sinutkin ympärileikattu?

Johon Lapin Aslak vastasi:
- Ei, meillä päin se on ihan normaalia kulumista.

Mistä tietää että bordellissa kummittelee?

- Kun laittaa UV-valon päälle, niin huomaa että ektoplasmaa on ihan kaikkialla

Iltapäivälehden nuori toimittajaneiti meni maataloon kyselemään hullunlehmäntaudin syistä.

Isäntä vei toimittajan navettaan ja kierrätti paikasta toiseen.

Toimittaja kyseli:
- Mistä luulette, että tauti on saanut alkunsa?

Isäntä ei vastannut vaan jatkoi kierrostaan.

Tovin kuluttua isäntä kysyi:
- Tiesittekö, että lehmät lypsetään neljästi päivässä?

Toimittaja totesi tiedon olevan hänelle uutta ja kohta palasi alkuperäiseen kysymykseensä.

Isäntä ei edelleen ollut kuulevinaankaan kysymystä ja hetken kuluttua esittikin jälleen vastakysymyksen:
- Tiesittekö, että sonni astuu lehmän kerran vuodessa?

Toimittajaneidillä alkoi jo posket punertua ja selvitettyään hiukan kurkkuaan totesi tiedon olevan tärkeä, mutta ei nähnyt yhteyttä esittämäänsä kysymykseen taudin alkuperästä.

Niinpä neiti pyysikin isäntää keskittymään kysymykseen taudin syystä.

Isäntä vastasi:
- Olinkin tulossa tähän. Nimittäin, jos minä hiplaisin tissejänne neljästi päivässä ja naisin teitä vain kerran vuodessa, uskoisin teidänkin tulevan siitä hulluksi.

Mikä on meijeripojan unelma?
- Voi vittu.

Mikä on vanhojenpiikojen mieluisin urheilulaji?
- Kyykkyhyppely parsapellossa

Huora tuli psykiatrin vastaanotolle. Kuinka ollakaan, asiat kääntyivät siihen malliin että he viettivät kiihkeän tuokion psykiatrin sohvalla.

Kumpikaan ei pitkään aikaan noussut sohvalta aktin jälkeen, mutta sitten he havahtuivat:
- Se on sitten kolme sataa, kumpikin sanoi yhtä aikaa.

Pikkupoika vanhempien makuuhuoneen ovella:

- Äiti perkele, ja minut veit terapiaan kun imin peukkua!

Aslak asui lapin korvessa ilman naista ja poti uskomatonta panemisen tarvetta.

Pornolehtiä lukiessaan hän törmäsi pumpattavan Barbaran postimyynti- ilmoitukseen.

Pitkällisen miettimisen ja säästämisen jälkeen hän päätti tilata ihmeellisen kuminaisen itselleen.

Pari viikkoa myöhemmin Ivaloon saapui paketti Aslakille, jota paikallinen Jouni postelijooni lähti viemään perille.

Perkeleellisessä lumipyryssä Jounin moottorikelkka meni sitten nurin, kuorma kaatui ja paketit hieman hajosivat.

Jounia uteliaana ihmisenä tietysti alkoi kiinnostamaan, mitä ihmiset olivat postilta saamassa, ja kiinnostuksen herätti Aslakin tilaus.

Pitkään nortti suupielessä ihmeteltyään, hän päätti pumpata moisen kapistuksen täyteen. Ihmetteli sitten lisää ja nosti Barbaran kelkansatulan päälle, ja pakkasesta huolimatta päätti kokeilla miltä moinen värkki tuntuu. No tuntuihan hyvältä se.

Lopulta pakettiin käytetty Barbara takaisin ja toimitus perille Aslakille, pimeiden iltojen
iloksi.

Kolme viikkoa myöhemmin tarinamme sankarit kohtasivat Ivalossa.

Jouni kysyy Aslakilta kuulumisia ja Aslak kertoo:
- Noh, nykhyään menee aikha ihan rathoisasti, osthin Barbharan ilokhsi.

Jouni tuumasi, muka mitään tietämättömänä:
- Noh, milthäs se moinen kaphistus tuntuu?

Aslak:
- Ihan aidoltahan seh, sainpha jopa tippurinhkin heti.