Vanhuus tuo mukanaan uudenlaisia harrastuksia

Poimintoja aiheesta Pieruvitsit

Jos Kirsi ja Kalle pieraisevat yhtäaikaa, miltä pieru haisee?
- Kirsikalle.

Mikä sinusta tulee isona, kysyttiin pierulta.

- Leija.

- Miksi leija?

- Jotta leijailisin taivaalla tuulen mukana.

Kaksi vastavalmistunutta lääkäriä kävelivät kaupungilla. Heidän edellä käveli mies, joka laahasi jalkaa.

Lääkärit alkoivat arvailla, mikä miestä vaivasi.
- Hän on varmaan menettänyt jalkansa sodassa.
- Sillä on nivelsiteet poikki.

Hetken kinasteltuaan he päättivät mennä kysymään mieheltä, että mikä häntä vaivasi. Mies sattui olemaan pappi.

Pappi nosti käsiään ja sanoi:
- Me kaikki kolme olemme väärässä. Sinä luulit, että olen menettänyt jalkani sodassa ja sinä luulit, että nivelsiteeni on mennyt poikki ja minä luulin, että pieru on kuivaa.

Pahinta on, kun luulee, että tulee kuiva pieru, mutta tuleekin vetelä paska...

Mikä on näkymätöntä ja haisee porkkanalta?
Pupu pieru!

Miksi miehet pieree enemmän kuin naiset?
- Naiset ei sulje suutaan riittävästi, että painetta kasvaisi.

Miksi Ronaldo pieraisi?
- Koska halusi että yleisö tuulettaa.

Pieru ajoi autolla. Kun pakoputki äänteli, pieru ihmetteli:
- Olenko jo näin ruosteisessa kunnossa.

Nainen oli syönyt hernesoppaa ruokatunnilla ja kohta hänen vatsassaan alkoi kiertää ilkeästi.

Hän katsoi kadulla joka suuntaan eikä ketään ollut näkyvissä. Nainen antoi palaa ja päästi mahtavan paukun.

Juuri silloin tuli kulman takaa mies, joka kumarsi kohteliaasti ja sanoi:
- Oikein hyvä, neiti, tyytätkää vain kulmissa niin ei tule yhteentörmäystä!

Asuipa aikoinaan eräässä arabivaltiossa hallitsijana sulttaani Ahmed.

Eräänä päivänä, kun hän oli rukoilemassa moskeijassa, häneltä pääsi kuuluva pieru. Se oli niin suuri pyhäinhäväistys, että Ahmed pakotettiin maanpakoon vielä samana päivänä.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Sulttaani Ahmed, nyt jo vanha mies, oli ollut 40 vuotta maanpaossa ja hän päätti palata kotimaahansa, nähdäkseen tunnistaako häntä enää kukaan ja muistaako kukaan enää hänen noloa pieruaan moskeijassa. 

Ahmed asteli vanhan kotikaupunkinsa katuja ja kukaan ei häntä enää tunnistanut.

Ahmed ajatteli:
- Hienoa. Nyt minua ei enää tunneta. Voin varmaan jäädä taas pysyvästi tänne asumaan.

Hyväntuulisesti vihellellen Ahmed ryhtyi juttusille erään basaarikauppiaan kanssa:

- Olen asunut pitkään muualla ja nyt päätin palata kotikaupunkiini. Täällä ei näemmä ole 40 vuoden aikana paljon muuttunut.

Siihen kauppias vastasi:

- No eipä juuri... Paitsi tuo moskeija. Se purettiin vuosikymmeniä sitten, samalla viikolla kun sulttaani Ahmed pieraisi.